RV 38 ja syysflunssa päällä

RV 38 ja aivot ei oikein raksuta, mutta koitetaan koostaa kuulumiset. Tämän raskausviikon nimittäin ”kruunasi” syysflunssa, joka iski loppuviikosta päälle ja pää on tällä hetkellä tosi raskas ja olo ihan vetämätön. Täytyy oikein kalenterista katsoa mitä tähän viikkoon onkaan kuulunut, paljon kaikenlaista kyllä.

rv 38

RV 38 kuulumiset

Maanantaina pidin täällä kotona Nosh -vaatekutsut ja tuli tilailtua sekä itselle että Tiitille juttuja. Tiitille löytyi Noshin outletista vaunuverho ja peitto, jolla saa kapaloitua pikkuisen. Itselle löytyi hametta ja hupparia. Tuo vaunuverho on niin ihana ja sopii meidän Tiitin vaunuihin ihan täydellisesti! Se oli pakko kuvata nyt tännekin! Parin ystävän kanssa on kahviteltu/lounasteltu ja höpötelty niin livenä kuin puhelimitsekin. Lisäksi mut yllätti ystävän lähettämä ihana synttärilahja, josta myös kuvaa!

Äitiysfyssärikäyntiä ollut viimeisen kerran tässä raskaana ja tuli jotenkin haikeat fiilikset kun alkoi miettiä, mitä eri juttuja tässä on nyt viimeistä kertaa raskaana. Myös odottajien kahvilassa kävin tällä viikolla ja sinnekään en enää ehdi tämän raskauden aikana. Noh, mutta sitten alkaa uudet jutut, hassua kuitenkin miten iskee haikeus… Parturissa myös kävin tällä viikolla ja neuvolakäynnillä, jotka nyt onkin joka viikko. Neuvolassa edelleen kaikki hyvin!

Torstai-illalla oli jo kurkussa vähän sellainen flunssaa enteilevä olo ja hörpein reilusti lämmintä glögiä ja teetä. Perjantai kun koitti, niin kurkussa oli kuitenkin kaktus ja siitä olo nyt mennyt kyllä ihan flunssaiseksi. Tässä on koko viikonloppu otettu tosi iisiä ja huilattu lähinnä. Mitä nyt eilen tuli nopeasti piipahdettua kaupungissa ja samalla pyrähdyksellä otettiin vähän syyskuvia. Ihanan raikas ilma ollut ja sitä teki kyllä hyvää saada! Nyt vaan toivon, että tää flunssa tästä talttuisi ja saisi taas kehon hyvään tasapainoon ja vointiin, varsinkin ennen synnytystä. Muutaman 500 g Panadoliin oon joutunut turvautumaan ja muuten onkin otettu kaikki c-vitamiinitankkaukset ja nenäkannut käyttöön häätämään tätä tautia. Paljon myös kuumaa juotavaa tulee litkittyä ja nestettä muutoinkin!

rv 38

RV 38 raskausvoinnit ja Tiitin kuulumiset

Ennen flunssaa kroppa olikin tosi rento ja hyvinvoiva, samoin mieli! Äitiysfyssärkin sanoi, ettei mulla oo kertaakaan tässä raskauden aikana ollut näin rentoa kroppaa kun oon hällä käynyt. Viime viikolla olikin kropassa monenmoisia tuntemuksia, mutta tällä viikolla ollut jotenkin rauhallisempaa, nyt ei tunnu yhtään siltä, että olisin lähipäivinä vielä synnyttämässä ja enhän tosiaan välttämättä olekaan. Kahden viikon päästä on laskettu aika, mutta voi mennä kuitenkin se neljäkin viikkoa vielä. Supisteluja on päivittäin, mutta nyt taas vähemmän niitä kipeämpiä vaikka jokusia sellaisia viiltäviäkin supistuksia on tullut. Flunssasta nyt tosiaan olisi tietty kiva päästäkin ennempää eroon! Eikä muutenkaan ole raskausolojen vuoksi mikään kiire päästä synnyttämään, että eiköhän tässä vielä rustailla se rv 39 postauskin tänne blogiin 😀

rv 38

Tiiti touhuilee oman päivärytminsä mukaan aikalailla tiettyihin aikoihin päivästä ja nyt kun oon ollut flunssassa niin jotenkin Tiiti ollut rauhallisempi. Tiedä sitten voiko johtua mun flunssaoloista ja siitä että lähinnä makoilen enkä ole läheskään niin aktiivinen kuin muutoin. Jokapäivä nyt kuitenkin tuntuu liikkeitä ihan säännöllisesti.

