Ensimmäinen Isänpäivä

Isänpäivä on ollut mulle monena vuonna aika vaikeakin päivä, mutta tänä vuonna isänpäivässä oli ihan uudenlaista ainutlaatuisuutta. Tämä oli meidän pienen, tuoreen perheen ensimmäinen isänpäivä, Rikun ensimmäinen isänpäivä kun poika oli vasta kahden viikon ikäinen.

ensimmäinen isänpäivä

”Vain kaksi viikkoasitten
syntyi poika, syntyi äiti,
syntyi ISIMIES!
heti taitosi ja tunteesi näytit
SUPERDADDYN!
Olitmieletön tuki ja turva, kallioni,
sinuun rakastuin yhä enemmän!”

-Outi

Isänpäivä

Isänpäivä on ollut mulle osittain vaikea päivä, koska isäni ja minun roolit muuttuivat radikaalisti kun olin 17-vuotias ja isäni joutui pahaan onnettomuuteen, jonka seurauksena vammautui pahasti. Ei niinkään fyysisesti, mutta esimerkiksi lähimuisti hänellä meni tuon onnettomuuden myötä. Olen aina ollut isin tyttö ja äitini ja isäni erottua kun olin 9-vuotias, niin minä ja veljeni jäimme asumaan isäni luo. Onnettomuuden myötä ”jäin” yksin asumaan. Isä on edelleen minulle hyvin tärkeä ja olen oppinut häneltä hyvin arvokkaita asioita elämässä, nimittäin elämään hetkessä. Häneltä olen myös omaksunut monet arvoni. Isä on ollut mun sankari. Tänä vuonna harmikseni en nähnyt isääni isänpäivänä, koska en halunnut lähteä Tiitiä vielä pariviikkoisena viemään tuonne hoitokotiin missä isäni asuu. Annetaan Tiitin vielä vahvistua ja kerätä vastustuskykyä. Soittelin kyllä hoitokodille ja lähetin isälle vieläpä kuvaterveisiä minulta ja Tiitiltä. Mennään sitten pappaa katsomaan jokusen viikon kuluttua.

Ensimmäinen isänpäivä

Meidän isänpäivän viettohan alkoi sillä, että annoin Rikulle aamulla lahjat, joista oli melkoisen yllättynyt, kun tiesi etten Tiitin syntymän jälkeen ole päässyt ainakaan mitään hankkimaan. Mepä Tiitin kanssa kuitenkin askarreltiin iskälle kortti ja yhden ystäväni avustuksella sain isimiehelle kiva lahjankin hankittua. Lahjat saatuaan pyysin Rikua ottamaan poikaa kanssaan ja mä jäin nukkumaan vielä hetkeksi. Ihanaa kun Riku voi ottaa poikaa viikonloppuaamuisin kanssaan olemaan niin mä saan jatkaa unia rauhassa, jos Tiitiä ei enää nukuta. Arkena on eri juttu kun Riku menee töihin.

ensimmäinen isänpäivä

ensimmäinen isänpäivä

”Nyt pienet jalat tepsuttaa
isimiestä kohden,
nytisimieskin tuntea saa
pienet potkut poitsun.
On syliin kiva köllähtää,
kun töistä tulet kotiin.
Ja kantoliinaan käärit mut
– poitsus ikioman.

-Tiitipoika

Tehtiin sitten mun herättyä yhdessä aamiaista ja syötiin oikein herkkuaamupala! Myöhemmin päivällä lähdettiin Rikun vanhempien luona käymään ja mä vaunuilin ensimmäisen pidemmän lenkkini Tiitin kanssa tuonne. Matkaan kului 45 minuttia ja Tiiti nukkui koko matkan ja jatkoi uniaan vielä lenkin jälkeenkin vaunuissa. Kyllä hän hetkeksi heräsi sitten Pappaakin juhlistamaan, tai noh, syömään…

ensimmäinen isänpäivä

Autolla kyllä palattiin kotiin ja oli ajatuksissa hakea isänpäivädinenriksi sushia, mutta sushipaikka olikin kiinni sunnuntaisin. Riku sai päättää mitä haetaan syötäväksi ja juhlallisesti haettiin sitten subit ”dinneriksi” tai Riku haki, me odoteltiin Tiitin kanssa autossa, jossa on muuten myös kiva nukkua.

