Raskauden jälkeinen nälkä ja sen laantuminen

Mä oon viimeaikoina miettinyt ruokapäiväkirjoja tehdessäni, että miten mun syöminen on muuttunut tämän vuoden aikana ilman sen enempiä miettimättä sen muuttamista. Toiset saattaa pitää höpönlöpönä kehon viestin kuuntelemista ja esim. niiden mukaan syömistä. Nyt täytyy sanoa heti, etten itsekään aina niiden mukaan syö. Välillä hiilarinälkään syön herkkuja vaikka pitäisi ehkä jotain muuta, joskus taas herkkunälkää yritän hillitä vaikkapa hyvällä smoothiella joskus onnistuen, joskus en, joskus syön herkkuja vaikka vatsa on jo täynnä, heh.

Mulle syöminen ei ole niin vakavaa ja tarkkaa ainakaan nykyisin. Tykkään panostaa laatuun, puhtauteen ja lähiruokaan, mutta en niuhota näissä niin, että nämä aina täyttyisivät. Joskus myös mennään sieltä mistä aita on matalin tai missä sitä ei ole ja silloin saattaa edellä mainitut jäädä pölypilveksi perään. Joskus myös herkutellaan ja syödään ns. mättöä ihan vaan siksi, koska sekin on kivaa ja tekee mieli!

Raskauden ja synnytyksen jälkeen mulla oli aivan jäätävä nälkä ja en nyt tarkoita nälkää mikä olisi laantunut yhdellä kunnon kokoisella ja ravitsevalla ateriallla. Tarkoitan nälkää joka kesti päiviä, viikkoja ja lopulta voisi puhua kuukausistakin. Koin tärkeäksi vastata tuohon nälkään. Kehoni huusi ravintoa ja energiaa. Siihen vastatessa keho myös piti lopuista raakauskiloista alun pienen pudotuksen jälkeen kiinni tiukasti. Asiaan ei vaikuttanut herkkujen karsiminen ja syömisten järkevöittäminen. Nälkää en ollut kuitenkaan valmis näkemään, enkä kokenut tärkeäksi päästä mahdollisimman nopeasti raskauskiloista eroon.

Tuo nälkään vastaaminen on ollut koko tämänkin vuoden ruokailujeni perusta ja pikkuhiljaa tuo nälkä onkin laantunut ja tasoittunut. Alkuun kun nälkä iski tämäntästä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oikeastaan joka kerta kun avasin maitohanat pojalle. Tuolloin oli tärkeää, että ruokaaa ja pieniä välipaloja oli heti saatavilla. Tuolloin saattoi pojan syömisen jälkeen olla nukutuksen vuoro ja usein se tapahtui lenkin muodossa, pakko oli vaan napata jotain mukaan. Tuolloin jääkaapissa oli oltava heti valmiita juttuja ja helpoimmaksi koin kaikki valmiit protskuvalmisteet, protskuvanukkaat ja -juomat yms. Yksi ihan ”elinehto” oli myösaamuisin jääkaapista löytyvä smoothie, koska nälkä oli heti herättyä ja välttis sitä ei ihan kauhean nopsaan päässyt omaa aamupuuroa tekemään ja syömään. Smoothie oli helppo napata vain jääkaapista! Välillä oli öisinkin herätessä tosi kova nälkä ja muutamia kertoja oon joutunut tuolloin yöllä jääkaapilla käymään kun ei ole muuten saanut unenpäästä kiinni nälältään.

Nykyäänkin tehdään usein ”aamusmoothiet”, Riku juo omansa aamupalanaan arkena ja mä saatan juoda omani vaikkapa välipalaksi, koska enää tuo aamunälkä ei ole niin jäätävä. Nyt ehdin paremmin pysähtyä ja tehdä, nälkä tulee tasaisesti eikä pääse yllättämään yhtäkkisyydellään. Ateriarytmi on ns.normaali eikä hätävaravälipaloja juurikaan tarvita. Myös pojan nälkä ja väsy ei tulee enää niin, etteikö pystyisi ennakoimaan ainakin yleensä. Enää ei tarvi olla kokoajan puputtamassa jotain, enää ei joka imetyskerta nosta jäätävää nälkää. Kroppakin on varmastikin tottunut ja löytänyt tasapainon tämän uuden elämän pyörteissä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko muut kokeneet samankaltaista nälkää raskauden jälkeen?

