Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuushoidot ja aika niitä ennen

Aluksi kerron ajasta, ennenkuin aloitimme lapsettomuushoidot, enennkuin edes ajattelimme niitä. Me jätimme ehkäisyn pois syksyllä 2014. Silloin minulla myös leikattiin pala kohdunkaulasta pois. Minulta löydettiin solumuutoksia ja patologin kautta löydettiin poistetusta palasta ihan syöpäsoluiksi kehittyneitä muutoksia. Meidän piti jättää ehkäisy jo saman vuoden keväällä pois, mutta nämä terveydelliset asiat oli ensin hoidettava kuntoon. Viime syksynä oli viimeinenkin kontrolli tuon asian tiimoilta, mutta heti toimenpiteestä palauduttua sai kyllä ruveta lasta yrittämään. Sinäänsä tämän sanottiin olevan vaikuttamatta mitenkään tulevaisuuden lapsisuunnitelmiin, kuitenkin olen tänä vuonna miettinyt, että ehkä vaikuttikin. Nimittäin kohdunkaulani saattoi olla rakenteeltaan hieman erilainen tuon poiston jäljiltä ja tämä selvisi lapsettomuustutkimuksissa. Kuitenkaan tätä ei syyksi sanottu lapsettomuudelle missään vaiheessa, nämä ovat vain omia mietteitäni.

Mulla oli ehkäisyn pois jättäessä ajatus, että tässä saattaa hyvin mennä vuosikin. Oltiin siis hyvin realistisia asian suhteen, kuitenkin kun monia vuosia käyttää hormonaalista ehkäisyä niin kestäähän kropankin tasaantua tuollaisesta. Kesti ehkä puolisen vuotta, että hormoonitoimintani tasaantui. Huomasin ruokavalion vaikutukset hormoonitoimintaan, gluteenin ja maidon vähentämisellä oli positiivisia vaikutuksia ja myöhemmin huomasin, että kun nautin niitä enemmän niin kierto pitenee. En ottanut tästä paineita, mutta tein kyllä ainakin kerran raskaustestin kun kierto oli jo kuutta viikkoa noina aika alkuaikoina. Meillä oli rento meininki enkä koe, että ensimmäisen vuoden aikana olisi niin sanotusti yritetty, ei tähdätty mihinkään tiettyihin päiviin, mutta kyllä peitto viuhui ihan muutoinkin aktiivisesti 😉

Lapsettomuushoidot

Lapsettomuushoidot ja edeltävät tutkimukset

Oikeastaan vasta 2015 vuoden loppupuolella aloin miettiä, että miksei mitään tapahdu… 2016 alkuvuodesta päädyin tikuttelemaan ovulaatiota muuataman kuukauden ajan, todetakseni, että joka kierrossa se tapahtuu tismalleen samoilla päivillä. Nyt raskaushaaveet olivat muuttuneet jo pieneksi yrittämiseksi, kun tähän asti oltiin rennoilla mielin, asenteella ”tulee kun tulee”. Tiedostin, koska ovuloitsin ja vaikuttihan se asiaan, halusi tai ei niin ei sitä omaa pääkoppaa pysty aina ohjailemaan ja esimerkiksi olemaan tiedostamatta tällaista. Joka kerta kunkuukautiset alkoivat olisi tehnyt mieli paiskoa tavaroita seinään, se tuntui vaan joka kerta ja kuukausi kuukaudelta pahemmalta, missä vika? Muutaman raskaustestinkin tein, mutta aina kuukautiset alkoivat tyyliin vielä samana tai seuraavana päivänä eikäolleet edes välttämättä myöhässä…

Kesäkuussa 2016 menin omalle gynelleni asiasta juttelemaan ja saimme Rikun kanssa lähetteet alkututkimuksiin. Tosin kaikkia labroja ei pystytty kesän aikana ottamaan, joten saimme odotella elo-syyskuulle. Tulokset olivat kaikki hyvät ja saimme lähetteen lapsettomuuspolille jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksina multa ultrattiin munajohtimien aukiolo ja se oli hankalaa ja kivuliasta, tuolloin selvisi että kohdunkaulan suu pisti hanttiin ja että se saattoi olla hieman poikkeava rakenteeltaan aiempien toimenpiteiden johdosta. En halua ketäänpelotella, yleensä tuo toimenpide on kait suht kivuton, mutta mulla ei ja sen jälkeen heikottikin niin, että keräilin itseäni pari tuntia sairaalalla maaten.

