Kyllä meistä jokainen kipuilee

Kyyneleet vierivät poskillani, mistä tällä kertaa?
Milloin mistäkin… Olen väsynyt, koen riittämättömyyttä, epävarmuutta,
en jaksaisi tarttua asioihin, minua harmittaa…
Välillä taas ne vierivät onnesta, rakkaudesta ja helpotuksesta!
(Kokemusta synnytyksen jälkeen…)

Synnytyksen jälkeen itku oli tuttua ja herkin kauteni kesti n. 2 kuukautta. Itkin ja kipuilin todella paljon, olin myös pakahtua onnesta ja rakkaudesta! Elämään tuli niin paljon valoa ja jotain niin suurta, että se nosti myös muita tunteita esiin. Se toi myös esiin pelkoa miten selviän ja millainen äiti olen, se valtava vastuun tunne pienestä elämästä. Ajattelin kärseinkö Baby Blues:sta, mutta vuodenvaihteessa kirjoitin mietteitä päiväkirjaani ja oivalsin käyneeni lapsettomuuteen liittyviä asioita läpi sekä erilaisia juttuja, joita äidiksi tuleminen nosti pintaan, asioita elämänvarrelta, lapsuudesta aikuisuuteen. Kyse ei ollut ehkä kuitenkaan Baby Blues:sta vaan siitä suuresta mullistuksesta ja sen mukanaan ja pinnalle nostamista jutuista.

Vanhemmuus on iso asia ja paljon tunteita herättävä ainakin itsessäni. Olen huomannut sen myös loukkaavan monia, toisten äitiys saattaa loukata toisia äitejä. Ehkä sekin on sitä omaa kipuilua. Äitiyden kentällä on myös kilpailua ja arvostelua, itse pyrin pysymään näiltä kentän osilta pois. Kerron kyllä omasta äiyiydestäni, kerron välillä pohtien ja välillä kuulumisia kertoen. En halua kilpailla, en halua arvostella, en päsmäröidä tms., mutta välillä joskus joku kokee toisin ja se harmittaa minua, koska se ei ole tarkoitukseni. Välillä saan tällaista palautetta, mutta enemmän saan kiitosta omien juttujeni ja ajatusteni jakamisesta. Tunnen valtavasti vanhempia, osa toimii joissakin asioissa samoin kuin minä ja osa hyvin eri tavoin, kaikkien kanssa olen kuitenkin pystynyt vastavuoroisesti kuuntelemaan ja keskustelemaan, ymmärtämään ja tukemaan. Huomaan nytkin pohtivani, miten tässä sanat muotoilisin, ettei ymmärretä väärin, jokainen kun luo sen oman vanhemmuutensa ja itselleen ja perheelleen sopivat tavat toimia, mä vaan kerron omista jutuistani ja ajatuksistani.

Äitiys on ihanaa ja mahtavaa, mutta myös välillä väsyttävää ja raskasta. Siinä mullistuu koko elämä ja on jatkuvasti uuden edessä. Huomaan etsiväni taas paikkaani elämässä. Itse kipuilen välillä sitä riitänkö, vaadin itseltäni paljon, koska en vain kestä epäjärjestystä ympärilläni ja olen joissakin asioissa perfektionisti. Kipuilen välillä myös sitä että olenko äitinä sitä mitä haluan olla ja pystynkö välttämään sitä mitä en halua olla. En halua enkä edes voi avata kaikkia asioita teille, joten tämä jää pintaraapaisuksi solmuistani, jotka osa vielä kaipaavat ratkomista. En voi enkä halua käsitellä täällä tiettyjä asioita joihin liittyy muita ihmisiä merkittävästi. En voi kertoa mitä ne tietyt asiat tähän kaikkeen omaan ajatukseeni ja kipuiluuni tuovat. Minulla on kuitenkin ihmisiä elämässäni joiden kanssa voin käydä näitä asioita läpi jos ja kun vain itse pystyn ja olenkin siitä hurjan kiitollinen.

