Kotiäidin päivien aktiivisuus

Ostin reilu viikko sitten itselleni uuden aktiivisuusrannekkeen ja päädyin Polar A370. Tästä onkin tullut paljon kyselyitä, että onko rannekeollut hyvä ja voisinko jakaa jotain käyttökokemuksia. En osaa ehkä sen kummemmin kertoa, kuin että olen tykännyt. Ranneke on toiminut moitteettomasti ja mittaamalla sykettä jatkuvasti ottaa kaiken aktiivisuuden huomioon ja sitä on ollut kyllä mielenkiintoista seurata. Miten korkealle aktiivisuus oikeasti nousee ihan kotipuuhista ja vauvan kanssa touhuamisesta. Nyt ajattelinkin pureutua tähän vauva-arjen aktiivisuuteen parin esimerkkipäivän myötä, joissa on vietetty ihan tavallisia vauva-arjen päiviä.

Olen asettanut rannekkeeseen aktiivisuustasoon korkeimpaan 3 tasoon. Alkuun laitoin 2 tason, koska se kuulosti hyvältä, mutta ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että se täyttyy todella helposti. Vaihdoin aktiivisuustason kolmoseen ja sehän nyt täytyy lähes joka päivä!

Taso1: Jos päivääsi kuuluuvain hieman liikutaa ja paljon istumista, autolla taijulkisella kulkuneuvolla tehtäviä työmatkoja ja muuta vastaavaa,kanattaa valita tämä aktiivisuustaso.
Taso 2: Jos vietät suurimman osan päivästä seisallasi esimerkiksi työsi luonteenvuoksi tai kotiaskareiden parisa, tämä on sopiva aktiivisuustaso.
Taso 3: Jos työsi on fyysisesti vaativaa, harrastat liikuntaa tai olet muuten enimmäkseen aktiivisesti liikkeellä, tämä aktiivisuustasosopii sinulle.

Kotipäivä! Tiistaina oli varsinainen kotipäivä! Käytiin kyllä pojan kanssa tunnin vaunulenkillä, mutta muuten ihan kotoiltiin. Touhusin pojan kanssa ja siihen liittyy paljon kanniskelua ja hytkyttelyjä, nosteluja ja kumarteluja. Kotihommia tuli tehtyä monenmoisia ja illalla vietettyä pojan kanssa vielä pieni tanssihetkikin. Jumppapallon päällä pomputtelu vauvan kanssa muuten kerää aikas kivasti aktiivisuutta ja askelia päivään.

Aktiivisin päivä! Tämän viikon aktiivisin päivä oli perjantai, sekin oli tavallaan kotipäivä, mutta ei samalla tavalla kuin tuo tiistai. Tuolloin meli tuli vieraita, meillä oli Marraskuisten treffit. Tuo olikin aika aktiivista touhua kun sai häsätä keittiössäkin vähän enempi, Luka oli myös pariin otteeseen kantoliinassa ja se nostaa selvästi heti aktiivisuutta kun hääräilee pienen lisäpainon kanssa. Treffien jälkeen tuli käytyä tunnin vaunulenkillä, jota vielä buustasi kaverin kanssa juttelu puhelimessa ja yhdellä kädellä vaunujen työntö. Ilta meni melko iisisti, mutta kuuluihan siihenkin pientä kotiaskaretta ja vauvan kanssa touhuilua.

Passiivisin päivä! Lauantai oli tämän viikon passiivisin päivä, silloin jäi aktiivisuustasot reippaastikin täyttymättä tuolla kolmostasolla. Päivään ei kuulunut lenkkiä, ajeltiin autolla käymään vähän kaupoilla ja sitten käytiin kyläilemässä. Aamupäivä ja ilta oli rentoa kotoilua, pientä kotiaskaretta, leipomista ja vauvankanssa touhuilua. Kuitenkin kaikki touhuilut ja Lukan kanssa oleminen jakaantui meille kummallekin, niin se selvästi laskee mun aktiivisuutta ja varsinkin kun ei tullut tuota lenkkiä. Hyvä palautumispäivä muuten niin aktiiviseen viikkoon!

Vaunulenkit muuten menee mulla korkean aktiivisuuden intensiteettiin ja ei se nyt ihan kevyttä olekaan kun reippasti kävelee. Tuohon aktiivisuuden mittaamiseen kuuluu myös jaottelu eri toimintojen aktiivisuustasoihin ja sehän tulee tuosta sykkeenmittauksen kautta. Laite huomioi levon, istumisen tai muun passiivisen toiminnan sekä matalan, keskitason ja korkean aktiivisuuden tuossa järjestyksessä kun noita kuvia katsoo (ensimmäinen pykälä on laitteen havainnoimatonta toimintaa, esim. kun ranneke on latauksessa tai muuten pois käytöstä). Ohjelma kertoo myös kulutetut kalorit, jossa se huomioi pituuden, painon ja aktiivisuuden, mutta ei imettämistä, heh. Uniajan seuranta on myös mielenkiintoista ja siitä voin rustailla oman postauksensa. Näissä kuvissa ei näy kaikki yölliset lyhyet katkokset, ne havainnoituu erikseen uniajan seurantakuvissa paremmin.

