Lapsettomuus ja parisuhde – pala tarinaamme

Lapsettomuus ja parisuhde -teemaa olen sivunnut aiemmissa lapsettomuutta koskeneissa postauksissani, mutta hyvin pienesti. Aihe ansaitsee kenties oman postauksensa. Lapsettomuus on arka aihe sitä läpikäyvälle ja tottakai se myös näkyy ja vaikuttaa parisuhteessakin. Se on iso asia,jota ei voi sivuuttaa ja voi ikävimmillään luoda kitkaa parisuhteeseen, mutta toisaalta myös vahvistaa sitä. Kerronkin nyt mitä meidän suhteessa tapahtui. Meidän lapsettomuus polkumme hoitojen alettua reilu kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli sinäänsä lyhyt, joten en tiedä miten pidempi rupeama olisi vaikuttanut ensinnäkään itseeni henkisesti, puolisoon ja koko parisuhteeseen. Kuitenkin meidän lyhyen hoitotaipaleen ja sitä edeltäneenä aikana se ehti näkyä elämässämme välillä vahvemmin ja välillä pysyen taka-alalla, mutta pitkään mielessä.

Lapsettomuus ja parisuhde

Lapsettomuus ja parisuhde kohtasivat meidän tänävuonna 14 vuotta kestäneen parisuhteen, en oikeastaan osaa sanoa missä vaiheessa. 2014 syksyllä jätimme ehkäisyn pois ja vuoden jälkeen sitä alkoi miettiä kun ei mitään tapahdu. Siihen mennessä ei oltu sen enempää mietitty oikeaa hetkeä yrittää, elämämme makkarin puolella oli kuitenkin sen verran aktiivista, että ei siinä luulisi montaa ovispäivää hukkaan ainakaan menneen niin sanotusti. Lapsihaaveet alkoi muodostua yrittämiseksi 2016 vuoden alusta. Kait sitä voi pitää sellaisena merkkipaalunakin meidän suhteessa sille lapsettomuuden astumiselle kuvaan.

Aina kun kuukautiset alkoi, se harmitti ja miestäkin harmitti. Jossain vaiheessa aina kuukautisten alettua olisi tehnyt mieli heittää jotain särkyvää päin seinää, jotain kait siinä alkoi särkyä itsessäni. En olisi halunnut sanoa toiselle niitä sanoja,”kuukautiset alkoi”. Vaikka olin aina suhtautunut lasten saantiin ajatuksella, että ei se välttämättä helppoa ole, niin kyllä se alkoi hajoittaa kun sen konkreettisesti joutui kohtaamaan.

Minä aloin siitä puhumaan, että pitäisikö asiaa alkaa tutkimaan ja Riku oli myötämielinen. Kesällä 2016 alettiinkin asiaa tutkimaan, mutta kesätaukojen jälkeen alkoi syksyllä vasta tapahtua. Kesällä asiaa yritti lykätä pois mielestäkin, mutta kyllähän se takaraivossa mielessä jatkuvasti oli. Vauvauutisia oli paljon ympärillä ja tuntui ettei niitä kestäisi, ei haluaisi kuullaenempää vaikka olikin onnellinen toisten puolesta. Näitä tunteita tuskailin Rikulle välillä.

Riku ottaa tukevan kallion roolin silloin kun minä olen heikoilla, on enemmän kuuntelija kuin puhuja. Jotenkin me lähennyttiin entisestään ja vedettiin toisiamme tiukasti kiinni toisiimme kummatkin. Kun mietin asiaa, niin kyllä me kummatkin toimittiin toistemme kallioina, hieman eri tavoin, mutta me kummatkin tukeuduttiin toisiimme ja haluttiin olla tässä veneessä yhdessä. Haluttiin viettää paljon aikaa yhdessä ja vaikka olimme tähänkin asti tehneet paljon kaikkea yhdessä, niin jokin tunne siinä oli enemmän mukana, mitä en osaa selittää.

