Kuulumisia viikonlopusta arkeen

Ajattelinpa rustailla tällaisen viikonlopun kuulumiset -postauksen pitkästä aikaa. Oli niin ihana viikonloppu ja jaoin siitä jo paljon instagramiin kuvina. Viikonloppu täynnä hyvää fiilistä, juhlaa ja sopivasti rentoiluakin, ehkä ripaus myös taikapölyä… Tällaisen viikonlopun jälkeen oli erityisen hyvä jatkaa arkeen. Haluan jakaa näitä juttuja myös teille ja täten toivottaa ihanaa viikon alkua. Kuvien alla olevissa kuvateksteissä lisää juttu sitten muuten 😉

Me otettiin perjantaina suunta Helsinkiin. Pysähdyttiin syömässä Mierolan Silta Cafella Hattulassa ja treffattiin siinä mun äiti. Ihana paikka, jota voin suositella ihan maisemien ja paikan vuoksi. Ruoka nyt on perus grillisafkaa, ihan hyvää ja isot annokset. Helsingissä suunnattiin ystäväperheen luo, jossa vietettiin viikonloppu.

Uudessapaikassa, paljon uutta tutkittavaa… Ensimmäinen yö olikinhieman levoton, mutta toinen nukuttiinkin jo ihan superhyvin!
Petran kanssa vuosi sitten kasvateltiin masua, nyt meillä on viikon ikäeroilla lapset. Ihana ja tärkeä äitiystävä! Petran perheen luona siis vietettiin viikonloppua.

Lauantaina olikin sitten yksien ihanien ystävien, Elinan ja Santun häät Tuusulassa. Häät oli ihana rauhaisat ja lämminhenkiset, täynnä puheensorinaa ja naurua, hieman myös onnenkyyneliä…. Oli haikea lähteä häistä, kun oli niin monia ihania ihmisiä, joita näkee aivan liian harvoin.

Rakkautta oli todellakin ilmassa!
Mun perhe! Näiden miekkosten kanssa on ihana jakaa niin juhlan kuin arjenkin hetket! Kummatkin käyttäytyi hyvin esimerkillisesti häissä, heh 😀
Sinä vain, sinä vain…. Olin näkevinäni ulkona kauniin auringonlaskun ja menossa sitä kuvaamaan, kunnes näin jotain vielä kauniimpaa ja auringonlasku sai odottaa. Nää kaksi ja tää hetki! Sanat pulppusivat mieleeni ja ne sanat voikin lukea tämän kuvan ja kuvatekstin alta. Pari piti kauniit puheet toisilleen ja vieläpä Stellan häävalssikin kuultiin. Mä olin pysähtynyt kuuntelemaan ja katselemaan, mutta ystävät, tutut ja mun rakkaat miehet olikin toisella puolella huonetta ja siinä mä vieritin tunnemyrskyssä kyyneleitä, kunnes löysin kallioni, jota vasten menin nojaamaan…

Ilman asettelua, vain te kaksi siinä.
Tässä hetkessä, aidoimmillaan ja haavoittuvimmillaan.
Niin kauniina, niin täydellisinä,
asettuen siihen kuin itsestään, sulautuen yhteen niin täydellisesti.
Ilman asettelua, vain te kaksi siinä.

Myöhemmin oli vielä aika näille taivaan kauniille maalauksille, joita ei täysin pysty kuvaan vangitsemaan. Varsinkin kun puuttuu se kesäyön lämpö ja tuoksu kuvista ja se kauniin juhlan tunnelma ja oma onnen tunne!

Otetaan ensin se posekuva ja sitten hassuttelkuva, mutta kumpi tää on? Ja salakuvaajan ottamana tää räpsy. Jos joku osaa pukea ajatuksia kauniiksi sanoiksi, niin tämä nainen osaa!

Sunnuntaina sitten vietettiin rennon rauhaisaa alkupäivää vielä Helsingin päässä ennenkuin otettiin suunta pikavisiitille Porvooseen ja sieltä kottin. Porvoo on ollut mulla missiona tälle kesälle ja nyt oli aika pikakatsaus Porvoon vanhasta kaupungista ja lähdettiin pois juuri ennen ukkoskuuroja. Kuitenkin sen verran ihana paikka, että joskus paremmalla ajalla uusiksi!

Näillä kahdella kaveruksella riitti puhaa kaksin niin, ettei paljoa vaadittu vanhempien huomiota. Ihanat pikkuystävykset!
Ukkoskuurojen uhasta huolimatta, Porvoo, here we come!
Mun miehet!!!
Evästys Porvoossa. Ihan Rossossa vaan. Katseltiin paikallisiakin ravintoloita ja pienä kuppiloita, mutta nyt teki mieli pizzaa ja isästiloissa,koska sade… Rosso ei tuottanut pettymystä. Ehkä hassua jonkun mielestä valita Rosso, kun olisipaikallisiakin paikkoja, mutta ensi kerralla sitten keskittyen Porvon omaan tarjontaan.
Huih ja wau, mikä näky! Porvoo alkoi peittyä tummiin ukkospilviin ja me ehdittiin just ja just alta pois. Käynti oli pikainen, mutta kaupunki ehti tehdä vaikutuksen. Ihan kuin olisi jossain oikein pidemmälläkin ollut, jossain keski-euroopassa. Tänne uudestaan!
Suunta kotiin ja kohti arkea!

