Ja me selvittiin…

”Kun valot sammuu niin sä kaiken näät. Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät. Suljet silmäsi ja hengität. Kyllä kaikesta sä vielä selviät. Joku voimas vei, vaik sä huusit ei. Tää on hulluuden highway. Avaat silmäsi ja hengität. Ehkä huomenna sä ymmärrät. Vielä elossa oot!”

-Haloo Helsinki – Hulluuden highway-

Puoli vuotta sitten…

Hulluden highway kolahti muhun ja Elastisen Tuulettaa biisistä tuli mun voimabiisi. En uskaltanut toivoa, mutta toivoin kuitenkin. Pistin itseäni iltaisin vatsanahkaani. Ei ollut päivää jolloin lapsettomuus ei olisi ollut mielessäni. 5.2. ei ollut poikkeus, se oli päivä muiden joukossa. Osasimme kuitenkin elää hetkessä kun, se on meidän vahvuus!

”En anna maailman lannistaa mua kuitenkaa vaan taistelen ja nousen aina uudestaan, ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaaaaaaa.”

Elastinen – Tuulettaa

Tänään, puoli vuotta myöhemmin, 5.8.

Sisälläni kasvaa ahkerasti potkiva ja nyrkkeilijä poika, meidän Tiiti. Nyt on kolme kuukautta laskettuun aikaan, tänään alkaa raskauden viimeinen kolmannes. Olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan! En lakkaa ihmettelemässä, onko tämä kasvava maha oikeasti minun.

Tiedän, ettei Tiiti saanut alkua tarkalleen puoli vuotta sitten vaan viikkoa myöhemmin. En jotenkaan uskonut ensimmäisten kevyiden hoitojen auttavan. Olin valmistautunut että noita kevyitä hoitoja tehtäisiin se kevät, sitten alkaisi kesätauko ja pääsisimme seuraaviin hoitoihin, joita ajattelin toiveikkaammin. Niin monella hoitotaival on pitkä. En siis ajatellut puoli vuotta sitten, että olisin elokuussa jo pitkällä raskaana…

Mutta hei, me selvittiin yhdessä ja entistäkin vahvempia ja onnellisempina!

”Tuulimyllyjä vastaan, täällä taistellaan, viima hiuksissa viipyy hetken vaan”

-Stella – Häävalssi-

Lapsettomuus ja parisuhde – pala tarinaamme

Lapsettomuus ja parisuhde -teemaa olen sivunnut aiemmissa lapsettomuutta koskeneissa postauksissani, mutta hyvin pienesti. Aihe ansaitsee kenties oman postauksensa. Lapsettomuus on arka aihe sitä läpikäyvälle ja tottakai se myös näkyy ja vaikuttaa parisuhteessakin. Se on iso asia,jota ei voi sivuuttaa ja voi ikävimmillään luoda kitkaa parisuhteeseen, mutta toisaalta myös vahvistaa sitä. Kerronkin nyt mitä meidän suhteessa tapahtui. Meidän lapsettomuus polkumme hoitojen alettua reilu kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli sinäänsä lyhyt, joten en tiedä miten pidempi rupeama olisi vaikuttanut ensinnäkään itseeni henkisesti, puolisoon ja koko parisuhteeseen. Kuitenkin meidän lyhyen hoitotaipaleen ja sitä edeltäneenä aikana se ehti näkyä elämässämme välillä vahvemmin ja välillä pysyen taka-alalla, mutta pitkään mielessä.

Lapsettomuus ja parisuhde

Lapsettomuus ja parisuhde kohtasivat meidän tänävuonna 14 vuotta kestäneen parisuhteen, en oikeastaan osaa sanoa missä vaiheessa. 2014 syksyllä jätimme ehkäisyn pois ja vuoden jälkeen sitä alkoi miettiä kun ei mitään tapahdu. Siihen mennessä ei oltu sen enempää mietitty oikeaa hetkeä yrittää, elämämme makkarin puolella oli kuitenkin sen verran aktiivista, että ei siinä luulisi montaa ovispäivää hukkaan ainakaan menneen niin sanotusti. Lapsihaaveet alkoi muodostua yrittämiseksi 2016 vuoden alusta. Kait sitä voi pitää sellaisena merkkipaalunakin meidän suhteessa sille lapsettomuuden astumiselle kuvaan.

Aina kun kuukautiset alkoi, se harmitti ja miestäkin harmitti. Jossain vaiheessa aina kuukautisten alettua olisi tehnyt mieli heittää jotain särkyvää päin seinää, jotain kait siinä alkoi särkyä itsessäni. En olisi halunnut sanoa toiselle niitä sanoja,”kuukautiset alkoi”. Vaikka olin aina suhtautunut lasten saantiin ajatuksella, että ei se välttämättä helppoa ole, niin kyllä se alkoi hajoittaa kun sen konkreettisesti joutui kohtaamaan.