Aikas rento ja mukava oli meidän ensimmäinen Isänpäivä.

ensimmäinen isänpäivä

Seuraa Instagramissa
@outikarita

Iskän tyttö

10 asiaa musta ja iskästä

Isänpäivä

  • Iskä oli aikoinaan perustamassa Porin Konepyöräklubia ja moottoripyörien keskellä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Omasta kyykkypyörästä vieläkin haaveilen…
  • Iskä kiersi joka kesä 3-4 viikkoa Eurooppaa motolla, kun mä olin pikkuinen niin isä oli mulle etelässä, näin vastasin jos joku multa kysyi 😀 Iskä lähetti aina matkoiltaan postikortteja  ja toi tuliaisia. 6 luokan jälkeisenä kesänä mä pääsin mukaan. Kierrettiin bemarilla 3 viikkoa Eurooppaa ja isän kaveri oli poikansa kanssa myös matkassa.
  • Iskä on ollut aina hyvin työläishenkinen ja ollut muuten aikamoinen ay-aktiivi. Näitä ominaisuuksia ja arvoja olen kotoa perinyt.
  • Iskä ja äiskä erosi kun mä pääsin kolmannelta luokalta, äiti lähti ja mä koin etten mäkin voi jättää isääni. Asiaan liittyi paljon muitakin tunteita ja ajatuksia, mutta niiden paikka ei ole nyt. Mä ja mun veli päätetiin jäädä iskän luo, lapsuudenkotiimme, kerrostalon 5. kerrokseen aivan keskustan tuntuman, jossa mä asuin koko lpsuuteni 18-vuotiaaksi asti.
  • Iskä oli töissä paperitehtaalla, aivan kodin vieressä ja mä menin usein iskää vastaan tehtaan porteille, joskus pääsin portin koppiinkin hengailemaan. Silloin lapsuudessa muuten soi vielä tehtaan pillikin työpäivän päättyessä…
  • Iskällä on aina ollut parta ja pikkutyttönä mä olinkin aina partamiesten kimpussa ja joulupukkiakaan en pelännyt 😀 Partamiesten kimpussa en oo sitten kyllä enää vanhempana ollutkaan 😛
  • Mä ja mun veli alettin joskus kirjoitaa isi ceellä. Ici jäi meidän kirjoituskieleen ja tänäänkin iskä sanoi kun luki korttiaan, että on kiva tapa kiroittaa Ici ceellä <3
  • Iskä keksi muuten mulle lempinimen joskus kun olin muksu, kerran vaan huusi kotona Oskua ja ihmettelin, että mitä se nyt huutaa ja menin kysymään, muohan se huusi, niinpä musta tuli Osku kotona ja joidenkin sukulaistenkin kesken.
  • Iskän ja mun roolit vaihtuvat, kun olin 17-vuotias. Iskä joutui Euroopan kiertelyreissunsa loppusuoralla onettomuuteen, matkalla Saksan satamaan, suuntana koti… Tää tuntuu vieläkin niin epäreilulta ja niin väärältä että niin nuorena meidän roolit jo vaihtui, ei niiden vieläkän pitäisi olla näin päin.
  • Iskää käyn katsomassa hoitokodissa, aivan liian harvoin, mutta se on vaan niin vaikeaa ja raskasta välillä. Tänään meillä oli hyviä hetkiä ja olin tytär, roolit oli hetken juuri oikein… <3
  • +1 iskä oli kova kuvaamaan ja mulla on kaikki iskän ottamat valokuvat, mäkin aloin jo muksuna kuvaaman paljon. Ei ollut somea eikä digikameroita, mutta kuvia otettiin ja niihin kuviin on kiva palata aika-ajoin 🙂 Tänään ei otettu iskän luona kuvia, kamera ei olut edes mielessä. Toisaalta vähän harmittaakin, koska kuvat on ihania teitä muistoihin….

isä