Lapsettomuushoidot

 

Lapsettomuushoidot, diagnoosi ja hoidot

Kaikki oli hyvin tämänkin tutkimuksen osalta ja diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Lääkärin kanssa keskusteltiin jatkosta ja päädyttiin aloittamaan lapsettomuushoidot kevyillä inseminaatiohoidoilla johon yhdistettiin lääkkellinen ovulaation induktio. Ovulaation induktio on lääkkellinen keino edistää ovulaatiota, kypsyttää munasolua ja irrottaa se munarakkulasta ja vaikka minulla nuo ovulaatiot tapahtuivat säännöllisesti, niin tämä yleensä liitetään noihin inseminaatiohoitoihin. Hoidot päästiin aloittamaan joulutaukojen ja kiertojeni takia tammikuussa 2017.

Ensimmäisellä hoitokierrolla inseminaatiota ei saatu tehtyä, mutta toisella kierrolla se sitten saatiinkin tehtyä. Ei siinä enää voinut olla ajattelematta asiaa jo ihan päivittäin. Iltaisin kun pisti vatsanahkaansa pistoksen, niin ei se nyt ihan normi iltatoimista mennyt. Kuitenkin, nyt kun jotain tapahtui niin oli tavallaan helpompaa kuin silloin juuri ennen hoitoja, vaikkakin rankkoja hetkiä tuli edelleen koettua.. Viime lapsettomuuspostauksessani kerroinkin noista tunteista ennen hoitojen alkamista. Tosiaan lääkettä pisteltiin kierron tietyssä vaiheessa aina iltaisin. Välillä käytiin polilla ultraamassa, että miten munasolu kypsyy ja laskettiin, koska ovulaatio olisi ajankohtainen. Sitten inseminaation yhteydessä (tosilla tämä on vuorokautta ennempääkin) niin pistettiin irrotuspistos, joka siis irottaa munasolun munarakkkulasta ja aiheuttaa ovulaation.

En laittanut kauheasti luottoa näihin inseminaatioihin, voisiko se olla muka niin pienestä avusta kiinni, että uimarit tuikattaisiin vain suoraan kohtuun. Kai ne sinne olisi löytäneet jo aikaisemminkin vai oliko joku syy, ettei ne olleet vain päässeet, se kohdunkaulako…? Mietein myös, että jos ovulaationi onkin ollut vain heikkoa, esim. buranakin saattaa heikentää ovulaatiota, en ole lainkaan huomioinut tällaisia heikentäviä tekijöitä, mutta hei, aika moni tulee raskaaksi ihan huomioimatta tällaisia… Kyllä sitä kaikkea liikkui välillä päässä ja pyreinkin pohtimaan ajatukset loppuun niin ettei ne jäisi pyörimään levynä päähäni.

Olin tähän mennessä kuullut jo monen muunkin tarinan lapsettomuudesta ja aika pitkiä prosessseja hoidot olivat kaikilla olleet. Itse olin jo asennoitunut, että tehdään näitä inssejä 4, sitten tuleekin varmaan jo pian kesätauko, että ehkä sitten syksyllä seuraava hoitomuoto… Meillä tosiaan olisi tehty tuo neljä kertaa, määrät käsittääkseni voivat vaihdella ainakin paikkakuntakohtaisesti. Mietein jo sitäkin, että onko näitä pakko tehdä se neljä, että jos ei nyt vaan natsaa, niin mikä todennäköisyys, että natsaisi seuraavistakaan. Tässä kohtaa myös aloin miettimään, että juu lapsia saadaan, mutta kyllä niitä ihan tekemällä tehdäänkin, vaikka toiset sanookin ettei lapsia tehdä,niitä saadaan. Nämä kuitenkin kummatkin taitavat pitää paikkansa, niitä tehdään ja toivottavasti lopulta myös saadaan <3

Meidän lapsettomuushoidot kuitenkin loppui lyhyeen ja lopulta raskauduinkin omin sanoin aika nopeastikin, nopeasti hoitojen aloittamisen jälkeen, mutta tästä lisää vielä postaussarjan seuraavassa postauksessa…

Lue myös aiempi postaus Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3 

Lapsettomuudesta löytyy myös tietoa Simpukka Ry:n sivuilta
 kehotan silti myös miettimään esim. facessa tällaisin ryhmiin liittymistä. Itse liityin Suljettu Simpukka ryhmään hoitojen alettua, mutta välillä koin myös toisten juttujen lukemiset hyvin ahdistavaksi vaikkakin tuolta sai myös vertaistukea… Tällaisiin rymiin kuulumisessa on hyvät ja huonot puolensa ja jokainen kokee henkilökohtaisesti nämä asiat, joten henkilökohtaisesti kannattaa myös punnita haluaako nähdä niitä rankkoja tarinoita ja pystyykö ne kenties suodattamaan tai olemaan lukematta, vertaistuki on kuitenkin hyvä, mitä tuolta voi saada!

