Mitkä oli Lukan matkalaukun hyödykkeitä, mitä turhakkeita?

Entä puuttuiko jotain?
Näihin kysymyksiin tulee tässä postauksessa vastaukset.
Multa toivottiin postausta siitä, mitä pakataan pojalle mukaan ja sen voikin tsekata postauksesta
Lapsen kanssa matkoille, mitä mukaan?

Nyt on toivottu postausta, että miten näin reissun jälkeen, mikä oli turhaa, mikä tarpeellista ja puuttuiko jotain. Itsekin näitä kumpaakin postausta olin ajatellut ja sitä mukavampi tällaiset tehdä, kun tietää, että siellä näitä toivotaankin.

Vaatteita oli ehdottomasti jokunen liikaa, mutta eipä ne paljoa tilaa vieneet. Kesävaatteitahan eniten tarvittiin, mutta kyllä joinakin iltoina oli ihan hyvä olla pitkähihaistakin mukana. Oma peitto oli pojalla myös käytössä sen ekan yöunipätkän, jonka nukkui hotellin matkasängyssä. Välillä myös nukkui yöuniaan rattaissa alkuun, kun oltiin vielä dinnerillä niin laitettiin vain yökkäri ja peitto päälle rattaisiin.

No juu, nää oli kaikki käytössä!!! UV uikkari ja hattu sekä fysikaalisen suojan antava aurinkovoide. Oma pyyhe oli myös kiva altaalla ja rannalla. Omat lelut oli kiva kun oltiin hotlahuoneella ja muutama juttu kulki myös hoitolaukussa niin sai joskus ravintolapöydässä vaikka viihdykettä niistä hetkeksi. UV telttaa ei käytetty kuin kerran, mutta rannalla se oli ihan huippuhyvä juttu ja meidän mielestä myös ihan ehdoton mukana. UV säteily oli sen verran kovaa ja kuuma olisi tullut auringonpaisteessa lyhkähihaisissakin, saati sitten pitkähihaisissa. Muutama on kysellyt, miten meidän poika on pysynyt teltassa. Noh, me laitetaan teltan eteen vielä viltti lisätilaa tuomaan ja vuorotellen hengattiin ja touhuttiin siinä pojan kanssa. Muuten ei oltais voitu kyllä rantapäivää viettää koko perhe yhdessä, olis ollut aivan liian kuuma olla auringossa.

Harsoja oli hyvä olla, mutta turhan monta oli mukana. Pari-kolme olisi meille riittänyt hyvin, mutta toisaalta jos olis ollut vain se muutama niin oltaisko tarvittukin enempi. Nopeastihan nää olis myös pessyt. Välillä siis käytettiin aurinkosuojana rattaissa pojan jaloille, imetyssuojana tai syömissuojana pojan housuille.

Vaipat, no joo, ei ollut turhakkeita, heh. Tosin meen piti ostaa housuvaippoja, että niin hyvin oltiin pakkaus katottu. Eipä se silti mitään, hyvin teippareillakin sujui, plus meillä oli jokusia pamperssin housuvaippoja. Ne oli käteviä kun tarvi vaihtaa lentokoneessa tai kun oltiin poissa hotlalta. Uimavaippoja käytettiin hotlan altaalla, tosin aika turhia ne oli, enkä ole varma olisko ees tarvinnut…

Vitsit oon tyytyväinen meidän matkarattaissiin (Britax B-motion plus) ja tää kuljetuskassi oli myös todella näppärä! Päätettiin panostaa matkarattaisiin kun ne ostettiin ja nää on kyllä niin hyvät vaikka ja toisaalta, koska isot onkin. Voin tehdä joskus oman postauksen, mutta näin ulkomaanmatkaa ajatellen isoimmat plussat; hyvät renkaat, helppo kasata, pitkä kuomu, nouseva jalkatuki, makuuasento (sai tosi hyvin vaipankin vaihdettua)…

Smoothiet kului kaikki ja oikeastaan nippanappa riitti (kuvasta puuttuu 4). Toki jtn smoothieita näytti olevan paikallisissa pikkumarketeissakin. Naksut oli matkallakin hitti. Puuroa tuli keiteltyä välillä aamu- ja iltapalaksi ja päärynäsose tuli myös käyttöön sekä puuron kanssa että välillä hotlan aamupalajugurtin kanssa. Riisikakkuja en ees muistanut vaikka onkin pojan mieleen, mutta syötävää riitti muutoinkin.

Lautaset oli käytössä varsinkin huoneella syödessä ja välillä mukana myös hotlan aamupalalla. Ei pakolliset mukana, mutta ihan näppärät. No omat tyhjät smoothiepussit ja sauvasekotin oli turhaan mukana. Eipä tullut surautettua pojalle eikä itsellekään välipalaksi smoothieita, vaikka niin ajattelin. Vesimuki oli ihan ehdoton mukana, se kulki aina kassissa mukana. Tosin mukana kulki pillimuki, joka näkyy hoitolaukku kuvassa. Tämän kuvan nokkamuki oli mukana maitoa varten, mutta samoin kuin rintapumppu, näitä ei tarvittu. En ollut kertaakaan niin kauaa pojan luota pois, että olisi tarvinnut hänelle pumppailla maitoa.