Minä aloin siitä puhumaan, että pitäisikö asiaa alkaa tutkimaan ja Riku oli myötämielinen. Kesällä 2016 alettiinkin asiaa tutkimaan, mutta kesätaukojen jälkeen alkoi syksyllä vasta tapahtua. Kesällä asiaa yritti lykätä pois mielestäkin, mutta kyllähän se takaraivossa mielessä jatkuvasti oli. Vauvauutisia oli paljon ympärillä ja tuntui ettei niitä kestäisi, ei haluaisi kuullaenempää vaikka olikin onnellinen toisten puolesta. Näitä tunteita tuskailin Rikulle välillä.

Riku ottaa tukevan kallion roolin silloin kun minä olen heikoilla, on enemmän kuuntelija kuin puhuja. Jotenkin me lähennyttiin entisestään ja vedettiin toisiamme tiukasti kiinni toisiimme kummatkin. Kun mietin asiaa, niin kyllä me kummatkin toimittiin toistemme kallioina, hieman eri tavoin, mutta me kummatkin tukeuduttiin toisiimme ja haluttiin olla tässä veneessä yhdessä. Haluttiin viettää paljon aikaa yhdessä ja vaikka olimme tähänkin asti tehneet paljon kaikkea yhdessä, niin jokin tunne siinä oli enemmän mukana, mitä en osaa selittää.

 

2016 loppuvuosi oli se rankin, oltiin päädytty aloittamaan hoidot, jotka alkaisivat heti alkuvuodesta. Se vaihe oli jotenkin pahinta, kun hoidot eivät vielä alkaneet, mutta niihin oli jo päädytty. Kävihän se mielen päällä välillä, että miten meidän käy. Muistan kerran itkeneeni sängyssä olevani huono nainen ja välillä tällaiset synkät ajatukset valtasivat pieniksi hetkiksi mielen. Olin todella herkillä ja saatoin saada itkuja ihan muista aiheista ja purin niitä Rikuun. Monilla ystävillä oli joulukiireitä tai muita kiireitä, toiset ystävät asuivat kaukana ja kaipasin ihmisiä. Tunsin itseni välillä kovin ykisnäiseksi kun olisin halunnut ajatuksia muualle ja kun kiireet ja välimatkat sekä oma jaksamattomuuskin ottaa yhteyttä aina johonkuhun, josko aikaa liikenisi tekivät oloa yksinäiseksi niin halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa kaksin. Joulu oli jotenkin vaikea, mutta vuoden vaihduttua jokin helpotti. Olin päättänyt hyvin vahvasti, että vuodesta 2017 tulisi onnen vuotemme!

Teimme Rikun kanssa paljon juttuja yhdessä, leffailimme, kävimme ulkona syömässä, hassuttelimme kotona. Elimme kokoajan parisuhdetta niin kuin ennenkin vaikka mielen päällä ja takaraivossa se lapsettomuus olikin, mutta ei koko aikaa päälimmäisenä. Uskon, että se oli ja on edelleen vahvuutemme, että pystyimme elämään myös hetkessä tämän kokoajan. Pystyimme nauttimaan hetkistä ilman että lapsettomuus ja toiveet sen suhteen valtasivat mielen. On hyvä, että minulla oli ystäviä, joille pystyin mieltäni välillä purkamaan vaikkain sitten useimmiten puhelinlinjojen kautta, mutta kuitenkin.

lapsettomuus ja parisuhde

 

Kiitos miehelleni, joka toimi kallionani, kiitos kuunteleville ystäville!
Muuta ei tarvittu kuin vahva kallio ja muutamat hyvät korvat sekä hetkessä elämisen taito!

Lapsettomuus ja parisuhde on koetinkivi kaikille sen kokeville, mutta yhdessä vahvana tiiminä voi selvitä elämän myrskyistä!

Ensi viikolla vieteämme 7-vuotishääpäiväämme 17.7.2017, siitä tuli se  vahva ajatuskin onnen vuodestamme. Ensi kuussa kun tuon seiskan tuplaa, niin tosiaan tulee 14 vuotta siitä kun tapasimme

Uutena vuotena toiveemme tähdille kuiskasin,
tulisihan tämä olemaan onnen vuotemme.
Oli yritystä takana jo tovi,
jos vuosi tämä vihdoin ihmeen meille soisi 
ja onneamme kasvattaisi.
Tähdet kuulivat toiveeni, 
oli tähdet ja galaksit kohdallaan,
pienen avun kautta, ihmeen meille soivat.

lapsettomuus ja parisuhde

Tsekkaa myös lapsettomuuspostaukset

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3