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

”Tänään tarjoan kuuntelevat ja ymmärtävät korvat, en neuvoja. Tiedän miltä ne voivat tuntua. Tiedän miltä voi tuntua lapsettomuus ja lapsettomuushoitojen aloittaminen. Olen tuntenut pelon, tuskan ja epäonnistumiset. Tiedän miltä voi hoitoihin päätyminen ja hoitojen alkutaival tuntua, jo niiden ensimmäisten hoitojen tunteet, en unohda koskaan. En tiedä miltä tuntuu, kun hoidot jatkuvat ja pettymysten lista kasvaa, toivottavasti en koskaan saa tietääkään…”

 

Nyt aloitan postaussarjan lapsettomuudesta ja meidän tarinastamme…
Postaukset eivät tule peräkkäisinä päivinä, mutta tulevat kyllä tässä lyhyen ajan sisällä.

Ylläolevan tekstin kirjoitin lapsettomien lauantaina viikko sitten, mutta päätin jättää julkaisematta tuota silloin. En ollut vielä kertonut raskaudestani ja tuon julkaiseminen taas olisi tuntunut vähän huijaamiselta, väärältä… En ollut ennen raskautumista valmis puhumaan lapsettomuuden kokemuksistamme. Tiesin, että jossain vaiheessa tulisin tätäkin asiaa avaamaanja se hetki on nyt. Aihe on tärkeä ja siihen on vaikeata, jopa ehkä mahdotonta samaistua jos ei ole itse kokenut samaa. Ihmiset eivät löydä aina oikeita sanoa, joskus joidenkin mielestä hyvin vääriäkin. Itse jotenkin olen osannut suodattaa neuvoja, ei ihmiset niitä pahalla kuitenkaan tarkoita.

Viime vuosi oli pahinta aikaa. Silloin haave lapsesta ja raskautumisesta alkoi muuttua yrittämiseksi ja silloin tiemme kulki kohti lapsettomuushoitoja. Jokaisesta raskausuutisesta oli tottakai iloinen ja onnellinen toisten puolesta, mutta kun niitä alkoi tipahdella viimevuonna useampia, olisi tehnyt mieli vain huutaa ”en halua kuulla”. Vaikka halusinkin… Mutta nuo uutiset käänsivät veistä haavassa, joka oli niin auki ja niin vereslihalla. En pysty nyt edes kirjoittamaan tätä itkemättä….

Huh, pakko hypätä noista tunteista seuraavaan asiaan. Kerron myöhemmissä postauksissa ensi viikolla lisää taipaleestamme ennen hoitoja ja niihin päätymisestä. Loppuvuodesta kuitenkin päädyttiin lääkärin kanssa aloittamaan hoidot, jotka alkaisivat 2017 alussa. Kävin tuolloin hyvin syvissä vesissä mietteineni välillä. Elimme elämäämme ja osasin elää onnekseni hyvin hetkessäkin ja nauttia elämän iloistaja muista hetkistä. Elämässämme oli paljon muutakin kuin lapsettomuus ja haaveet perheen lisäyksesä. Mutta koin myös valtavan vaikeita hetkiä varsinkin tuossa loppuvuodesta kun hoidot alkoivat lähentyä ja oli myönnettävä ettei ennen niitä nyt vaan mitään tapahdu, kun se viimeinenkin kierto ennen hoitoja alkoi… Muistan Rikullekin sanoneeni ja itkeneeni, että olen huono nainen, kun en pysty siihen mihin mun biologisesti kuuluisi… Luulenpa, että moni lapsettomuudesta käsinyt/kärsivä pystyy samaistumaankin tähän. En kokenut kokonaisvaltaisesti tai jatkuvasti olevani huono, mutta pahoina hetkinä kävin tosiaan syvissä vesissä. Tänäpäivänä ajattelen jo eri tavoin…

En kauheasti puhunut noista vaikeimmista hetkistäni monillekaan. En halunnut kuulla ”älä ajattele noin” neuvoa. Myöskään kovin monelle en halunnut kertoa lapsettomuudesta, koska en kaivannut neuvoa ”kyllä se sieltä tulee”,”tulee kun lakkaa yrittämästä”, ”yritä olla ajattelematta asiaa”. Noilla kaikilla tarkoitetaan vaan hyvää, mutta nuo sanat eivät vaan auta. Ei ihminen voi ajatuksilleen mitään. Olimme kuitenkin pitkään ilman ehkäisyä yrittämättä ja sitten yritimme toisen mokoman ajanjakson ja päädyimme hoitoihin. Stressi ja elämäntilanteet voivat toki vaikuttaa, mutta joskus voi olla fysiologinenkin syy lapsettomuudelle.

Niin tai näin, niin uskon silti, että kaikelle on oikea aikansa, keinonsa/polkunsa ja syynsä. Meille oikea aika näyttäisi toivottavasti olevan tänävuonna, vuonna 2017 ja hoitojen kautta. Vaikka edellen pelottaa välillä, että tuleeko kaikki menemään hyvin, niin nautin nyt täysin siemauksin tästä onnesta!