Äitien lihoaminen puhuttaa

Äitien lihoaminen puhuttaa nyt kovasti blogeissa, eikä pelkästään äitien, mutta siihen keskustelu hieman on nyt painottunut. Aihe nousi pintaan kun Pauliina blogissaan kyseenalaisti, että onko raskaus ja parisuhde tekosyitä lihota. Pauliina ei ole varmastikaan tarkoittanut pahaaja loukata ketään, mutta ymmärrän että tuo teksti oli aikamoinenkin sohaisu ja meni tunteisiin. En sanoisi niitä tekosyiksi, ne voivat olla ihan syitä. Sanon mielummin syyt lihoamiseen kuin tekosyyt. Tekosyy kuulostaa hirmu syyllistävältä ja väärältä asialta. Elämä ei ole mustavalkoista, ei myöskään painonnousu ja mitä sillä syylläkään niin on väliä, ehkäpä jokainen sen syyn itse tietää. Itseäni mietityttää sama, mitä sitten Jutta mietti blogissaan, ”Miksi muiden painnonousu häiritsee sinua?” Kolmen lapsen äitinä Umppu hahmotti hienosti myös aihetta postauksessaan Pieni korjaus maalaisjärkeen.

Ja nyt on minun vuoroni!

Raskaus, imetys ja paino

Lähden asiaa käsittelemään raskauden ja vauva-arjen keskeltä, joten tekstini painottuu näihin aikoihin. Äideillä on hirmuisesti paineita ja stressiä tuosta painnonnoususta, sen huomasin raskaana ollessani. Keskusteluryhmät täyttyivät painovertailuista ja -pohdinnoista. Ihan normaaliakin raskauden aikaista painonnousua kauhisteltiin ja stressattiin. Guess what, painon kuuluu nousta raskausaikana ja jopa enemmän kuin se lapsi painaa! Painonnousuun on terveydelliseltä näkökannalta suositukset ja normaalipainoisen suositus on +12,2-16,2 kg. Rasvan määrä tässä normaalipainoisen suosituksessa on 2-6 kg ja kyllä, sillä rasvankin kertymisellä on tärkeä tehtävänsä. Itselläni paino nousi hieman yli tuon suosituksen. Mulla paino nousi 18 kg ja en missään vaiheessa ottanut asiasta stressiä. Olin ottanut kannan, että nousee mitä nousee ja nyt raskauden jälkeen ajattelen, että lähtee kun lähtee. Tätä ajattelutapaa suosittelisin muillekin. Eri asia onjos mässäilyn takia se paino alkaa nousemaan ihan hurjasti.

Toinen asia mistä äidit kovasti stressaavat on raskauden jälkeen se painon lähteminen, äkkiä tarvisi olla entisissä mitoissa ja sitä painetta tulee myös muualta. Toisilla jää melkein kaikki kilot synnärille, tosille käy kuten mulle, tasan vauvan painon verran sinne jäi. Edelleen oon plussan puolella sen n.10 kg, mut tietteks ei haittaa! Mulla on reilu 2 kuukautta synnytyksestä ja tosiaankaan tässä ei ole kiire. Imettäessä ei myöskään suositella laihduttamista, laihdutus ja imetys ei oikein sovi yhteen. Imetys kuluttaa paljon ja toiset laihtuvatkin reippaasti imettäessä ihan ilman laihduttamista ja ruokaa on syötävä kaksin käsin, ettei painonlasku olisi jopa liian rajua ja alkaisi vaikuttamaan negatiivisesti maidonmäärään ja jaksamiseen. Toisilla taas imetyshormonit saattavat pitää kiloista kiinni.

Painnonnousu ei ole ainoastaan liikunnasta ja ruokavaliosta kiinni. Naisten kehot kokevat suuria mullistuksia raskaus- ja imetysaikana. Hormonit heittelevät ja jokaiseen meihin ne vaikuttavat eri tavoin. Sitten asiaan saattaa vaikuttaa erilaiset ”raskausvaivat”, liitoskivut, pahoinvointi, radi… Mulla liitoskivut tulivat puolenvälin jälkeen kiusaksi niin, että liikunta rajoittui tosi paljon ja ihan arkiaktiivisuuskin väheni roimasti. Kulutus laski paljon ja ei tietty tarvinnut niin paljoa syödä. En kuitenkaan alkanut miettiä, että mikä nyt on kulutus ja kuinka paljon voin sitten syödä. Raskaus- ja imetysaikana on syytä unohtaa ne kulutukset ja kalorit, pitää syödä kun on nälkä ja mitä alas saa. Alkuraskaudesta mulla oli etovaa oloa ja kunnon ruokaa en saanut läheskään aina alas ja elin paljolti välipaloilla.