Kaikilla ei välttämättä edes samankaltaista nälkää tule, mitä mulle tuli. Meidän jokaisen kroppa toimii myös eritavoin ja esim. hormonitoiminta on hyvin yksilöllistä.
Jokainen toimii ja syö miten sitten tomiikin ja syökin, tämä oli vaan höpöttelyä mun nälästä ja syömisistä.

Kuitenkin haluan muistuttaa, että kropalleen ja itselleen kaikinpuolin on tärkeä antaa myös aikaa palautua ja olla armollinen, eikä se kropan kuuntelukaan pahaksi ole.
Raskauden myötä kroppa kokee niin sen aikana kuin pitkään sen jälkeenkin vielä muutoksia ja mullistuksia.

Huhtikuussa painokin alkoi ihan yhtäkkiseltään liikkumaan alaspäin ja toukokuussa tämä jatkui. Vauhti ei ole ollut mitenkään huima, eikä varsinkaan toukokuussa, mutta laskenut kuitenkin. Toukokuussa jalkakipujen myötä vähäinen liikunta on varmasti verottanut. Nyt yritetään saada jalka taas lenkkeily- ja tanssikuntoon. Samalla koitetaan keksi ja kokeilla mikä liikunta voisi toimia siihen asti kunnes jalka saadaan kuntoon.Tällainen kremppa kun tulee niin ensin tahtoo sitten jäädä kaikki liikunta kun turhauttaa, sitten lakaa turhauttaa liikkumattomuus ja on pakko alkaa kehitellä jotain… Tämmönen mä oon 😀

Ensi viikolla tulossakin ulkotreenipostausta!

Ruokapäiväkirjoista tuli nyt ainakin yhden viikonosalta taas taukoa. Inspis ei ol ollut nyt ilman ihmeempiä liikuntoja ovin iso noihin päiväkirjoihin, vaikka kuvatonkin otettu. Katsotaan jos kuitenkin tästä viikosta jaksaisin taas väsätä, mutta viimeistään ensi viikosta. Ruokapäiväkirjoista kuitenkin huomaa hyvin kevään aikana tuleen muutoksen. Alkuvuodesta karsein herkuttelua roimalla kädellä, mutta en vallan. Herkuttelu on siis kulkenut kyllä mukana, mutta onhan tuo ruuan määrä juurikin nälän tasaantumisen myötä muuttunut. Tietynlaisen vuodenaikamuutoksen myös näkee,s illä kesällä houkuttaa salaatit, jäätelö ja grillailu!

Tsekkaa ruoka- ja liikuntapäiväkirjapostaukset

VKO 4 Ruoka- ja liikuntapäiväkirja

VKO 15 – liikunnan iloa ja hyvää ruokaa vinkkeineen

VKO 20 – Treenittömän viikon ruokapäiväkirja (viimeisin)

Ruokavalioni muutokset vuosien saatossa

Sain yhteen ruokapäiväkirjaani kommentin, josta sain ajatuksen tähän postaukseen. Kommentissa kyseltiin välipalojeni muuttumisesta. Aloin miettimään erilaisia ”ruokavalioitani”. Lainausmerkit siksi, että on hassua puhua ruokavaliosta, mä nyt syön mitä syön, en koe noudattavani tällä hetkellä mitään ruokavaliota. Noh, mutta ruokavalioita on ollut ajan saatossa monenlaisia. Tää koonti on ehkä jostain 2000 -luvun alkupuolelta alkaen tähän päivään 😉

Söin miten saattuu

Nuorena aikuisena en sen koommin miettinyt mitä söin, enkä ylipäätänsä sen koommin ruuan merkitystä. Kunhan söin jotain. Tuolloin ostin usein lihaa ja kanaa marinoituna, oikeastaan aina. Jos söin jugurtteja oli ne aina jotain maustettuja jugurtteja, eväinä toimi usein töissä valmisruuat, mutta kotona kyllä kokkasin. Olin hoikka, aineenvaihdunta pelasi, liikuin paljon ja söin miten sattuu.