 

2016 loppuvuosi oli se rankin, oltiin päädytty aloittamaan hoidot, jotka alkaisivat heti alkuvuodesta. Se vaihe oli jotenkin pahinta, kun hoidot eivät vielä alkaneet, mutta niihin oli jo päädytty. Kävihän se mielen päällä välillä, että miten meidän käy. Muistan kerran itkeneeni sängyssä olevani huono nainen ja välillä tällaiset synkät ajatukset valtasivat pieniksi hetkiksi mielen. Olin todella herkillä ja saatoin saada itkuja ihan muista aiheista ja purin niitä Rikuun. Monilla ystävillä oli joulukiireitä tai muita kiireitä, toiset ystävät asuivat kaukana ja kaipasin ihmisiä. Tunsin itseni välillä kovin ykisnäiseksi kun olisin halunnut ajatuksia muualle ja kun kiireet ja välimatkat sekä oma jaksamattomuuskin ottaa yhteyttä aina johonkuhun, josko aikaa liikenisi tekivät oloa yksinäiseksi niin halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa kaksin. Joulu oli jotenkin vaikea, mutta vuoden vaihduttua jokin helpotti. Olin päättänyt hyvin vahvasti, että vuodesta 2017 tulisi onnen vuotemme!

Teimme Rikun kanssa paljon juttuja yhdessä, leffailimme, kävimme ulkona syömässä, hassuttelimme kotona. Elimme kokoajan parisuhdetta niin kuin ennenkin vaikka mielen päällä ja takaraivossa se lapsettomuus olikin, mutta ei koko aikaa päälimmäisenä. Uskon, että se oli ja on edelleen vahvuutemme, että pystyimme elämään myös hetkessä tämän kokoajan. Pystyimme nauttimaan hetkistä ilman että lapsettomuus ja toiveet sen suhteen valtasivat mielen. On hyvä, että minulla oli ystäviä, joille pystyin mieltäni välillä purkamaan vaikkain sitten useimmiten puhelinlinjojen kautta, mutta kuitenkin.

lapsettomuus ja parisuhde

 

Kiitos miehelleni, joka toimi kallionani, kiitos kuunteleville ystäville!
Muuta ei tarvittu kuin vahva kallio ja muutamat hyvät korvat sekä hetkessä elämisen taito!

Lapsettomuus ja parisuhde on koetinkivi kaikille sen kokeville, mutta yhdessä vahvana tiiminä voi selvitä elämän myrskyistä!

Ensi viikolla vieteämme 7-vuotishääpäiväämme 17.7.2017, siitä tuli se  vahva ajatuskin onnen vuodestamme. Ensi kuussa kun tuon seiskan tuplaa, niin tosiaan tulee 14 vuotta siitä kun tapasimme

Uutena vuotena toiveemme tähdille kuiskasin,
tulisihan tämä olemaan onnen vuotemme.
Oli yritystä takana jo tovi,
jos vuosi tämä vihdoin ihmeen meille soisi 
ja onneamme kasvattaisi.
Tähdet kuulivat toiveeni, 
oli tähdet ja galaksit kohdallaan,
pienen avun kautta, ihmeen meille soivat.

lapsettomuus ja parisuhde

Tsekkaa myös lapsettomuuspostaukset

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – Pala meidän tarinaamme 3/3

Pitäs käydä apteekissa varmaan hakemassa se raskaustesti, jos aamulla tekisi, mut alkais nyt ne kuukautiset ennen sitä ettei tarvi tehdä negatiivista testiä….

Lapsettomuus ja raskautuminen

 

Lapsettomuushoidoissa

Helmikuussa meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio, se oli oikeastaan toinen hoitokierto, mutta nyt päästiin vasta itseasiaan. Se oli perjantai päivä ja näytti siltä, ettäovulaatio tulisi kuitenkin tapahtumaan vasta lauantaina ja luultavasti illalla. Perjantaiaamuna kuitenkin tuikattiin uimarit suoraan kohtuun, jossa kuitenkin elelevät helpostikin pari vuorokautta kuulemma. Muistan aääneeni yksinäni puhelleeni ja toivoneeni, että kaverit löytäisi perille. Elämä jatkui ja seuraavana päivänä vietettiin rennosti ennakkoystävänpäivää, join jopa vuoden ensimmäisen viinilasillisen, yhden kuitenkin vain.