Preglife sovellus kertoo vauvan olevan nyt keskimäärin n. 50 sentin mittainen ja painavan viikon alussa n. 3,2 ja viikon lopussa n. 3,37 kg. Vauvan ympärillä on litran verran lapsivettä, joka uusiutuu jatkuvasti.

rv 38

Tsekkaappa tältä viikolta myös postaukset

RV 37 – Raskaus täysaikainen

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys

Täysimetys – tavoitteita ja toiveita

Mun torstaipäivä

Instagramissa

@outikarita

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys

Synnytystoivelista

 Synnytystoivelista ja valmistautuminen synnytykseen on saanut jotkut toteamaan mulle, ”kyllä ne siellä tietää mitä tehdä”….

Niin ja tottahan se on, kyllä kätilöt tietää ja ovat kouluttautuneita, mutta mitä he eivät tiedä, on se kuka minä olen. Synnytystoivelistan on tarkoitus kertoa juurikin siitä jotain, kuka minä olen. He eivät tunne minua ja tiedä varmuudella mikä olisi minun juttuni jos en itse kerro. Jos en itsekään tiedä vaihtoehdoista ja jos minulla ei ole ajatusta mikä voisi olla minun juttuni synnytyksen eri vaiheissa, niin silloin mentäisiin summan mutikassa, että kokeillaan nyt tämmöistä ja pahimmassa tapauksessa mentäisiin ihan metikköön. Monen kätilön olen kuullut esittävän toiveen, ”olisi ihan kiva jos äidit olisivat vähän valmistautuneita”. Ei heilläkään ole aikaa käydä koko repertuaaria eri mahdollisuuksista läpi juurta jaksain. Se mitä olen kuullut sekä valmistautuneiden että valmistautumattomien synnyttäjien kokemuksia sekä kätilöiden suusta on se, että positiivinen synnytyskokemus on sitä todennäköisempi mitä valmistautuneempi äiti on synnytykseen, mutta kuitenkin pitäen valmistautumisen realistisena. Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, mutta siihen valmistautuminen on aivan eri asia. Yksi asia valmistautumisessa on miettiä itselle sopivia juttuja esim. kivunlievityksessä. Kivunlievityksissäkin on monia mahdollisuuksia eikä ne aina ole niin yksoikoisia. Yksi valinta voi vaikuttaa siihen, mitä voit sen jälkeen valita ja mikä ei enää ole mahdollista.

synnytystoivelista

Lainaukset tekstissä Minna Haatajan kirjasta Hyvä syntymä.

Itseäni synnytys kiehtoo todella paljon ja olenkin siitä paljon ottanut selvää. Kiinnostukseni on selkeästi suuntautunut aktiiviseen ja luonnonmukaiseen synnytykseen. Ne ovat toiveitani, jotka edellä lähdetään ja synnytysmatka näyttää miten se lopulta menee. Jotkut saattavat kummeksua tällaista synnytystoivelistaa, mutta ajattelinpa nyt uskaltautua asiasta kirjoittamaan ja omista ajatuksistani. Ehkä joku kiinnostuu myös asiasta tai saa uutta tietoa. Itse innostun heti jos joku on kiinnostunut näistä aiheista, jotka itseäni tässä raskausaikana synnytykseen liittyen on kiinnostaneet.

”Nykynainen on tottunut suunnittelemaan elämänsä ja toteuttamaansen suunnitelmiaan noudattaen, haluamillaan keinoilla ja aikataululla. Syntymä on jotain, mitä et voi ja mitä ei kannata yrittää kontrolloida liikaa. Sinun tulee opetella kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehoasi, jotta voitte työskennellä yhdessä.”

