LUKA 2 kk kertoo kuulumisiaan

Heippa! 

Äiti halusi vähän viivytellä tän jutun kanssa. Mähän täytin jo viikko sitten 2 kuukautta, mut äiti halus odotella että on vienyt mut käymään neuvolaan. Se muutenkin vie mua aika usein johonkin, miks tää neuvola mahto nyt olla sit niin tärkee? No, selvis siellä mun uus pituus ja paino, se oli varmaan se juttu. Kyllähän mä oonkin kasvanut, kyllä se nyt olis pitänyt ilman mitään neuvolaakin tietää, monet vaattetkin käynyt jo pieneksi. Mä oon nyt 5610 g ja 60,8 cm ja se neuvolankin täti kehui että oon hyvin kasvanut. Se on tosi mukava täti, siellä on kiva käydä. Nyt mä sain siellä jotain litkuakin suuhun, se ei ollut kyllä maitoa, mutta kyllä mä senkin sit join. Jostain rotarokotteesta siinä kovasti puhuttiin ja äiti mietti kovasti että tuleeko siitä nyt sit jotain. Ei mua ainakaan mikään vaivannut sen jälkeen ja sain heti perään maitohörppyäkin äidiltä. Toivotaan nyt ettei mul siit sitten mitään tuliskaan kun jostain masuvaivoista puhuivat ja ne ei oo kyllä yhtään kivoja kun välillä on ollut, onneks aika harvoin ja sillon äiti tai iskä on hieronut mun masua niin on helpottanut.

Äiti on mua muutenkin tosiaan kovasti vienyt eri paikkoihin. Must on kiva nukkua silloin, vaunuissa ja kaukalossa on niin lämpöistä ja usein on kivaa tärinääkin siinä, mikäs siinä on nukkuessa. Muuten mä tykkään nukkua äidin vieressä tai vaikka siinä kantoliinassa. Kyllä mä isänkin viekussa välillä nukun, joskus äidin tai iskän päälläkin. Niin, mut mähän olin kertomassa, miten paljon käydään kaikkialla. Lapsis on joku semmoinen paikka missä äiti tykkää usein mun kanssa käydä, oon mä välillä ollut siellä hereilläkin ja ihan kivan näköinen paikka ja siel on muitakin vauvoja usein. Ollaan kyläilty vähän mun pappojen ja mammojenkin luona, niin ja serkkujen luona. Sit meillä kotonakin on käynyt vieraita. Mua tykätään kauheasti pitää sylissä ja sylissä onkin kiva olla. Sit mä tässä hetki sitten hoksasin, että kyllä se on ihan kiva juttu kun äiti tai iskä puhaltelee kasvoihin, alkuun mä en oikeen tiennyt tykkäänkö. Äidin ja iskänkans on kyl kiva touhuta mitä vaan ja kovasti ne touhuukin mun kanssa.

Mul on muuten muutama kaverikin jo, Atte on ihan paras. Sille mä aloin juttelee ja hymyilee heti kun sen näin, oon mä sit jutellut välillä vähän muillekin. Iskä sano sitä mun kaveria Ateksi, se on varmaan sen nimi. Hassua silti, että mä nään Attea vaan kun käydään vaihtamassa mulle vaippaa. Atte on aina hyvällä tuulella ja sen hymy tarttuu aina muhun. Sit äiti laittaa mut semmoseen pinnasänkyyn joskus, en mä siel ikinä nuku, mut siel on kans semmosia kivoja kavereita, jotka pyörii siinä yläpuolella. Niin ja sit mul on semmonen sininen T-Rex, se on kans tosi kiva!

Niin, mäkin sain nimen. Nyt mua kutsutaan Lukaksi ja kyllä äiti ja isi sanoo mua Tiitiksikin välillä. Mulle käy kyllä kummatkin nimet ja välillä oon joku muru murmelikin. Mul oli isot juhlat ja niitä ennen äiti kyllä häsäs paljon, juhlien jälkeen se vähän rauhottu. Niis juhlis oli paljon ihmisii ja mä sain paljon kaikennäköisiä lahjoja, joita ainakin äitija isi ihasteli. Sit tuli pian Joulu, en mä siitä kauheasti ymmärtänyt mitään, mut taas tuli lahjoja ja niit kuusenkoristeita ja valoja oli kauheen kiva kattella. Mullakin on jo omia joulukoristeita.

Joulupäivänä mä päätinkin näyttää yhden tempun. Äiti laittoi mut vatsalleen sohvalle ja siinä mä nostelin päätä ja käännyin selälleen. En mä tie miten mä sen tein, muta tein mä sen yhden toisenkin kerran jo. Äiti laittaa mut välillä just mahalleen ja siitä onkin kiva nostella ja käännellä päätä ja katsella ympärille. Kyl mä sit taas käännyn joskus kun vaan muistan et miten se tehtiinkään. Meen koti on aika kivan näköinen ja must on nykyään kiva kattella jo kaikkea muutakin kuin valoja, kaikki värikäs on tosi mielenkiintoista ja sit kun meil on ollut semmonen kuusi niin sitä on kiva kattella. Joskus mä saatan olla vielä siinä unipesässäkin, mut en enää kauheen usein. Välillä mä oon sitterissäkin, mut eniten tykkään olla siinä sillon jos se keikkuu samalla ja sit mä haluun olla jossain äidin tai iskän lähellä. Sillon on turvallinen ja hyvä olla.