Onko sulla käytössä jotain aktiivisuusranneketta?

Ensi postauksessa sitten tulossa ruoka- ja liikuntapäiväkirja tältä viikolta.
Ehkäpä lisäilen siihen päivittäiset aktiivisuusprosentit vielä 🙂

IG: @outikarita

ja päivitänpä ensi viikon FitFashionin instastorya myös: @fitfashionfi 

Opetanko vauvan olemaan myös itsekseen?

Jotkut ovat kauhistelleet sitä, kun olen kertonut ettei Luka viihdy pitkiä aikoja itsekseen, yhdessä vaiheessa ei viihtynyt hetkeäkään ja sitten alkoi pieniä hetkiä viihtyä joskus sitterissä tai leikkimatolla niin ettei ollut ihan vieressä. Toiset kertovat opettavansa lapsensa alusta asti myös viihtymään itsekseen, opettavat? Miten? Nimittäin mäkin koen opettaneeni Lukan olemaan itsekseen tavallaan. Hän on saanut oppia siihen omaa tahtiaan. Pitää myös muistaa että lapset ovat hyvin erilaisia heti vauvasta lähtien, osa vauvoista alkaa viihtyä aikaisemmin itsekseen, osa myöhemmin ja mun mielestä kaikkien vauvojen ei tarvitse mennä kokoaikaa samalla viivalla tällaisissa asioissa, mutta olenkin kirjoittanut jo aiemminkin lapsentahtisuudesta ja sehän on yksilöllistä.

Anna mä kerron mun ajatuksista. Sun ajatukset voi olla erit, eikä se haittaa, enkä sano että ne on väärinkään, mutta näin mä aattelen. 

Yks päivä viime viikolla havahduin tätä oikein ajattelemaan, lapsen itsekseen oloa. Jätin Lukan sänkyyn aamulla nukkumaan kun itse jo nousin, hetken päästä kävin kurkkaamassa ja siellä se poika olikin hereillä. En mennyt lähemmäs, kurkkasin vain ovelta. Kävin toisen ja kolmannenkin kerran, poika viihtyi itsekseen puoli tuntia, jokelteli ja heilutteli käsiä ja jalkoja, katseli jotain. Olin ihan hämmentynyt, mutta myös iloinen ja tyytyväinen, Luka uskalsi olla itsekseen. Tämän jälkeenkin Luka on selvästi viihtynyt aiempaa paremmin hetkiä itsekseen ja olen antanut hänen olla silloin itsekseen. Mainitsin tuossa, että Luka uskalsi olla itsekseen. Uskon ja ajattelen itse, että kun vauvan itkuihin vastataan ja hänen kanssa ollaan silloin kun hän sitä kaipaa, niin hänen luottamus vanhempien turvaan ja läsnäoloon kasvaa, niin että tätä maailmaa uskaltaa paremmin lähteä itsekseenkin välillä tutkailemaan. Tämän kautta mä koen opettaneeni lapseni, antanut hänen oppia omalla tahdillaan. En sano etteikö muutenkin uskaltaisi, mutta uskon tämän vahvistavan sitä uskallusta, luottamusta ja sitä kautta itsenäistymistä. Mulla tuli tosi hyvä ja lämmin olo tästä Lukan ”muutoksesta”, uskalluksesta olla jo enemmän itsekseen ja hän kun on vielä niin pienikin <3

Olen myös paljon viime aikoina miettinyt omaa lapsuuttani, sitä miten arka olen ollut ja miten olen pelännyt monenlaisia juttuja ja vielä nuorenakin… Osaksi nämä ovat tietysti osa ehkä jotain synnynnäistäkin persoonaa, mutta osaksi myös kasvatus vaikuttaa ja varhaislapsuudella, vauvavuodella on isot vaikutukset. Se mistä omat kasvatusajatukseni kumpuavat on varmasti oma lapsuus ja nuoruus, tämän hetkinen lähipiiri, oma koulutukseni ja työkokemukseni varhaiskasvatuksen parissa, kirjallisuus ja oma kiinnostus aiheeseen (tarkoittaen juuri lukemista aiheesta).

Tällaisia ajatuksia viikonlopun kynnyksellä…
Heräsikö sulla jotain ajatusta?

Lue myös:

Kiintymysvanhemmuus – Olenko kiinni vauvassani?

IG: @outikarita