Fitness muutti syömisiäni

Kehonkoostumuksesta aloin kiinnostumaan reilu parikymppisenä kun olin eksynyt salille ja kuntosalin ryhmäliikuntatunneille ja niissä hetken jo käynyt. Mitattiin mun rasvaprosentti ja otin ensimmäisen ruokavalioni. Sain hoikan kroppani kehonkoostumusta parannettua ja innostuin hommasta, hommasta nimeltä fitness. Fitness ei ollut tuolloin 2007-2008 kun siitä enemmän kiinnostuinvielä erityisemmin pinnalla, ei ollut mitään fitnessbuumia. Salilla muutama treenaili kisoihin ja kiinnostuin asiasta. Niinpä lähti ajatus kisata itsekin ja käynnistyi fitneksen täyteisen vuodet.

En noudattanut noina aikoina kun kisasin 2008, 2010 ja 2014 ympärivuotisesti tiukkaa ruokavaliota, vaan kisojen välit söin hyvinkin rennosti ennen kisadiettejä. Viimeisiin kisoihin panostin siltä osin enemmän, että noudatin jo ennen kisadiettiä tarkempaa ruokavaliota ja sainkin hyviä tuloksia aikaiseksi. Nuo fitnessvuodet muuttivat paljonkin sitä miten söin. Kiinnostus siihen mitä syön kasvoi ja aloin syömään enemmän hyviä rasvoja ja puhtaampaa ruokaa, ei enää marinoituja kanoja ja lihoja juurikaan mm. Ihoni tykkäsi todella hyvää ruokavalion muutoksista. Tuolloin huomasin, että suurimman avun saan atooppiseen ihooni ruuasta ja etenkin rasvoista!

Paljon proteiinivalmisteita tuli kyllä kulutettua, palkkaria, laturia, treenijuomaa ym. ja sitten ne kaikki puddingjauheet ja proteiinipatukat. Niitä kului hirmuisesti ja tuossa viimeisten kisojen jälkeen halusin alkaa niitä vähentämään.  Nykyäänkin joskus tulee osteltua joitain proteeinirahkoja tai valmiita proteiinivanukkaita ja jotain juomia joskus, mutta ei kyllä siinä määrin enää ja protskupatukatkin on enemmän hätävara joskus tai reissueväs. Protskujauheet tykkään ostaa smoothieihin hyvin puhtaina ja varsinaiselle palkkarille en ole kokenut nyt hetkeen tarvetta.

Maidoton-gluteeniton

Fitnessvuodet eivät saaneet minua välttelemään esim. hiilareita, mitä jotkut ihmettelivät. Olihan tuossa vaihe kun hiilarittomuus oli niin in ja monet ajattelivat, että hiilarit ja fitness eivät sopisi yhteen. Mun kropalle on kuitenkin hiilarit aina olleet ystäviä. Mä en muutenkaan ole ollut mihinkään ruokavaliovillityksiin hurahtavaa tyyppiä. Halusin kuitenkin kokeilla maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota ja katsoa olisiko sillä vaikutusta ihooni ja sairastelukierteeseeni.

2015 taisi olla se kun lähdin tuota maidotonta ja gluteenitonta kokeilemaan. Pyysin silloin MT Personal Trainingin Tuukkaa auttamaan mua ja hän suunnitteli järkevän pohjan mun kokeilulle. Olin alkuun täysin ilman hetken aikaa ja sitten jatkoin linjalla vähemmän maitoa ja gluteenia. Vaikutuksia oli ihoon selvästi ja sattumaa tai vaikutusta, niin myös sairastelut alkoivat vähentyä tuolloin. Huomasin myös 2015 ja 2016 vuosien aikana, että tämähän vaikuttaa myös mun hormoonitoimintaan. Kun söin rajattomasti gluteenia ja maitoa kesän 2016 kuukautiskiertoni piteni ja kun taas vähensin, niin palasi kiertoni 4 viikkoiseksi. Tällä oli myös positiivisia vaikutuksia siihen, että löysin uusia ruokajuttuja, kun oli pakko miettiä millä korvata maitoa ja gluteenia.

Alun kokeilun jälkeen en kuitenkaan halunnut missään kohtaa pitää nollalinjaa maidosta ja gluteenista, mutta pidin pitkään linjaa vähemmän maitoa ja gluteenia, johon ehkä joskus vielä palaan, sillä ihoni tykkäsi tuosta kovasti.