Toiset suunnittelevat liiaksikin, käsikirjoittavat ja saattavat pettyä. Toiset ei mieti asiaa lainkaan, kätilöt hoitaa kyllä homman, heittäydytään ikään kuin potilaiksi. Esitin tuossa kaksi ääripäätä ja niiden välissä ajattelen itse kulkevani. Itse näen synnytyksen tärkeänä ja isona asiana, se on jotain minkä minä teen, menee se sitten miten menee, niin minä haluan olla siinä mukana aktiivisena! Seuraavassa lainaus, mikä osuu mun ajatuksiini just eikä melkein.

”Oikeus hyvään synnytykseen edellyttää myös velvollisuutta ja vastuuta. Sinun tulee ottaa selväää asioista, miettiä mitä vaihtoehtoja sinulla on ja miten haluat niitä käyttää. Tarkoituksena ei ole laatiakäsikirjoitusta synnytyksen kulusta vaan miettiä niitä asioita, joita sinä haluasit synnytyksessäsi kokea. Jos nuo asiat eivät ole mahdollisia, synnytys voi kuitenkin olla hyvä, kun saat olla osallisena sen kulussa, kun sinulle kerrotaan mitä tapahtuu ja miksi ja sinulle annetaan perusteltuja vaihtoehtoja eikä asioita päätetä puolestasi.”

Olen kuullut, tämän myös kätilöiden suusta, että mikäli synnyttäjällä ei ole toiveita ja ajatuksia, niin heidän tehtävänsä on laatia ikäänkuin käsikirjoitus. Tottakai, jonkun pitää ottaa ohjat ja siinäkin käsikirjoituksessa saattaa olla vaihtoehtoja, mutta siinä kohtaa kun on mahdollisuus vaihtoehdoille (aina synnytyksessä ei ole) niin jokin muu vaihtoehto olisikin voinut olla enemmän synnyttäjän oma juttu, mutta kukapa sitä tietää jos ei synnyttäjä itse. Synnytystoivelista jakaa vielä kätilöidenkin mielipiteitä, toivottavasti itselleni osuu kohdalle ihan hyvin suhtautuva kätilö, koska heitä kyllä löytyy!

synnytystoivelista

Minun synnytystoivelista

Tässä on kyse omista ajatuksistani ja toiveistani synnytykseni suhteen tiedostaen, että matkaan voi tulla mutkia ja aina vaihtoehtoja ei välttämättä ole tai voi käydä niinkin että asia jota olen ajatellut ei tunnukaan hyvältä sitten enää synnytyksessä. Näitä ollaan myös miehen kanssa käyty yhdessä läpis ekä erään synnytyssairaalamme kätilön kanssa on tämä lista käyty läpi yksityisessä synnytysvalmennuksessa. Avaan joitakin kohtia ja käytän myös lainauksia Minna Haatajan Hyvä syntymä -kirjasta.

Kotona mahdollisimman pitkään.

Tämä olisi ajatus, että kotona pyrittäisi pysymään mahdollisimman pitkään. Ei siksi että vierastaisin sairaalaa, vaan koska ajatus olisi myös lähtökohtaisesti lääkkeetön synnytys niin muita kivunlievitysmenetelmiä pystyy jo kotona hyödyntämään. Tätä on vaikea silti arvioida, koska itsestä tuntuu että siltä että haluaa lähteä, joten tilanteen mukaan.

Lähtökohtaisesti toivomme mahdollisimman luonnollista synnytystä ilman puudutteita. Olemme puhuneet kipuasteikosta ja mies tietää koska olemme asteikolla siinä kohtaa kun olen lääkkeitä valmis harkitsemaan ja koska en enää pärjää ilman niitä. 

Tässä ei ole siis poissuljettu puudutteiden / lääkkeiden käyttöä, mutta haluamme ilmaista sen, että tiedostamme itse koska ne tulevat harkintaan. Tällöin näitä ei tarvitse meille ehdottaa edes.

”Lääkkelliselle kivunlievitykselle on paikkansa synnytysten hoidossa, mutta aina on suositeltavaa kokeilla muita synnytyksen kulkuun puuttumattomia keinoja. Puudutteiden käyttö usein lisää toimenpiteitä ja sulkee muita mahdollisuuksia.”

”Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mitä sinä koet synnytyksesi aikana. Kukaan ei myöskään voi sanoa, milloin kipu on siedettävää tai sinulle liian kovaa. Ainoastaan sinä voit sanoa, mitä sinä tunnet, muut esittävät ainoastaan arvioita asiasta. Ehkä tärkein asia, mitä voit tehdä synnytyksesi eteen etukäteen, on valmistautua kuuntelemaan kehoasi ja lukemaan sen viestejä sekä opetella vastaamaan niihin.”

Synnytyskipuun on varmastikin mahdotonta varautua etukäteen ja toiset kokevat kivun todella pahana, toiset ei niinkään. Sekään ei ole siis missään mittareissa kuinka kovaa se synnytyskipu on. Itse koen kyllä aika kovana kaiken gynekologisen kivun, jos tällaista termiä nyt edes on. Ajattelen kuitenkin että tuohonkin kipuun voi siinä suhteessa varautua, että antaa ajatusta sille kivulle ja sen tehtävälle. Supistukset vievät synnytystä eteenpäin ja lasta synnytyskanavassa eteenpäin, sillä kivulla on hyvä tarkoitus. Miettimällä ja tutustumalla keinohin millä kipua voi lievittää uskon myös olevan merkitystä sen kivun kestämiseenja esimerkiksi hengityksen ja rentoutumisen harjoittamisella.

Se, että haluan mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä on monet saanut kummastumaan, ”ootko ihan hullu”, ”kyllä se mieli muuttuu” ja ”ei sinne sankaria tarvitse mennä esittämään”. Onneksi myös olen saanut kannustavia kommentteja ja mietinkin, miksi toiset haluaa lannistaa tai miksi joku edes kuvittelee, että siinä on kyse jostain sankarinviitasta. Minulle on siihen syyni, miksi haluan lääkkettömyyttä ensisijaisesti eikä sen pitäisi olla lääkkeitä ottavalta pois, niin kun ei ole minultakaan pois jos joku haluaa kaikki mahdolliset puudutteet. Perustan oman ajatukseni lääkkeettömyyteen sillä etten muutenkaan nyt ole lääkkeitä napsimassa kovin helposti ja siihen mitä olen lukenut puudutteiden käytöstä, vaikutuksista ja siitä mitä ne sen jälkeen poissulkevat ja saattavat poissulkea. Mun mielestä näistä asioista olisi hyvä olla tietoinen kun kivunlievitystä miettii.

”Englantilainen synnytyslääkäri Dick-Read kuvaa synnytyskivun hoidon kehittymistä seuraavasti: ensin meille tuli vaihtoehtoja, joilla hoitaa synnytyskipua ja sen kautta olemme siirtyneet normistoon, jossa synnytyskipu on muuttunut pahaksi ja meidän tuleekin hoitaa kipu pois, koska sitä ei tarvitse kärsiä.”

Aktiivinen synnytys! Toivomme tukea aktiivisuuteen ja välttämistä ylimääräiseen makuuttamiseen. Käyrät mieluiten muuten kuin maaten (lääketieteelliset syyt poikkeuksena). Samaten itse synnytykseen haluan kokeilla ensisijaisesti muita kuin makuu- ja puoli-istuvaa asentoa. Ajatuksena mahdollisesti polviseisonnasta tai kontiltaan nojaten tukeen.

Haluan pysyä aktiivisena synnyttäjänä ja toivon tosiaan että minua siihen tuetaan. Olen jo nyt huomannut että makuuasento on tosi huono asento ainakin minulle ottaa vastaan supistuksia. Myös se mitä olen lukenut uusimpia tutkimuksia aktiivisuudesta ja myös asennoista niin olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että haluan pyrkiä mahdollisimman aktiiviseen synnytykseen. Siihen ei tietenkään liity ainoastaan se, että pysyn fyysisesti aktiivisena ja poissa makuulta vaan myös osallistuminen synnytyksen kulussa erilaisiin päätöksiin juurikin kivunlievityksen ja toimenpiteiden suhteen.

”Aktiivinen synnyttäjä tuntee hallitsevansa paremmin synnytyksensä kulun ja hän on hallinnan tunteen säilymisen vuoksi jälkeenpäin tyytyväisempi synnytyskokemukseensa. Pystyasennossa äidit tarvitsevat vähemmän kivunlievitystä ja sen myötä myös synnytyksen kulkuun liittyvä muu puuttuminen vähenee.”

