35 asiaa minusta vuosien varrelta (arvonta)

Eihän sitä päivä päivältä vanheta vaan yhtenä päivänä vuodessa vanhetaan kokonainen vuosi, heh. Ei vaan, joka päivä on uusi, eikä aamulla herätessään voi ikinä tietää mitä päivä tuo tullessaan. Jokainen päivä kerryttää kokemuksia, hetkiä ja sitä ikääkin lisää. Tänään ikänumerot vaihtuivat ja 35 vuoden kunniaksi ajattelinpa rustailla 35 asiaa minusta. Listaan tupsahtelee asioita mitä nyt mieleen pälkähtää miettiessäni itseäni vauvasta aina tähän ikään asti. Jos tulit kurkkimaan vain arvontaa, niin kelaa postauksen loppuun, niin siellä lisäinfoa siitä. Seuraavista 35 kohdasta voit kuitenkin oppia jotain uutta minusta ja minä voin ehkä tulla hiukan tutummaksi sinulle.

Synnyin 15.10.1983 klo 6.53 Satakunnan keskussairaalassa
Olin syntyessäni 51 cm pitkä ja painoin 3880 g

Ensimmäinen kotini löytyi Porin Aittaluodosta kerrostalon 5. kerroksesta ja tuolla asuin 18-vuotiaaksi asti

Minulla on 4 vuotta vanhempi isoveli

Synnyin tummalla hiuspehkolla, josta tuli ohut blondi harso ja vuosien myötä se tummui perus maantienväriseksi ja paksuuntui. Nyt se onkin punainen pehko.

Olin pienenä hoidossa mammalassa. Päiväkotiin menin vasta eskarivuonna.

Samana vuonna aloitin satubaletin ja kävinkin Liisa Nojosen tanssikoulussa 7 vuotta.
Satubalettivuoden jälkeen tanssein klassista-, modernia- ja jazzbalettia.

Vanhempani erosivat kun olin 9-vuotias ja olin päässyt 3. luokalta.
Jäätiin veljen kanssa isän luo asumaan omasta päätöksestämme.

Harrastin ala-asteaikoina myös telinevoimistelua ja kilpatanssia, kumpaakin vähän aikaa.
Ala-asteella aloitin myös näytelmäharrastuksen, joka jatkui yläasteiässäkin, kun balettikin loppui.

Ala-asteen jälkeisenä kesänä sain silmälasit.

Tuona kesänä reissasin myös isän moottoripyörän kyydissä Eurooppaa ympäri 3 viikkoa.

Yläasteelle siirtyessäni omasta halustani vaihdoin uskonnon tunnit elämänkatsomustietoon ja täytyy sanoa että niistä tunneista sai paljon enemmän irti.

Ripari-iässä kävi Prometheusleirin ja sain siitäkin todella paljon irti. Tuolloin luokkakaverit puhuivat paljon miten yhdessä mennään riparille, mulle tuo Prometheus leirille meno ilman ystäviä oli sysäys oman itsensä etsimiseen ja itsenäistymiseen rohkeammin minuksi.

Olisiko ollut 8. vai 9. luokkalaisena kun aloitin jakamaan ilmaisjakeluja tienatakseni vähän ekstrarahaa itselleni. Työurani alkoi siitä ja monenmoista siihen onkin mahtunut.

Jossain kohtaa yläasteikäisenä en enää halunnut pitääs ilmälaseja kuin kotona ja kolussa tunneilla. Ensimmäiset piilolinssit hankittiinkin mulle sitten joskus yläasteen loputtua.

Yläasteelta menin yhdistelmäopintoihin opiskelemaan lähihoitajaksi ja ylioppilaaksi.
Valmistuin 2003 vammaistyöhön erikoistuneena lähihoitajana ja ylioppilaana.

2001 vuoden kesällä kun olin 17-vuotias, isäni oli Saksassa pahassa onnettomuudessa moottoripyörällä ja yht’äkkiä jäin yksin asumaan. Isäni ei palannut enää kotiin ja asuu nykyään hoitokodissa.

Sain valmistuttuani heti sijaisuuksia ja ekan vakipaikan Kokemäeltä yksityisestä kehitysvammaisten asuntolasta sain 2004 alkuvuodesta.

2003 vuoden elokuussa tavattiin Rikun kanssa ja meidän yhteinen tarina alkoi.

2005 sain Porin kaupungilta vakipaikan vammaispuolelta ja kaikki ei mennyt ihan nappiin. En sopinut sitten kenties ensimmäiseen paikkaan, minusta ei pidetty ja ikäviä juttuja tapahtui. Koeajan jälkeen minut haluttiin pois, mutta onneksi sain toiseen asuntolaan uuden koeajan ja siellä työura saikin jatkua ihanassa työyhteisössä!

2005 vuonna muutettiin myös Rikun kanssa yhteen, ostettiin rivarikolmio heti yhdessä.

2004 innnostuin saliharrastuksesta, kävin paljon jumpilla ja paristi viikossa salilla.

2008 kisasin ensimmäistä kertaa pienen piirin tiedossa olevassa lajissa, body fitneksessä. Ei ollut vielä tuolloin fitnessbuumia ja meno oli paljon vaatimattomampaa tuolloin.

2009 aloin opiskelut työn ohessa sosionomiksi. Ajatuksena jatkaa vammaispuolella kenties ohjaajana jossain päivätöissä.
Opiskelut veivätkin mut päivähoidon puolelle ja 2009 siirryin päiväkotiin jo töihin erityisavustajaksi/lastenhoitajaksi tukea tarvitseville lapsille.