Muutenkin suosin ajatusta syödä kroppaa kuunnellen, oman kropan ja mielenkin tarpeiden mukaan. Kaupassahan ne valinnat tehdään, mitä ostetaan sinne kaappeihin. Kannattaa miettiä helppoja ja nopeita välipaloja ja ruokia sinne kaappeihin, tehdä lounasta valmiiksi niin ettei näiden tekemiseen kulu aikaa jos ja kun sitä ei aina ole. Väsyneenä ja nälkäisenä, kentieshormonimyllerryksessä näihin asioihin ei vain jaksaaina keskittyä japanostaa. Vaikka mullakin on tieto, miten olisi hyvä syödä ja terveet elämäntavat on aina kulkeneet mulla mukana niin kyllä on pää ollut välillä niin sekaisin ja keskittymiskyky hukassa ettei ole pystynyt yhtään ajattelemaan. Voi kuulostaa oudoltasellaisesta joka ei tällaista ole kokenut, mutta niin se vain on itsellekin välillä käynyt. Onmuuten  myös ihan okei sallia itselleen herkkujakin ja suklaa on aikas kiva imetyseväs 😉

Äitien hyvinvointi ja prioriteetit

Hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta, äitien hyvinvointi heijastuu myös lapseen ja lapsen hyvinvointi vaikuttaa äitiin. Onko se hyvinvointi kiinni rasvaprosentista tai vaa´an lukemasta? Nämä toki ovat hyvinvoinnin osatekijöitä, mutta hyvinvointi on hyvin monialainen kokonaisuus. Jokaisella meillä on oma elämämme, jokaisella omat murheensa ja voimavaransa, jokaisella omat prioriteettinsa mihin haluaa panostaa. Eri elämäntilanteissa myös eri asiat luovat meille sitä hyvinvointia paremmaksi. Se, että joku haluaa olla timmimimmi ja timmimamma ei ole väärin niinkuin ei ole sekäään jos jollakulla muutama ekstrakilo ei haittaa ja on vähän pyöreämpi mammamimmi. Jokainen saa viihtyä juuri sellaisessa kehossa kuin itse viihtyy, ei se muille kuulu!

Äideillä se ykkösprioriteetti on se oman lapsen hyvinvointi ja se menee heittämällä oman ohi ja niin sen kuuluukin. Hyvin yksinkertainen esimerkki; mulla on aamuisin herätessä aikas kova nälkä. Tehdään tätäkin varten useimmiten smoothiet valmiiksi jääkaappiin aamuksi, että saa sen napattua ennenkuin ehtii kunnolla aamupalan äärelle. Sillä siinä kohtaa kun herää vauvan kanssa samoihin aikoihin tai vauva herää kesken mun omien aamutoimien voi mennä vielä tunti ennenkuin itse pääsee syömään, se oma aamupala saa odottaa kun vauvalla on nälkä ja omat tarpeensa.

Itse vastasin raskausaikana kysyttäessä voivani hyvin. Mulla oli liitoskipuja, jotka estivät multa suuren osan liikunnasta, mä olin hidas ja hengästyin vähästä, mut tietteks mä olin elämäni kunnossa. Mulla oli niin monta muuta asiaa hyvin, että hyvinvoinnin kokonaisuus oli kuitenkin reilusti plussan puolella vaivoista huolimatta! Eri elämäntilanteissa eri asiat meillä luovat sitä hyvinvointia sinne plussan puolelle.

Äitien aika

Meillä on helppo lapsi, mutta silti mä koin alussa väsymystä. Koin väsymystä vaikka nukuin hyvin. Uusi arki väsytti ja kävin myös läpi välillä aikamoisia tunnemylläköitä. Näiden vaikutus on todella suuri siihen mihin jaksaa ja haluaa panostaa ja sen tajuaa oikeasti vasta sitten kun sen itse kokee. Mäkin huomasin, etten olekaan niin pullantuoksuinen kotiäiti mitä olin ajatellut. Sitä on helppo mennä tsekkaamaan toisen aikataulu läpi ja todeta, että kyllähän sä tossa ehtisit treenaamaan ja tekemään ruokaa, mutta koitappa asettua oikeasti ja aiodsti sen toisen kenkiin kaikkine tunteineen. Äidistä saattaa tuntua, ettei kyllä ehdi eikä jaksa, haluaa mielummin levätä, leikkiä lapsensa kanssa, lukea kirjaa, mikä kenelläkin on se pritoteetti siinä kohtaa. Ja kaikki nää on ihan okei! On myös mahdollista, ettei sitä aikaa myöskään ole, ihan oikeasti ei ole. Mitä jos siis oikeasti kuunneltaisi äitejä ja oltaisiin ymmärtäväisiä. Itsekin olen joskus ihmetellyt että miten niin ei olisi aikaa, luulin että istellänikin olisi aikaatehdä ja touhuta vielä enemmän. Sitä ei edes ymmärrä miten paljon aikaa ihan kaikki perusjutut vievät jo yhden lapsen kanssa, syöttämiset, vaipanvaihdot, kylvetykset ja sitten sitä haluaa toki ihan olla ja seurustellakin sen oman pikkuisen kanssa. Siinä kohtaa kun mun poika on oikein juttutuulella niin kyllä mä haluan silloin käyttää sen aikani pojan kanssa. Kyllä sitä ymmärrys kasvaa oman lapsen myötä, mutta sitä ymmärrystä voi kasvattaa myös aidosti kuuntelemalla toista ja pyrkimällä asettumaan sen toisen tilanteeseen.