”Aktiivinen synnyttäjä toipuu synnytyksestään keskimääräistä nopeammin, kokee vähemmän synnytyksen jälkeistä kipua ja voi muutenkin paremmin. Aktiivista synnytystapaa edistävien asiantuntijoiden mukaan pystyasentoisen, aktiivisen synnyttäjän vauva voi yleensä paremmin ja liikkuu paremmin synnytyskanavassa lantion antaessa myöten lapsen liikkeelle. Paineen vuoksi vauvan pää kääntyy luontevasti lantion sisällä parhaaseen mahdolliseen asentoon syntymää ajatellen.”

synnytystoivelista

Ensisijaisina kivunlievitysajatuksina: tens, suihku, amme, akupainanta, akupunktio ja lämpötyyny / kylmäpussi, akvarakkulat.

Tensin olemmekin vuokranneet ja se on jo kotona valmiina käyttöön. Tätä on suositellut ihan neuvolan valmennuksesta alkaen todella monet. Ilmeisen hyväksi todettu kivunlievitysmenetelmä useimmilla ja siinä myös pääsee itse hallitsemaan sitä kivunlievitystä. Kaiken lämpimän koen tässä raskausaikanakin hyvänä kivulle, juurikin suihkun, saunan ja lämpöpussin. Akupainantaan saimme hyvät opastukset yksityisestä synnytysvalmennuksesta ja niitä on jo nyt otettu käyttöön ns. kypsyttelemään kehoa synnytykseen, samat painannat toimivat supistuskipuihin. Akupunktioon on osalla kätilöistä koulutus, että jos vain sellainen kätilö osuu vuoroon niin se voisi olla myös yksi mahdollisuus, samoin kuin akvarakkulat. Koko repertuaaria ei ole tarkoitus käydä läpi, mutta nämä ovat mietteitä niistä ensisijaisista menetelmistä, joiden voisin ajatella olevan itselleni sopivia.

synnytysvalmennus

Synnytystoivelista – synnytyksen jälkeen

Synnytystoivelista sisältää meillä myös kohdan synnytyksen jälkeen… Näitä kohtia en availe nyt sen suuremmin.

Annetaan napanuoran sykkiä loppuun ja lapsi mahdollisimman nopeasti äidin syliin.

Ei lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä ja keskustelua vanhempien kanssa

Tukea imetykseen

Perhehuone toiveena

Oikeus hyvään synnytykseen

”Jokaisella naisella on oikeus hyvään synnytykseen. Jokainen meistä määrittelee hyvän synnytyksen itse, eikä sitä voi tehdä kukaan muu toisen puolesta.”

Vaikka asettaisi toiveita ja ajatuksia synnytykslle ja vaikka ne ei toteutuisi, voi silti synnytys olla hyvä! Kun tällaisia synnytystoivelistoja tekee, ne kannattaa tehdä suuntaa antaviksi ja olla realistinen sen kanssa, että mikään ei välttämättä toteudukaan, voihan sitä joutua vaikka hätäsektioon tai ihan vain oma mieli muuttua, sillekin pitää antaa lupa. Silti voi olla tyytyväinen synnytykseen. Mikäli kokee synnytyspettymystä olisi sitä hyvä ja tärkeäkin käsitellä.

Keskustelu on avoinna, mutta toivon myös että kunnioitetaan toinen toisiamme, kannustetaan eikä lannisteta, toivotaan aina toisille parasta mahdollista!

Tiedän, että toiset ajattelee mun ajatuksista että höpöhöpö, mutta se ei haittaa mua. Tää on aihe joka mua on hirmuisesti kiinnostanut ja kiehtonut. Ehkä voin jakaa joillekin myös jotain uutta…. Mikäli aihe kiinnostaa enemmän niin kannattaa tutustua vaikka tuohon kirjaan mistä lainauksia otin (Minna Haatajan Hyvä Syntymä) ja mm. aktiivisen synnytksen sivustoon ja faceryhmiin. Aktiivinen synnytys!

synnytystoivelista