Taisi olla vuosi 2009 kun kävin silmien laserleikkauksessa ja pääsin lopullisesti eroon silmälaseista ja piilolinsseistä.

2010 kilpailin toisen kerran body fitneksessä. Laji oli alkanut nousemaan enemmän pinnalle.

17.7.2010 mentiin Rikun kanssa naimisiin.

2011 valmistuin sosionomiksi lastentarhanopettajan pätevyydellä.
Lastentarhanopettajan töitä aloin tekemään kuitenkin vasta vuonna 2014 kun koin itse olevani valmis siirtymään opeksi.

Olen tehnyt nuorena töitä tosiaan ilmaisjakelulehtien jakajana, hodarimyyjänä ja puhelinhaastattelijana. Myöhemmin töitä on tehty hoitajana ja lastentarhanopena sekä päätyön ohessa jumppaohjausta, Party Lite myntiä ja bloggausta.

2012 vuoden lopulla aloimme oman talon rakennusprojektin ja 2013 joulukuussa muutimme tähän kotiin.

2014 kisasin vielä kolmannen kerran body fitneksessä, kolmannen ja viimeisen. Vaikken ikinä menestynyt niin pidin tuosta touhusta ja vain hyvällä muistelen fitnessaikojani.

2014 vuonna kohdunkaulastani leikattiin syöpäalue pois.

2016 alettiin tutkimaan lapsettomuutta, olimme jättäneet ehkäisyn pois kohdunkaulan leikkauksen jälkeen 2014 vuoden lopulla

2017 alkuvuodesta aloitettiin kevyet hoidot raskautumisen eteen selittämättömän lapsettomuuden diagnoosilla.

2017 helmikuussa Luka sai alkunsa ensimmäisestä inseminaatiohoidosta.

29.10.2017 Luka syntyi

Paljon mahtui näihin 35 kohtaan, mutta paljon jäi vielä kertomattakin.
Miten 35 vuotta, kaikki ilot, surut, kasvukipuilut, henkisen kasvun ym. saisi mitenkään mahtumaan yhteen postaukseen…Tärkeintä kuitenkin on, millaisen vuodet musta on muokanneet ja mitä olen nyt ja missä olen nyt!

Kommenttiboxi on myös vapaana kysymyksille ja postaustoiveille jos tällaisia heräsi.

Lue myös

35+35=70vBileet, vanhemmat vapaalla!

ARVONTA!

I love me-messut kuuluu mun tän vuoden missiolistaani ja nehän on tällä viikolla!
No nyt sinne instagramiin kuulolle, vielä tänään synttäreideni kunniaksi pärähtää viime hetken I love me -messulippujen pika-arvonta eli jos messuille mielit niin nyt on mahkut voittaa vielä liput!
Ole siis kuulolla instagramissa ja kun alla oleva kuva ilmestyy mun feediin niin arvontaan osallistumisaika alkaa!

@outikarita

35+35=70vBileet, vanhemmat vapaalla!

Meillä on Rikun kanssa kolmisen viikkoa ikäeroa ja tänä vuonnahan napsahtaa kummallakin 35 mittariin, Rikulla jo napsahtanut ja mulla huomenna edessä tämä ikänumeroiden muuttuminen. Haluttiin heittää yhdessä hieman vapaalle japuntaroitiin ja mietittiin ollaanko me ja onko poika valmiita yöeroon. Luka meni viikko sitten yöhoitoon mammalle ja pappalle ja me saatiin juhlistaa ystävien kesken vanhenemistamme vähän rennommin.

Ennen illan kemuja oli kuitenkin puoliltapäivin rauhaisemmat kemut kera muutamien sukulaisten. Pidettiin lettukestit! Meiti paistoi varmaan tunnin ensin lettuja, mutta oli ne kyllä hyviäkin! Maistui niin aikuisille kuin lapsillekin ja Lukallekin oli omat letut tehtynä!

Ihan hirmuisesti ei tullut illan aikana kuvailtua, koska oli niin hauskaa ja hyvää seuraa. Meille tuli vieraita viidestä alkaen pikkuhiljaa. Lukan vein seiskalta mammalaan ja sitten tääkin äippä sihautti ja heitti vapaalle. Meillä oli vähän tacoja sapuskana ja tiramisua jälkkärinä, kuohuvalla kilistettiin ja puolenyön jälkeen tanssijalkakin vipatti. Ilta venyi yöhön ja yö pikkutunneille.

Kiitos kaikille ihanille ystäville, jotka olivat mukana menossa ja teillekin, jotka ete tällä erää päässet mukaan kemuihin! Seuralla oli iso vaikutus illan ja yön tunnelmaan, seuransa kannattaa aina valita oikein ja nappiin meni tälläkin kertaa!

Vapaalle vaihtaminen näin yhdessä teki hyvää hyvää ja rentoutti. En voisi silti sanoa, etteikö poitsua olisi ollut ikävä ja ettenkö olisi miettinyt miten hoidossa sujuu. Aamulla malttamattomana odottelinkin poitsua kotiin ja heräsin jo kasilta odottelemaan poitsua kotiin. Yöhoidosta sitten oma postauksensa.

Rikun syndejä tuli vietettyä jo syyskuussa, niistä ja samalla syyskuun treffeistä voi lukea postauksesta

Treffit kotona ja Rikun synttärit

Mitäköhän huomenna tapahtuu?
Noh, oon kyllä itse järkännyt ainakin vähän ohjelmaa jo itselleni ja tänään vietettiin kyllä niin ihanaa perheaikaa plus nämä viikon takaiset kemut, että mitä voisin enää toivoakaan…

IG

@outikarita