Nää perustarpeet oli ihan hyvä olla mukana. Rasvaa ja talkkia ei tarvittu, mutta särkylääkettä kerran annettiin kun yksi hammas puhkesi reissun aikana läpi ja yhtenä yönä itkutti. Nenäimurin letku olimukana, saa myös nimittäin ilman imuria tällä imettyä. Lukalla oli ennen reissua pientä nuhaa,mutta reissussa se vaiva katosi heti, kuten myös mun orastava flunssa.

Lennolla hoitokassi näytti kumpaakin suntaan about samalta. Mennessä ei tarvittu eväitä, kun poitsu nukkui melkein koko lennon ja syömiseksi riitti rinnalla maidon syönti. Paluumatkalla valvottiin enempi ja syötiin myös mm. naksuja ja smoothieta maidon lisäksi, mukista myös vettä hörpittiin. Paluumatkalla oli myös pitkähihainen mukana, joka sitten puettiin ennen lentokoneesta lähtöä.

Kantovälineet oli myös todella hyvät mukana. Reppua tuli enempi käytettyä kun Riku kantoi enemmän Lukaa, mutta mun kantaessa käytössä oli liina. Varsinkin lentokentillä ja lennollakin tosi hyödyllinen ja meillä kun menomatkalla herättiin kerran kesken unien, eikä meinattu millään nukahtaa takaisin väsymyksestä huolimatta, niin uudestan unille saatiin lopulta reppuun. Myös bussimatkat sujui kivasti pojan ollessa repussa.

Kaivattiinko jotain?
Oikestaan ei kaivattu. Paljoa ei ollut ylimääräistä, mutta eipä myöskään mitään puuttunut.

Lue myös!

Viimeisen lomapäivän rentous

Aktiivinen perhepäivä Kreetalla

Miten sujui lentomatka lapsen kanssa?

Save the camera, honey. Enjoy the view.

IG

@outikarita

Save the camera, honey. Enjoy the view.

No olihan se pakko kuvata, mutta tämän kuvan jälkeen nautittiin sitten niistä maisemista.

Tää kuva itseasiassa on jokusen vuoden vanha jo, oliskohan kolmisen vuotta sitten otettu, kun oltiin Tallinnassa juhannusta viettämässä. Tää lause tuli vaan mieleen näistä meen maisemista täällä Kreetalla, ihan näistä hotlan maisemista, joissa ollaan nää ekat päivät vietetty. Ollaan todella nautittu maisemista ja onhan se kiva niitä jakaa teillekin. Samalla jaan teille tekstinä mun ajatuksenvirtaa tältä päivältä, tämän päivän aamulta…Kerronpa nyt, että vaikkei blogia ja koko somea olisi, niin olisi kamera silti räpsynyt. Oon aina tykännyt kuvaamisesta ja jo nuorena mut tunnettiin siitä, että kamera kulki mun mukana ja hei, ei ihan mikä tahansa kamera vaan vanha kunnon filminauhakamera. Ikinä ei tiennyt mimmoisia kuvia oli tulossa ennen kuin filmirulla oli täynnä ja se oli käyty kehittämässä Tunnin kuvassa. Sitten niitä kuvia laiteltiin albumeihin.

Nykyään mun valokuva-albumit laahaa pahasti jäljessä ja oon siirtynyt tilattaviin kuvakirjoihin ja näprääminen tapahtuu koneella. Työlästä homma on kyllä nykyään, varsinkin kun kuvia on sen ziljoona. Ennen kun oli rajallinen määrä tilaa filminauhalla ja oli harkittava enemmän kuvien ottamista. Nythän sitä otetaan paljon enemmän ja laajemmin kuvia. Toki huonot voi heti poistaa, mutta kyllä sinne kotialbumeihin kuten someenki pääsee mulla ainakin niitä ei niin täydellisiäkin kuvia, niissä on aitoutta, elämanmakua ja muistoja kuitenkin.

Tällaisia mietteitä näistä hotellin maisemista. Järkkäri on kulkenut myös tähän reissuun mukaan, mutta postauksen kuvat on nyt kännykkäräpsyjä. Järkkkäri on mun aarre, jonka vihdoin viime vuonna ostin useamman vuoden haaveilun jälkeen. Mulla on kännykässäkin kyllä tosi hyvä kuvanlaatu, joten järkkäri kulkee usein vaan spessutilanteissa mukana. Joskus haluaan järkkäriin vielä lisäputkea ja sitten löytyy varmasti seuraava lisätarve… Tykkään siis kuvaamisesta, ihan harrastusmielessä ja tämän intohimon olen tainnut periä omalta isältäni, joka taas omalta isältään… Joten tämä oli myös pieni puolustuspuhe kuvaamiselle. Sitä voi nauttia kuvaamisesta sekä maisemista! Ei ne sulje toisiaan pois ainakaan mulla. Usein jossain tilanteessa, kuten kauniissa maisemissa tai vaikkapa konsertissa, otan yhdessä hetkessä kuvia ja lopun aikaa keskityn aistein nauttimiseen.

Näin sunnuntaina toivottelen teille hyviä loppuviikon tunteja ja ihanaa tulevaa viikkoa. Nautitaan hetkistä ja keskitytään siihen, mistä kukin sitten ikinä nauttikaan!