Välillä äiti ja iskä haluis nukkumaan jo ennen kun mua väsyttää ja välillä kun mua on väsyttänyt niin en mä oo silti halunnut nukkua. Sit niist usein toinen menee nukkumaan ja toinen jää mun kans. Sit kun mä oon valmis nukkumaan niin kyllä mä sitten nukun aikas paljon. Välillä täytyy kyllä äiti herättää kun haluun maitoa, mut se on helppoa kun äiti on aina ihan siinä vieressä. Aamuisin äitin kanssa usein jumppaillaan, äiti laulaa mulle paljon ja sit me kuunnellaan muutenkin musiikkia ja välillä äiti ottaa mut syliin ja tanssii, sekin on tsoi kivaa. Joku Anatude meillä usein soi ja sillä on kyllä hauskoja biisejä, mäkin oon kuulemma ultimaattinen swägädägämaster niinku josain laulus laulettiin.

Äiti tykkää laittaa mulle kaikkea värikästä päälle ja mäkin kyl tykkän väreistä. Joskus äiti laittaa mulle ihan hassuja kotivaatteita ja eri pari sukkia, sillon isi sanoo mua Robiniks, ainakin sil Robinil on hyvää musiikkia. Sit mul on semmonen karhupuku ja se mulle laitetaan päälle kun johonkin lähdetään. Sit äiti ja isä sanoo mua jääkarhunpennuksi. Iskä kyllä välillä sanoo mua ihmisen pennuksikin. Se karhupuku oli mulle alkuun vähän iso, mut nyt se ei taida mulle enää kauaa mennä. Miksiköhän pennuksi mut sit puetaan kun se käy pieneksi…

No, mut täs oli jo aika paljon juttua. Mä kerron sit taas lisää kun täytän 3 kuukautta. Muutama juttu mulla jo onkin, mut ei ne kuulemma kuulu tähän juttuun kun olin sit jo yli 2 kuukautta kun ne oli uusia. Äiti on vähän tarkka…. No, mut oli tässäkin aika paljon juttua, must taitaa tul samanmoinen höpöttäjä kun äidistäkin 😀

Moikka!
Terkuin Luka

Ps. Seuraa mun äitiä instagramissa: @outikarita

Pps. Lue myös mun 1kk:n kuulumisia, jotka äiti kertoi: Tiiti 1 kk

Ppps. Äiti kuulemma kirjoitti eilen jonkun tosi tärkeen postauksen: Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan toiminta 2 kk synnytyksestä

Nimiäiset

Kaupallinen yhteistyö: Henkell

nimiäiset

Tiitin nimiäiset vietettiin sunnuntaina ja nimihän on jo paljastettu. Meidän Tiitistä tuli Luka Oliver. Tiiti tulee varmasti pysymään ns. hemmottelunimenä pitkään, joten täällä blogissakin saattaa vaihdella, että kirjoitanko Tiiti vai Luka. Juhliin olemme olleet koko perhe todella tyytyväisiä ja moni vieraskin kehui, että oli ihana tilaisuus, kaikinpuolin siis onnistuneet nimiäiset. En lähtenyt hakemaan mistään mitään runkoa nimiäisistä, enkä ole ollut nimiäisissä koskaan, tai no, on mulle pidetty myös jonkinlaiset nimiäiset, mutta siitä nyt ei ole mitään muistikuvaa, heh. Nimiäiset ohjelmineen rakentui täysin mun omasta päästä ja tarjoilutkin hoidettiin paljolti itse. Serkku teki upean kakun tilauksesta ja Henkell tarjosi alkoholittomat kuohuvat.

nimiäiset

Nimiäiset – ohjelma

Tiitille on laulettu jo masuun Tiitiäisen tuutulaulua ja sitä lauletaan hänelle edelleen. Nimiäiset oli tarkoitus aloittaa tällä laululla, mutta meni ohjelma vähän sekaisin ja ensin vähän höpöteltiin ja toivotettiin vieraat tervetulleiksi kummien kanssa. Kummeiksi Tiitille valikoitui Rikun veli puolisonsa kanssa sekä meidän pitkäaiakainen ja rakas ystäväpariskunta.

”Tiitiäinen, metsäläinen,
pieni menninkäinen.
Posket tehty puolukasta,
tukka naavan tappurasta.
Silmät on siniset tähdet.”

nimiäiset

Riku toivotteli vieraita tervetulleeksi ja mun oli tarkoitus myös lukea pieni teksti siitä ajatuksesta miten uutena vuotena kuiskasin toiveemme tähdille ja siitä miten oli päätetty, että tämä tulisi olemaan onnen vuotemme. Onneksi olin sopinut yhden kummin kanssa, että hän lukisi jos en pystyisi. Niinhän siinä kävi, etten päässyt edes alkuun kun aloin kyynelehtimään, joten kiitos lukuavusta!