Olen vasta alussa, olen vasta hetken ollut äiti. En ole täydellinen, tuskin tulen koskaan olemaankaan. Tämä on samalla seikkailu ja samalla yksi iso elämänkoulu. Elämänkoulu, jossa jokainen luo tapansa toimia, koulu jossa ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua tai polkua. Tässä koulussa se omakin suunta voi vaihtua tilanteiden mukaan ja koulukavereilta voi saada ideoita ja ajatuksia.

Äitiydessä kilpailukenttiä parempi ratkaisu on minun mielestäni kannustus- ja tukijoukot! Mitä siitä jos emme kaikki toimi samoin, voimme kannustaa ja tukea silti toisiamme. Voimme saada ideoita ja vinkkejä tosiltamme. Ja luulenpa, että jokainen meistä kipuilee joskus…

Seuraa myös IG:ssä:

@outikarita

Lapsettomien lauantai – Ole tukena!

Tänään on lapsettomien lauantai, jota vietetään jo 25. kerran. Meidän lapsettomuustaipale oli loppujenlopuksi lyhyt ja helpoimmasta päästä. Apu lapsettomuuteen tuli yllättävän nopeasti, emme tarvinneet kuin vähän apua. Kuitenkin, on se lapsettomuustaival kuinka pitkä tai lyhyt tahansa, käy siinä jokainen tiettyjä vaiheita läpi ja miten sen kukin kokee on hyvin yksilöllistä. Itse en edes pysty kuvittelemaan kuinka rankkaa se on kun hoidot kestää kauan ja pettymyksiä ja menetyksiä koetaan matkalla enemmän. Kuitenkaan kenenkään lapsettomuutta ja tunteita siihen liittyen ei pitäisi vähätellä. Itselläni rankinta oli aika juuri ennen hoitojen alkamista ja kun muistelen sitä, niin se rankkuus sattuu edelleen. En tässä postauksessa lähde käsittelemään meidän lapsettomuutta tämän enempää, postauksen lopussa on linkit aiempiin postauksiini meidän lapsettomuustaipaleestamme.

lapsettomien lauantai

Lapsettomuudesta kärsiessä kaipaa…

Hoitojen alettua lapsettomuus oli mielessä joka ainut päivä, joinakin päivinä usemman kerran päivässä, joinakin harvemmin. Kun me jätettiin ehkäisy pois oltiin valmiita odottamaan pitkäänkin, alkuun oltiin ajatuksella että tulee kun tulee, eikä varsinaisesti edes yritetty. Kuitenkin kun tarpeeksi pitkään on ilman ehkäisyä ja lapsi on toiveissa niin jossain vaiheessa se alkaa enemmän ja enemmän mietityttämään ja olemaan yhä usemmin läsnä ja mielessä.

Itse kaipasin välillä kuuntelevia korvia ja enimmäkseen kuitenkin aikaa ihmisten kanssa, aikaa jolloin lapsettomuus ei olisi läsnä. Kaipasin muuta ajateltavaa ja halusin täyttää päiviäni, olisin halunnut olla paljon enemmän ihmisten seurassa, lähes jatkuvasti siinä yhdessä vaiheessa. Kaikki ei tienneet kamppailustani enkä halunnutkaan kaikkien tietävän. Aina en jaksanut ottaa itse yhteyttä ja olla pyytämässä seuraa, onneksi sitä oli välillä tarjolla pyytämättäkin ja eräskin ystävä järjesti mulle viikonloppumenoa käskemällä vaan varaamaan päivän hänelle. Puhelinlinjat kävivät kuumina myös tuolloin, muutama ystävä kun asuu pidemmällä.

On varmasti yksilöllistä mitä kukin kaipaa. Itse kaipasin muuta ajateltavaa, joku haluaa enemmän puhua tilanteestaan, joku kaipaa lohduttavia ja tsemppaavia sanoja, joku vertaistukea.

Jos sinulle on ystävä, jonka tiedät kammpailevan lapsettomuuden parissa, niin ole läsnä hänelle ja tarjoa seuraa!
Voit kysyä haluaako hän puhua asiasta tai kaipaisiko hän muuta ajateltavaa.

 

lapsettomien lauantai

Lue meidän lapsettomuudesta

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3

Lapsettomuus ja parisuhde – pala tarinaamme