Mommystyle ja otsatukan comeback

Mikä ihmeen mommystyle?

Miten mommystyle näkyy mussa vai näkyykö? Edelleen äidiksi tultuani tykkään pitää ulkonäöstäni niin sanotusti huolta samoin kuin ennenkin, meikata ja käydä kampaajalla. Toisilla vaatteiden osto itselle vähenee kun on pieni jolle ostella, mutta mähän ostan meille kummallekin,heh. Tää nyt kuulosti, että oon joku himoshoppaaja, mut suurimmaksi osaksi ostan ihan tarpeeseen ja välillä on vaan kiva hemmotella itseään jollain uudella kauniilla vaatteella. Tykkäsin meikata ja laittaa tukkaani ennen Lukan syntymää ja tykkään edelleen, mut mä oonkin aika nopea meikkaaja ollut aina, en ikinä oo jaksanut siihen kauheesti käyttää aikaa ja ainakin vielä löytyy se aika siihen pikameikkiin ja tukanlaittoon. Täyskotipäivät on sitten eri juttu, silloin on se ”kotiäitilook” ihan mieluusti 😉

Mä oon aina ollut tyyliltäni aikamoinen kameleontti, tykkään monenmoisesta, mut silti tietyt jutut on enempi mua. Mun tyyliä on vaikea kuvailla, mut kyllä siinä joku punainen lankakin on, vaikka se saattaa olla rokahtavasta hipihtävään ja sporttisesta korkkareihin… Mun mommystyle ei oikeastaan poikkea mun aiemmasta tyylistä. Näin vauva-aikaa elellessä vaatteet miettii paljolti imetyksen kannalta. Ei kaikkien vaatteiden tarvitse olla suoranaisia imetysvaatteita, mutta kuitenkin sellaisia joissa imetys luonnistuu helposti. Jokunen ihan imetysvaatekin on tullut ostettua, mutta kyllä niissäkin se oma maku ratkaisee.

Sitten osalla tulee äidiksi tultua tukkatyylin uusiminen, jotkut leikkauttavat lyhyemmän tukan. No mähän leikkautin edestä lyhyemmän ja otsatukka tuli takaisin. Mullahan on siis joskus ollut otsis ja nyt sitä tosissaan puolisen vuotta mietein, että josko olisi otsatukan comebackin aika. Oon niin tyytyväinen, että leikkautin otsiksen. Muuten kun haluan pitää tällä hetkellä pitkänä ja punasävyisenä tukan niin muutosta on hankala saada jos sellaista kaipaa ja mä vähän kaipasin. Parturireissulla aina myös laitetaan kulmat kuntoon! Uus tukka piristi, kuten myös uus Espritin imetyspaita, joka on niin mun tyylinen.

mommystyle

mommystyle

mommystyle

Onko sulla selväoma tyyli?
Entä onko tyyli muuttunut äidiksi tultua?

IG: @outikarita

Pienimmät chilit on tulisimpii

”Jos mun snäppäily on jonkun mielestä ilkeällä tavalla naurettavaa, niin en sitten tiedä kumpi on säälittävämpää; mun snäppäily vai mun seuraaminen.”

dav

Mä sain eilen ”kauttarantain”, itseasiassa  Umpun blogin kommenttikentän kautta aikaa ilkeää ja ikävää palautetta mun sometuksesta. Olihan siellä mieltä lämmittävästi heti mun puolustajia, ihanat <3 Umpun tekstissä oli paljon hyviäkin pointteja, vaikka itse kuulunkin snäppääjiin. Jätin itsekin kommenttini, kun olin ensin tokentunut toisten kommenteista. Tulihan siitä paha mieli, mutta ei tuo latistanut kuitenkaan mun koko päivää. Snäppikansa saikin mun ajatuksia kuunnella eilen asiasta ja nyt kirjoittelen enemmänkin tänne blogiinkin. Niin heräsi taas ajatuksia ja halu kirjoittaa ajatuksiaan.