Äidit liikunnan pariin

Liikunta vaikuttaa osaltaan tottakai hyvinvointiin, se on yksi hyvinvoinnin osatekijä, eikä sitä kannata täysin unhoittaa siinä vauva-arjessakaan. Ei siitä silti pidä stressiä ja paineita ottaa. Arjen askareetkin kuluttavat yllättävän paljon ja pistävät meidät paljonkin liikkeelle. Pienen vauvankin kanssa saa yllättäen aika paljon liikuntaa päivän aikana kanniskelusta, hytkyttelystä, vauvan kanssa tanssimisesta ja touhuamisesta.

Raskausaikavaikuttaa paljon myös raskauden jälkeiseen aikaan ja mm. siihen kuinka paljon se kroppa vaatii huoltoa ja aikaa palautua. Toisilla raskausaikana liikuntamahdollisuudet rajoittuvat juuri kipujenkin takia ja toisetvoivat joutua ihan vuodelepoonkin  supistelujen takia. Kehoaolisi kuitenkin hyvä pyrkiä huoltamaan läpi raskaudenkin, venyttelemään ja availemaan kehoa.Mikäli ei ihan vuodelevossa ole niin itselläni kipujen kanssa toimi pilates, jooga, ja vesiliikunta. Kannattaa siis myös kokeilla jotain uuttakin, useasti löytyy jokin sopivaliikuntamuoto. Mulle liikunta on hirmutärkeä hyvän olon tuoja ja raskausaikana oli välillä vaikeaa kun liikunta oli niin rajoittunutta. Nyt olen todella onnellinen siitä, että olen aikas kivasti päässyt palaamaan liikunnan pariin poitsun kanssa.

Se mitä kannattaa alkaa tekemään piankin synnytyksen jälkeen on lantionpohjan treeni, lantionpohjan aktivointi ja rentoutusharjoitteet. Toinen asia on kehonhuolto. Raskaus, synnytys, imetys ja kantaminen saavat äitien kehot melkoisenkin jumiin. Näitä voi tehdä kuitenkin ihan arjen askareiden keskellä varaamatta niihin kummemmin aikaa. Lantionpohjaa voi treenata vaikka imettäessä, pieniä venytyksiä sinne tänne kroppaan aina välillä. Toki on tosi hyvä jos oikein ehtii ottamaan kehonhuollolle vähän enempikin aikaa.

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on hyvin monitahoista niin henkisesti kuin fyysisestikin ja voi viedä aikaa ennenkuin on valmis ja pystyy enemmin palaamaan liikunnan pariin. On hyvä muistaa, että siihen omaan kehoon on tutustuttava sekä raskausaikana että sen jälkeen uudestaan. Missä on tasapaino ja ryhti? Mitkä on kehon vahvuudet ja heikkoudet? Ennen suurempia treenejä kannattaa sitä kehoa huoltaa kuntoon ja keskittyä syviin tukilihaksiin ja pikkuhiljaa alkaa hakea lihaksiin aktivointeja. Vatsalihasten erkauma on todella yleistä eikä se ole vain ne sentit, joita kannattaa tsekata vaan vatsalihasten välisen jännesauman vahvuus/hauraus vaikuttaa myös asiaan ja jo palautuneet sentit saattavat kasvaa liian aikaisesta rasituksesta takaisin erkaumaksi. Toki vaunulenkit on todella hyvää liikuntaa kun siihen pystyy ja jos vain vauva viihtyy vaunuissa. On erilaisia äiti-vauvatunteja olemassa jos sellaiset voisivat tuntua omilta jutuilta ja kotonakin voi tehdä äiti-vauvajumppaa, jos vain on vauva joka tykkää sellaisesta. Kannattaa kokeilla!

Mitäpä jos oltaisi itseämme ja muita kohtaan armollisia ja ymmärtäväisiä?
Jaetaan tosillemme hyvää fiilistä ja vaikka ideoita ja ajatuksia hyvinvointiin!
Ei syyllistetä!

Äidit on oikeasti aika supernaisia!!!

Pst.

Erkaumasta ja lantionpohjasta sekä raskaudesta/synnytyksestä palautumisesta olen kirjoitellut postauksen
Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan toiminta 2 kk synnytyksestä

Raskauden aikaisesta hyvinvoinnista on myös mm. seuraavia postauksia ollut blgissani:
Raskausajan liikunta – faktaa ja omaa kokemusta

Raskausajan ruokavalio – omani ja faktatietoa

Mun menoa ja meininkiä voi seurata myös IG:ssä: @outikarita