Lapsettomuus ja raskautuminen

Reilu viikon päästä alkoi normaalit oireet, joita ennen kuukautisia mulle aina tulee. Rinnat kipeytyivät ja pingottuivat ihan juuri samoin ja samoihin aikoihin kuin joka kuukausi, taisi jotain muitakin perusoireita olla ja siinä kohtaa olinkin melkoisen varma että kuukautiset alkavat ja siitä se piinaviikko vasta alkoikin kun odotti niiden alkamista. Melkein kaksi viikkoa inssin jälkeen, torstai-illalla kysäisin Rikulta tosiaan että pitäskö mun käydä tänään apteekissa, huomenna tulisi se kaksi viikkoa, minkä jälkeen ohjeissa oli, että voisi testin tehdä. Samalla sanoin ihan ääneeni, että alkaisi nyt vaan ne kuukautiset ennen aamua, ettei turhaan tarvis testiä tehdä. Ajattelin niiden alkavan kuitenkin viimeistään sen jälkeen kun testin teen, niin mielummin ennen. En yleensä ajattele asioista kovinkaan pessimistisesti, mutta en uskaltanut enää herättää itsessäni toivetta siitä, että olisikin onnistunut ja näin pienellä avulla, näin nopeasti hoitojenalettua. tiesin, miltä tuntuu se joka kuukausittainen pettymys ilman toiveiden herättelyäkin…

Heräsin perjantaina aamuyöstä neljän maissa kun oli vessahätä. Pakkohan se oli sinne vessaan lähteä ja tehdä testi sitten samalla. Siinä testitulosta odotellessa, ensin sitä hetken kädessä pitäen ja lopulta pöydälle laskien, mietein, että jos se olisikin plussa niin herättäisinkö Rikun heti vai antaisinko sen nukkua aamuun. Hassu ajatus ja lopulta ihan turha, nimittäin… Turha se ajatus oli, koska siinä kohtaa kun testiin pamahti teksti ”RASKAANA 1-2 viikkoa”. niin kaksi kertaa näyttöä vilkaisin, pyyhkäisin silmiäni, näenkö oikein ja pinkaisin testi kädessäni juoksuun. Tömistin kovaa vauhtia kohti makkaria ja hoin vaan Rikulle, ”kulta, kulta, mä oon raskaana”. No nyt tätä kirjoittaessa tulikin ihan nuo tunteet pintaan, snif…

Lapsettomuus ja raskautuminen

Riku alkoi heti unisesti hymyillä, enkä muista mitä siinä toisillemme soperrettiin, halattiin ja pussattiin nyt ainakin. Tämän jälkeen ei ainakaan enää nukuttu ja Riku oli kuulemma herännyt jo siihen töminään kun juoksin makkariin, muttei ollut ehtinyt mitään tajuamaan tai reagoimaan ennenkuin olin siinä jo kertomassa uutista. Makoiltiin aamuyötä siinä sängyssä viekutusten ja muistan Rikun jossain vaiheessa sanoneen ”musta tulee varmaan ihan ylisuojeleva isä”. Hih, se on jo aika suojeleva nyt mun raskausaikana.

Koko viikonlopun odotin edelleen kuukautisten alkamista, joka vessakäynnillä ajattelin, että nyt ovat alkaneet. Pelkäsin ja jännitin kyllä ihan sinne varhaisultraan asti, vaikka sen jo käsitin, ettei ne kuukautiset nyt ala. Meille kuului hoitojen myötä tuo varhaisultra ja sitä jotenkin pelkäsi siihen asti, että jos siellä ei olekaan sydäntä joka lyö, jos on kiinnittynyt johonkin väärään paikkaan tai jotain muuta ikävää. Varhaisultrassa kun sentin kokoisen pikkuisen näin ja sen sydämensykkeen, niin silloin ääneeni kyyneleet silmissä sanoin ”nyt mä uskon”.

Nyt elelläänkin jo 19. raskausviikkoa, tarkemmin menossa 18+1 tänään ja on tämä vaan aikas ihanaa. Pelkoja on tullut sairastamisista, mutta muuten olen pystynyt olemaan rennoin ja positiivisin mielin. Mä voin sanoa nauttivani tästä raskaudesta! Vaikka on välillä ollut huonoa oloa, on ollut sairastelua, välillä on kolotuksia ja niitä on vielä pahempia edessä, tiedän, mutta mä nautin niistä huolimatta mun kasvavasta masusta ja siellä elelevästä pikkuihmeestä <3

Rikusta tuli heti isimies ja mua se yritti sanoa äityliiniksi, mutten oikein lämmennyt tuolle lempinimelle. Kun masuasukki sitten sai nimen Tiitiäinen, joka on jo sujuvasti lyhenetty Tiitiksi, niin mä sain nimen Äiti-Tiiti.

Niin kauan toivottu ja yritetty ja nyt toiveista on tulossa totta, kun vaan kaikki sujuu hyvin loppuun asti, niin ”me suojelemme sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä…”.

Lapsettomuus ja raskautuminen

Katso myös edelliset lapsettomuustarinan postaukset

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3