Back to work! Miten töihinpaluu sujunut?

Kesälomat on nyt lusittu ja vielä olisi 7 viikkoa äippäloman alkuun. Satunnaisia loma- ja vapaapäiviä saattaa tässä vielä tulla, mutta nyt ollaan töissä oltu kolme päivää. Alkuviikosta kipuja oli sen verran että mietein, että mitähän töihin paluusta mahtaa tulla. Kuitenkin töihin on ollut pehmeä lasku ja kroppa on jaksanutkin yllättävän hyvin. Kaikki lapset ei ole vielä lomiltaan palannut päiväkotiin ja elokuu onkin siitä kivaa aikaa töissä, että ryhmäkoko usein kasvaa pikkuhiljaa täyteen määräänsä.

Oon joka päivä myös joogaillut ja iltaisin rentouttanut ja venytellyt kroppaa, tehnyt myös joogatreenejä, en pelkkiä rentoutuksia. Nämä varmasti auttaneet kroppaa jaksamaan. Väsymystä on vähän ollut työpäivien jälkeen, mutta johtunee varmasti uudesta tahdistä. Ehtihän tuossa jo monta viikkoa olemaan rennolla tahdilla ja aikatauluttomuudella. Työmatka on onnekseni lyhyt, taittuu viidessä minuutissa kävellen.

Töissä on ollut kyllä kivaa ja piristävää olla. Kyllä mä niin tykkään päiväkotityöstäni lastentarhanopettajana! Toivottavasti nyt kroppa jaksaa mukana, mutta ehdottomasti sen ehdoilla mennään!

Pidemmällä kuin eilen

Yksi iso asia mistä olen elämässäni todella kiitollinen on työni päiväkodissa. 13 vuotta sitten kun valmistuin lähihoitajaksi sanoin, etten ikinä tulisi olemaan päiväkodissa töissä vaikka sillä ajatuksella lähihoitajaksi lähdin alunperin lukemaan. Noh, never say never. Töitä tein useamman vuoden kehitysvammapuolella ja tykkäsin todella. Olin monentasoisten kehitysvammaisten parissa vuosien varrella ja viimeiseksi paikaksi jäi todella hoidollinen työ eräässä asuntolassa. Silloin aloinkin kaipaamaan ohjauksellisempaan työhön ja päätin hakea kouluun.

hdr

Pääsin lukemaan itseäni sosionomiksi työn ohessa ja ajattelin, että josko opintojen myötä saisi vaikka päivätyön esim. työtoiminnan puolelta kehitysvammaisten parissa. Opinnot kuitenkin pakottivat mut suuntautumaan sosiaalipedagogiseen lapsi- ja nuorisotyöhön. ensimmäinen työharjoittelu päiväkodissa ja se oli menoa. Parin kuukauden päästä työharjoittelun loppumisesta siirryin vammaispuolelta töihin päivähoidon puolelle.

dav

Pitkään tein töitä lastenhoitajana, mutta erityislasten parissa. Lähes joka vuosi päiväkoti vaihtui. Mulla on edelleen lastenhoitajan paikka vakkarina, mutta oon tehnyt nyt kaksi vuotta lastentarhanopettajan töitä. Lastentarhanopettajan työt on niin mun juttu, en vaihtaisi tällä hetkellä työtäni mihinkään. Vaikka työ on ajoittain ja juuri nyt todella hektistä ja kiireistä, on se kuitenkin työtä joka antaa minulle paljon ja jolle minulla on annettavaa. Työ, joka opettaa ja kasvattaa myös minua. Työ, jossa pääsen toteuttamaan itseäni ja pääsen käyttämään koko potentiaalini.

dav

”Niin monesti olen ollut toukokuun viimeinen päivä viimeistä päivää samassa päikyssä. Tänä vuonna kuitenkin jään aloilleni, en vaihda paikkaa. Silti jo aamusta oli haikea olo, niin moni työkaveri lähtee ja oikeastaan kaikki oman ryhmän työkaverit vaihtuu, nekin jotka jää.

Kiitos kuluneesta vuodesta teille, joiden kanssa kulunut päikkyvuosi ollaan jaettu toisillemme tukea ja tilaa antaen, antaen mahdollisuuksia onnistua! Olen myös niin kiitollinen, että uurastus jatkuu kohdallani samassa päikyssä!”

dav

Vaikka mieli on ollut haikea. Niin upea kausi takana päiväkodissa ja niin isot muutokset edessä. Moni ihana ja hyvä työkaveri hyvästelty, mutta tiedän, että osan kanssa tullaan olemaan edelleen yhteydessä ja tekemisissä. Vuosi on antanut mulle taas paljon. Olin syksyllä uusien haasteiden edessä ja ne haasteet otettiin vastaan,niistä selvittiin kunnialla ja opittiin paljon uutta. Olen jälleen kasvanut työntekijänä. Uudet kuviot on taas edessä, vaikka minä tällä kertaa pysynkin samassa työpaikassa. Uuden edessä on usein luovuttava jostain ja uuden kautta voi aina oppia uutta ja kasvaa….

”En ole ehkä perillä,
mutta pidemmällä kuin eilen”

dav