Hei, ihanaa viikon starttia!

Lue myös:

9 kuukautta synnytyksestä, pitäskö tehdä jo jotain?

IG

@outikarita

Meidän viikonlopun reissu

Toinen yökyläilyreissu perheenä tehty viime viikonloppuna. Pari viikkoa sitten oltiin Turun suunnalle yksi yö ja nyt oltiin sitten Espoossa kaksi yötä. Kuvia ei juurikaan ole reissusta taaskaan, ulkoilulta muutamia kuvia ja sitten ruokakuvia. Niin se kuvaaminen ja some jää vähemmälle vaan automaattisesti kun ollaan seurassa.

Vähän jännäsi tälläkin kertaa, että miten yöt sujuu, mutta sujui tosi hyvin, oikeastaan paremmin kuin viimeksi. Automatkat sujui myös tosi hyvin ja Luka nukkui ajomatkat päiväuniaan. Espoossa on vähän erilaiset rytmit ja Luka päätti osittain mukautua niihin ja heräili kumpanakin aamuna jo kuuden aikoihin vaikka yöunet aloitti kyllä oman rytminsä mukaan kympin maissa. Ei sentään jäänyt reissusta päälle nämä aikaiset aamut vaan maanantaina jo nukuttu taas pidempään. Hieman taisi olla myös reissusta väsähtänyt poika ja nukkui su-ma välisen yön todella hyvin kotona. Nyt kun on ollut vähän tätä 4 kuukauden hulinaa päällä niin on ihan kiva saada välillä vähän pidempääkin unipätkää. No, mutta nyt lähtee juttu harhailemaan, palataanpa takaisin Espooseen.

Perjantaina lähdettiin ajelemaan Hattulan kautta Espooseen. Hattulassa/Parolannummella pysähdyttiin mun äidinluona eli mummolassa ja siinä Luka olikin hetken hereillä. Unet jatkui pojalla kuitenkin taas kun auto starttasi ja melkein perille asti nukuttiin. Espoossa oltiin ystäväperheen, Marissan perheen luona tosiaan pe-su ja lauantaina siellä kävi muitakin ystäviä muutamia. Vietettiin sellaista rentoa oleilua, ei mitään kummempia. Syötiin hyvin ja juteltiin niitä näitä ja söin muuten ihan parasta pannaria ja suklaajäätelöä ikänäkään, kiitos näistä kuuluu viikonlopun isännälle, joka oli kummatkin itse loihtinut! Miehet kävi avannossa, mutta meitille riitti ihan vain sauna. Ulkoilumaisemat oli todella upeat kun meren rannassa oltiin. Oli kiva irtiotto kotiympyröistä, mutta kiva oli kotiinkin palata.

Sunnuntaina lähdettiin aamupäivästä hyvissä ajoin liikkeelle, mutta käytiin vielä Rikun kummitädin luona, joka myös asuu Espoossa. Siellä meitä odotti aivan ihana sunnuntaibrunssi. Lukaa odotettiin siellä kovasti ja pojalla olikin monta syliä taas missä olla vuoroperään. Luka ei vierasta juurikaan vaan viihtyy kyllä toistenkin syleissä hyvin pääsääntöisesti jos ei ole väsy tai ruokaa vailla. Hieman taisi kuitenkin olla pojan pää viikonlopusta, uusista paikoista ja ihmisistä pyörällä. Kotimatkan nukkui koko automatkan Espoosta Poriin ja tosiaan su-ma yökin meni tosi hyvin!

Mä oon tykännyt aina välillä reissata kotiympyröistä vaikka viikonlopun viettoon ystävien tai sukulaisten luo. Viime aikoina sitä on aika vähän tullut tehtyä ja en halua jatkossakaan kaikkia viikonloppuja ohjelmoida, mutta sopivissa määrin kotiympyröistä poistuminen ihan itsessään tekee hyvää. On myös niin paljon rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ympäri suomen, että täytyyhän niitä päästä näkemään, aina ei pelkät puhelinlinjat riitä, tarvii saada kunnon kosketus ja aikaa <3

Aurinkoista viikon alkua!

Instagramissa: @outikarita

Lue myös:

Luka 4 kk tässä moro!

Tältä näytän 4kk synnytyksen jälkeen

Mitä mulle kuuluu 4 kuukautta synnytyksestä?