”Jos ei ole mitään hyvää tai rakentavaa sanottavaa, voi joskus olla ihan hiljaakin.”

dav

Toisten mollaaminen, varsinkin julkisesti on mun mielestä jotain mulle käsittämätöntä ja todella huonokäytöksistä. Siinä piirteessä ei ole mitään ihailtavaa, se on jotenkin surullista. Miksi joku tekee niin? Saako siitä hyvän olon? Vaikka itsessään heräisi negatiivisia ajatuksia ja piirteitä niin kuin meissä kaikissa joskus, niin on jotenkin kummasteltavaa kuitenkin niiden esille tuonti julkisesti ja vieläpä leimaavasti. Sellainen toiminta ei täytä mun ajatuksia hyvistä käytöstavoista. Mun on vaike ymmärtää edes sitä, että seurataan jotain myötähäpeän tai jonkun muun negatiivisen syyn takia, itse kun olen lakannut esim. sellaisten tv-sarjojen seuraamisen, jotka nostavat mussa negatiivisia piirteitä ja/tai ajatuksia.

”Mun mielestä sun snäpit ja blogi on niin ihania ja inspiroivia, että niistä ei voi kyllä sanoa kuin positiivista.”

outiheinäkuu3

Oon kiitollinen tällaisesta palautteesta, positiivisuutta mä haluankin jakaa! Sitä ei maailmassa ole koskaan liikaa, taas se tuli todistettua! Pian mä lähden viikonlopun viettoon Helsinkiin, Riksan kanssa minilomalle treffaamaan Hesan ystäviä. On ollut hienoa, miten juuri tää bloggaaminen ja somettelu on tuonut meidän elämään uusia ihmisiä, ihmisiä joiden kanssa löytää niin paljon muutakin yhteistä kuin blogi ja some! Erilaisista hetkistä jä ystävien sekä läheisten seura voittaa kaikki somekanavat ja niin sen pitääkin olla. Tästä voisi tehdäkin ihan oman postauksensa 😉

”Oon aina tykännyt olla kuvattavana.”

outiheinäkuu

Jo pienestä tytöstä asti! Isä oli kova kuvaamaan ja mulla on kaikki meen iskän tekemät valokuva-albumit, niitä on paljon! Kuvaaminen tarttui muhun jo pienenä, aina oli kamera ja filmirullia mukana. Jo pienenä nautein myös esiintyä niin yleisön edessä tanssinäytökissä, teatterin lavalla näytelmissä kuin myös kameran edessä. En osaa sitä selittää, miksi oon näistä asioista aina nauttinut, mutta olen vain. Eilen käytiinkin Riksan kanssa ottamassa kuvia Ruosniemen kallioilla, Ankkalammella (Coloradolla, laguunilla…. rakkaallalapsella on monta nimeä). Aivan ihana paikka! Tosin olis voinut ottaa vaihtokengät, mutta hei, mitä sitä ei teksi hyvän kuvauslokaation edestä 😀 Eilen siis sain myös tukkaan uuden ihanan kesävärityksen Salon Ameliessa kun Krista teki taas tukkataikoja mulle. Vaatteetkin uutukaiset. Monan (monasdailystyle.com) blogin kautta bongattu Offshoulderspaita Zalandolta ( https://m.zalando.fi/topshop-petite-pitkaehihainen-paita-cream-tp721m02e-a11.html ) Vilasta hetäteostoksena löydetty ihan ”perfect” hame paidan kaveriksi 🙂

summerhairoutiheinäkuu2

Niin, näiden kuvien kanssa piti tulla alunperin jotain muuta tekstiä, mutta annettiin nyt kirjoitusfiiliksen tehdä tää teksti! Ja pistetään tuo otsikon biisi loppuun vielä, koska se on mun tän kesän ehkä lempparein biisi, joka varmasti tuo hyvän fiiliksen ainakin mulle ja kun tän pistää soimaan on heti alettava jammailemaan. Pakko varmaan jammailla Marissan kanssa viikonloppuna <3 😉

PUS!

Ps. Pahoittelut, en saanut tabletilla linkkejä toisiin blogeihin/paitaan lisättyä…