Iskän tyttö

10 asiaa musta ja iskästä

Isänpäivä

  • Iskä oli aikoinaan perustamassa Porin Konepyöräklubia ja moottoripyörien keskellä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Omasta kyykkypyörästä vieläkin haaveilen…
  • Iskä kiersi joka kesä 3-4 viikkoa Eurooppaa motolla, kun mä olin pikkuinen niin isä oli mulle etelässä, näin vastasin jos joku multa kysyi 😀 Iskä lähetti aina matkoiltaan postikortteja  ja toi tuliaisia. 6 luokan jälkeisenä kesänä mä pääsin mukaan. Kierrettiin bemarilla 3 viikkoa Eurooppaa ja isän kaveri oli poikansa kanssa myös matkassa.
  • Iskä on ollut aina hyvin työläishenkinen ja ollut muuten aikamoinen ay-aktiivi. Näitä ominaisuuksia ja arvoja olen kotoa perinyt.
  • Iskä ja äiskä erosi kun mä pääsin kolmannelta luokalta, äiti lähti ja mä koin etten mäkin voi jättää isääni. Asiaan liittyi paljon muitakin tunteita ja ajatuksia, mutta niiden paikka ei ole nyt. Mä ja mun veli päätetiin jäädä iskän luo, lapsuudenkotiimme, kerrostalon 5. kerrokseen aivan keskustan tuntuman, jossa mä asuin koko lpsuuteni 18-vuotiaaksi asti.
  • Iskä oli töissä paperitehtaalla, aivan kodin vieressä ja mä menin usein iskää vastaan tehtaan porteille, joskus pääsin portin koppiinkin hengailemaan. Silloin lapsuudessa muuten soi vielä tehtaan pillikin työpäivän päättyessä…
  • Iskällä on aina ollut parta ja pikkutyttönä mä olinkin aina partamiesten kimpussa ja joulupukkiakaan en pelännyt 😀 Partamiesten kimpussa en oo sitten kyllä enää vanhempana ollutkaan 😛
  • Mä ja mun veli alettin joskus kirjoitaa isi ceellä. Ici jäi meidän kirjoituskieleen ja tänäänkin iskä sanoi kun luki korttiaan, että on kiva tapa kiroittaa Ici ceellä <3
  • Iskä keksi muuten mulle lempinimen joskus kun olin muksu, kerran vaan huusi kotona Oskua ja ihmettelin, että mitä se nyt huutaa ja menin kysymään, muohan se huusi, niinpä musta tuli Osku kotona ja joidenkin sukulaistenkin kesken.
  • Iskän ja mun roolit vaihtuvat, kun olin 17-vuotias. Iskä joutui Euroopan kiertelyreissunsa loppusuoralla onettomuuteen, matkalla Saksan satamaan, suuntana koti… Tää tuntuu vieläkin niin epäreilulta ja niin väärältä että niin nuorena meidän roolit jo vaihtui, ei niiden vieläkän pitäisi olla näin päin.
  • Iskää käyn katsomassa hoitokodissa, aivan liian harvoin, mutta se on vaan niin vaikeaa ja raskasta välillä. Tänään meillä oli hyviä hetkiä ja olin tytär, roolit oli hetken juuri oikein… <3
  • +1 iskä oli kova kuvaamaan ja mulla on kaikki iskän ottamat valokuvat, mäkin aloin jo muksuna kuvaaman paljon. Ei ollut somea eikä digikameroita, mutta kuvia otettiin ja niihin kuviin on kiva palata aika-ajoin 🙂 Tänään ei otettu iskän luona kuvia, kamera ei olut edes mielessä. Toisaalta vähän harmittaakin, koska kuvat on ihania teitä muistoihin….

isä

Isänpäivän moninaiset tunteet ❤

Rakkaus, ilo, ylpeys, empatia, kaipuu, ikävä, suru, ahdistus, kipu…

Yhden ihmisen moninaiset tunteet, jotka kaikki voivat tulla pintaan samalla kertaa, käynnillä isän luona. Isän koti ei ole lapsuuden kotini, ei ole koti, jossa olen asunut. Se on koti, jossa asuu niin moni muukin. Siellä asutaan kun yksinkään ei voida. Siellä on välittävät hoitajat. Siellä on oma piha. Se on omakotitalo. Tunnelma ja työntekijät saavat paikan tuntumaan kodilta. Se on hyvä paikka.

Toisille hyvin ikävät tapahtumat on kuin sumua, niitä päiviä ei välttämättä muista tarkkaan. Minä muistan, muistan joka hetken, joka tunteen ja ne ryöppyävät aallon lailla mieleeni aina isänpäivänä. Muistan sen heinäkuisen päivän. Muistan kaikki liikkeet ja tunteet, muistan sen pelon ja ahdistuksen, paniikin. Olin yksin kotona, minun ja isän kodissa. Isäni, yksinhuoltajaisäni. Puhelin soi ja minulle kerrottiin että isä on joutunut Saksassa sairaalaan, ajattelin korkeintaan jalan olevan poikki. Sain pian uuden puhelun, isä on kriittisessä tilassa ja eräs toinen minulle tärkeä ihminen on menehtynyt….

Meidän roolit vaihtuivat tuona heinäkuisena päivänä vuonna 2001.
En pysty kertomaan enempää….

Isänpäivä

Isän luona vierailu ei ole helppoa moninaisten tunteiden takia, joskus ne päivät ovat hyvin rankkoja, se riippuu niin paljon siitäkin millainen päivä isällä on ollu. Tunnistaako hän minut ilman nime kertomista, nimestä hän tietää, mutta muistaako isä sen koko vierailun ajan että se olen minä, jaksaako hän jutella ja olla kanssani. Mitä sanon, mitä kerron. Haluan kertoa elämästäni, haluan että isä voi olla ylpeä tyttärestään edes sen pienen hetken ajan minkä hän muistaa, sillä kun yö muuttuu taas päiväksi aletaan muistot alusta aivoverenvuoteojen aiheuttaman lähimuistin menetyksen takia. Joskus myös vierailujen aikana asioita kerrotaan uudestaankin.

Tänään isällä oli hyvä päivä!

20141109_124015

20141109_111539

Vaikkei seuraava biisi kerro minun ja isäni tarinaa, saa tämä aina silmät kostumaan ja miettimään. Kuinka toivoisinkaan voivani viettää vielä isän kanssa hetkiä, jotka jäisivät kummankin muistoihin. Kunpa isä voisi olla minulle se isä, mitä hän oli ennen onnettomuutta. Onneksi niitä hetkiä ja muistoja on paljon sydämessä mukana!

Sydän pamppaillen, kostunein silmin… Tämä teksti ei syntynyt kertaistumalta ja tätä oli hyvin vaikea oikolukea. Mutta haluan tämän jakaa. Elämä on pieniä hetkiä täynnä. Jos sinulla on isä, jolle voit sanoa rakastavasi häntä, niin sano se, älä odota että on liian myöhäistä….

Rakkaudella isin tyttö