Tammikuun staili – Kaipuu hyvin istuviin housuihin

Mulla on ollut jo pitkän aikaa kaipuu hyvin istuviin housuihin. Kaikki sopivat housut on legginsejä tai jotain collegekankaan tyyppistä matskua, sellaisia rentoja vaikkakin ihan siistejä housuja, mukavan pehmoisia ja joustavia päällä. Kuitenkin kaipuu on ollut muunlaisiinkin istuviin housuihin, farkkuihin yms. Vanhat housut ei vielä mene jalkaan, ei niiden kanssa paljosta ole kiinni, muuta on kuitenkin. Tulin siihen tulokseen, että en nyt enää odottele, että ne vanhat menisivät jalkaan, että nyt ostan ainakin yhden hyvin istuvat housut, vaikka kävisikin sitten jonkin ajan kuluttua isoiksi. En nyt tietty edellä mainitun takia halunnut kauheasti rahaa laittaa noihin housuihin. Halusin ostaa sellaiset mustat kiiltäväpintaiset nahkahousujentyyppiset housut, mutta joustavat. Vero Modastahan ne löytyi ja löytyi myös ihana neule ja niin syntyi tammikuun uusistaili.

 

Kyllä se ihan mieltä piristää saada välillä vähän uutta vaatettakin. Viimeksi tullut ostettua uutta vaatetta imetyspaitojen ja -liivien muodossa, mut tämmöset löysähköt neuleet on myös ihan oivia myös imettäessä. Ihan paidan malli ei kunnolla näy näissä kuvissa, nimittäin tuo on takaa pidempi kuin edestä. Tosi kivan mallinen ja vaikka myyjä sanoi, et seuraavalla viikolla tuun jo ostaan toisen eri kuosissa niin enpä oo mennyt vaikkakin tästä paidasta olis voinut ostaa kaikilla ihanilla kuoseilla kappaleen. Yläkropan vaatteilla ei oo ihan samaa ongelmaa kuin alakropan vaatteilla. Jotkut vanhat vaatteet kyllä krinnaa rintojen kohdalta, mutta muuten vaatteiden istuvuus ongelma on tällä hetkellä tuolla housuissa entisten vaatteideni suhteen. Alakroppa mulla onkin se joka kerää painoa jos paino nousee, niin siellä se suurin osa raskauden aikana tulleista vielä jäljellä olevista kiloista taitaa olla.

Nyt voi taas (ehkä) hetken olla ostamatta itelleen uutta vaatetta. Tosin parit vaatekutsut on edessä… 😉

Pienimmät chilit on tulisimpii

”Jos mun snäppäily on jonkun mielestä ilkeällä tavalla naurettavaa, niin en sitten tiedä kumpi on säälittävämpää; mun snäppäily vai mun seuraaminen.”

dav

Mä sain eilen ”kauttarantain”, itseasiassa  Umpun blogin kommenttikentän kautta aikaa ilkeää ja ikävää palautetta mun sometuksesta. Olihan siellä mieltä lämmittävästi heti mun puolustajia, ihanat <3 Umpun tekstissä oli paljon hyviäkin pointteja, vaikka itse kuulunkin snäppääjiin. Jätin itsekin kommenttini, kun olin ensin tokentunut toisten kommenteista. Tulihan siitä paha mieli, mutta ei tuo latistanut kuitenkaan mun koko päivää. Snäppikansa saikin mun ajatuksia kuunnella eilen asiasta ja nyt kirjoittelen enemmänkin tänne blogiinkin. Niin heräsi taas ajatuksia ja halu kirjoittaa ajatuksiaan.

”Jos ei ole mitään hyvää tai rakentavaa sanottavaa, voi joskus olla ihan hiljaakin.”

dav

Toisten mollaaminen, varsinkin julkisesti on mun mielestä jotain mulle käsittämätöntä ja todella huonokäytöksistä. Siinä piirteessä ei ole mitään ihailtavaa, se on jotenkin surullista. Miksi joku tekee niin? Saako siitä hyvän olon? Vaikka itsessään heräisi negatiivisia ajatuksia ja piirteitä niin kuin meissä kaikissa joskus, niin on jotenkin kummasteltavaa kuitenkin niiden esille tuonti julkisesti ja vieläpä leimaavasti. Sellainen toiminta ei täytä mun ajatuksia hyvistä käytöstavoista. Mun on vaike ymmärtää edes sitä, että seurataan jotain myötähäpeän tai jonkun muun negatiivisen syyn takia, itse kun olen lakannut esim. sellaisten tv-sarjojen seuraamisen, jotka nostavat mussa negatiivisia piirteitä ja/tai ajatuksia.

”Mun mielestä sun snäpit ja blogi on niin ihania ja inspiroivia, että niistä ei voi kyllä sanoa kuin positiivista.”

outiheinäkuu3

Oon kiitollinen tällaisesta palautteesta, positiivisuutta mä haluankin jakaa! Sitä ei maailmassa ole koskaan liikaa, taas se tuli todistettua! Pian mä lähden viikonlopun viettoon Helsinkiin, Riksan kanssa minilomalle treffaamaan Hesan ystäviä. On ollut hienoa, miten juuri tää bloggaaminen ja somettelu on tuonut meidän elämään uusia ihmisiä, ihmisiä joiden kanssa löytää niin paljon muutakin yhteistä kuin blogi ja some! Erilaisista hetkistä jä ystävien sekä läheisten seura voittaa kaikki somekanavat ja niin sen pitääkin olla. Tästä voisi tehdäkin ihan oman postauksensa 😉

”Oon aina tykännyt olla kuvattavana.”

outiheinäkuu

Jo pienestä tytöstä asti! Isä oli kova kuvaamaan ja mulla on kaikki meen iskän tekemät valokuva-albumit, niitä on paljon! Kuvaaminen tarttui muhun jo pienenä, aina oli kamera ja filmirullia mukana. Jo pienenä nautein myös esiintyä niin yleisön edessä tanssinäytökissä, teatterin lavalla näytelmissä kuin myös kameran edessä. En osaa sitä selittää, miksi oon näistä asioista aina nauttinut, mutta olen vain. Eilen käytiinkin Riksan kanssa ottamassa kuvia Ruosniemen kallioilla, Ankkalammella (Coloradolla, laguunilla…. rakkaallalapsella on monta nimeä). Aivan ihana paikka! Tosin olis voinut ottaa vaihtokengät, mutta hei, mitä sitä ei teksi hyvän kuvauslokaation edestä 😀 Eilen siis sain myös tukkaan uuden ihanan kesävärityksen Salon Ameliessa kun Krista teki taas tukkataikoja mulle. Vaatteetkin uutukaiset. Monan (monasdailystyle.com) blogin kautta bongattu Offshoulderspaita Zalandolta ( https://m.zalando.fi/topshop-petite-pitkaehihainen-paita-cream-tp721m02e-a11.html ) Vilasta hetäteostoksena löydetty ihan ”perfect” hame paidan kaveriksi 🙂

summerhairoutiheinäkuu2

Niin, näiden kuvien kanssa piti tulla alunperin jotain muuta tekstiä, mutta annettiin nyt kirjoitusfiiliksen tehdä tää teksti! Ja pistetään tuo otsikon biisi loppuun vielä, koska se on mun tän kesän ehkä lempparein biisi, joka varmasti tuo hyvän fiiliksen ainakin mulle ja kun tän pistää soimaan on heti alettava jammailemaan. Pakko varmaan jammailla Marissan kanssa viikonloppuna <3 😉

PUS!

Ps. Pahoittelut, en saanut tabletilla linkkejä toisiin blogeihin/paitaan lisättyä…