Raskaus muutti taas ruokavaliota

Raskaana ollessani ihoni voi paremmin kuin koskaan! Oikeastaan atopiasta ei ollut merkkejäkään. Pikkuhiljaa maitotuotteiden ja gluteenin määrä alkoi taas kasvaa ruokavaliossani ja tämä ei tuonut negatiivisia vaikutuksia kehoon, joten ajattelin, että antaa mennä sitten vaan. Raskaana ollessa alkuun oli huonovointisuutta ja tuolloin tuli syötyä paljon välipaloja kun ei oikein ruoka maittanut. Söin mitä mieli teki ja mikä upposi. Keskivaiheilla raskautta huonovointisuutta ei ollut ja söin aika normaaliin tapaan. Loppuraskaudesta taas vatsa täyttyi todella nopeaan ja kulutukseni oli vähäisempää kun liitoskivut rajoittivat paljon liikkumistani.

Synnytyksen jälkeen ja imetysaika

No synnytyksen jälkeenhän oli jonkun aikaa ihan pohjaton vatsa ja jatkuva nälkä! En ollut sitten nälkää hetkeen tuntenutkaan ja voi että kun ruoka oli vaan hyvää, oli se sitten mitä tahansa. Huima ero varsinkin tuohon loppuraskaauteen. Imetys vaatii hiilareita ja sen kyllä huomaa! Jos yrittääs yödä jonkun ”kevyemmän” lounaan niin johan iskee hetken päästä aivan valtava hiilarinälkä! Parempi siis syödä joka aterialla hiilareita hyvistä lähteistä niin välttää sellaista hiilarivajeesta johtuvaa herkkunälkää. Syön myös enemmän mitä ennen raskautta ja se näkyy nimenomaan ruokavaliossani hiilareissa. Riisikakkuja harvemmin ja useammin leipää, kesäkurpitsapastaa ei ole tullut tehtyä vaan syötyä ihan pastaa. Energiantarve on vain suurempi ja kulutus kovaa, eikä riisikakut täytä.

Tällä hetkellä myös haluan nopeita välipaloja ja iltapaloja, tai voisin joskus haluta muutakin, mutta nopeasti vain kaapista otettavat tai melkein heti valmiit on vaan se juttu. Ruokaa tehdään sitten usein kahdelle-kolmelle päivälle jameillä kokataan kummatkin ruokaa niin siihen voi käyttää enempikin aikaa, mutta aika peruskotiruualla mennään. Banskulettuja on tehnyt mieli pitkään ja usein miettinyt iltapalaksi tekeväni, mutta kun ilta koittaa ja ehdin iltapalan väsäyspuuhiin niin valitsen nopeamman ratkaisun. Kuitenkin nuo banaaniletut pyörivät päässä japian ne on hyvää sormiruokaa Luaklelkin, joten ehkäpä voisin toimeentua niiden suhteen vaihteluksi jakun ne nyt on tosi hyviä! Nyt välipalojen suhteen olen jäänyt pieneen Jungle Juice Bar smoothiekoukkuun, onneksi ei nyt kodin vierestä löysy, tulisi nimittäin kalliiksi. Kuitenkin hyvä välipala kaikinpuolin ja usein se onkin tarttunut mukaan kun oon vaunulenkkeillyt kotiinpäin.

Ihon huomasin alkavan taas talvella raskauden jälkeen oireilemaan tuttua atoopista kuivan ihon oireilua, mutta ei onneksi kovin pahana. En ole halunnut varsinkaan tätysimetyksen aikana rajoittaa ruokavaliotani ja sitä kautta Lukan ruokavaliota, niinpä en ole ainakaan vielä palannut linjaan vähemmän maitoa ja gluteenia. Pian Luka alkaa saamaan muutakin kuin äidinmaitoa, niin ehkä jossain vaiheessa mietin taas gluteenin ja maidon vähentämistä ruokavaliostani siihen rentoon linjaan, mitä olen noudattanut aiemmin. Toisaalta kesät ihoni voi aina hyvin, joten ehkä tätä mietin syksyllä….

Tässä kuitenkin oli kauttasta ruokavalioni muutoksista ja alla linkkejä eri aikojen ruokavaliohini…

2014 vuoden kisadietin loppuajan ruokavaliota

Ruokavaliotani 2015 ennen maidottomia ja gluteenittomia kokeilujani

Näin söin juuri ennen raskautumista, 2017

Alkuraskauden ruokavaliota

Viime viikon ruokapäiväkirja

Instagram @outikarita