Rakas universumi,
katsoin viime yönä tähtitaivasta ja näin erään tähden – pienen ja kaukaisen – välkkyvän kirkkaampana kuin mikään muu suurista tähdistä. Tunsin olevani kuin se pikkuruinen tähti… ja että kohta elämässäni alkaisiuusikausi – ihan kuten olen salaa toivonut jo pitkän aikaa. Enkä voi muuta sanoa kuin että olen valmis! Valmiina kaikkeen, mitä sitten oletkaan minulle tuomassa. Valmiina muuttumaan, elämään, ja välkkymään kirkkaampana kuin koskaan.
Terveisin,
Minä.

nimiäiset

Tässä kohtaa sitten oikeasti lauloimme tuon tuutulaulun ja skoolasimme. Meinasi lasien kohottaminenkin unohtua kun meni ohjelma sekaisin. Kaikille sentään oli lasilliset kuohuvaa kaadettu ja annettukin. Laulun ja skoolauksen jälkeen sanoin muutaman sanasen kummeille ja luin heille ja muillekin läheisille toiveen, jonka olin kirjoittanut myös tekemiini kummitodistuksiin. Tämän jälkeen rakas ystäväni piti kummin ominaisuudessa aivan mielettömän ihanan puheen. Siitä iso kiitos Marissalle!

”Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä.
Ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suoja pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.”

Kummin puhetta en nyt tähän laita. Puheen jälkeen oli nimenpaljatuksen vuoro. Olimme tehneet videon kuvista sekä raskausajalta, että Tiitin ensimmäisiltä viikoilta, aina raskaustestistä nimiäispäivään. Videon taustalla soi Aki Sirkesalon Pikkuihminen laulu. Tuo laulu löytyy spotifystä, mutta youtubesta vain Maarit Hurmerinnan versiona. Itse tykkäsin enemmän alkuperäisestä Akin versiosta. Videon lopussa tuli kuva lightboxista…

AKI SIRKESALO – PIKKUIHMINEN

Sun puhees täyttää huoneen, En siitä ymmärtää voi sanaakaan, Mut ehkä samaan juoneen, Minut tuut jo pian tempaamaan

Hei, me eletään nyt aikaa, Pienten ihmeiden. Elämä on taikaa, mmm, Sä tiedät sen, Pikkuihminen

Kädet ilmaa kahmii. Jalat polkee, suu selittää. Katseesi kaiken ahmii, Mitä miettiikään sun pieni pää

Hei, me eletään nyt aikaa, Pienten ihmeiden. Elämä on taikaa, mmm, Sä tiedät sen, Pikkuihminen

Sä tiedät sen, Pikkuihminen

Oon yksi miljoonista, Kerro miksi minut valitsit. Tän pallon tallaajista, Miksi juuri minut kesytit

Hei, me eletään nyt aikaa, Pienten ihmeiden. Elämä on taikaa, mmm, Sä tiedät sen, Pikkuihminen

Hei, me eletään nyt aikaa, Pienten ihmeiden. Elämä on taikaa, mmm, Sä tiedät sen, Pikkuihminen

Sä tiedät sen, Pikkuihminen

Nimiäiset – tältä meillä näytti

Sitten pääsitiinkin rentoutumaan. Huh, voin sanoa, että jännitti juuri ennen juhlia, ennempää en ehtinyt jännittää.

Tältä meillä näytti

nimiäiset

nimiäiset

nimiäiset

nimiäiset

Nimiäiset – tarjoilu

Henkell tosiaan tarjosi alkoholittomat kuohuviinit juhlajuomiksemme. Olinkin halunnut kuohuvaa juhliin ja tämä oli oikein hyvän makuista ja pidänpä jatkossakin mielessä heidän alkoholittomat tuotteensa, sillä tämä oli oikein maistuvaa.

nimiäiset

Serkkuni teki tuon upean kakun. Itse en olisi tuollaiseen ulkonäköön kakun suhteen taipunut ja musta oli kiva saada näyttävä kakku, mauiksi toivoin mustikka-vaniljaa ja siitä tulikin oikein hyvä. Itse tein glögijuustokakun, Kinuskikissan minttusuklaaleivoksia, pipareita sokerikuorrutteella ja suolaisena kana-fetakvinoasalaattia ja aura-rapukroisantteja.

nimiäiset

Kukkaset ostin luottopaikasta, Kukkapuoti Johannasta Porin Ruosniemestä. Johannalta olen monenmonituiset kukat ostanut.

 

Kodin somistelu ja tarjoilut oli enemmän kuin mieleen.
Tärkeintä silti oli tunnelma joka luotiin ihmisillä ja meidän suurella onnella!

LUKA OLIVER

nimiäiset

Katso myös: My name is…

Seuraa Instagramissa: @outikarita