Kuulumisia viikonlopusta arkeen

Ajattelinpa rustailla tällaisen viikonlopun kuulumiset -postauksen pitkästä aikaa. Oli niin ihana viikonloppu ja jaoin siitä jo paljon instagramiin kuvina. Viikonloppu täynnä hyvää fiilistä, juhlaa ja sopivasti rentoiluakin, ehkä ripaus myös taikapölyä… Tällaisen viikonlopun jälkeen oli erityisen hyvä jatkaa arkeen. Haluan jakaa näitä juttuja myös teille ja täten toivottaa ihanaa viikon alkua. Kuvien alla olevissa kuvateksteissä lisää juttu sitten muuten 😉

Me otettiin perjantaina suunta Helsinkiin. Pysähdyttiin syömässä Mierolan Silta Cafella Hattulassa ja treffattiin siinä mun äiti. Ihana paikka, jota voin suositella ihan maisemien ja paikan vuoksi. Ruoka nyt on perus grillisafkaa, ihan hyvää ja isot annokset. Helsingissä suunnattiin ystäväperheen luo, jossa vietettiin viikonloppu.

Uudessapaikassa, paljon uutta tutkittavaa… Ensimmäinen yö olikinhieman levoton, mutta toinen nukuttiinkin jo ihan superhyvin!
Petran kanssa vuosi sitten kasvateltiin masua, nyt meillä on viikon ikäeroilla lapset. Ihana ja tärkeä äitiystävä! Petran perheen luona siis vietettiin viikonloppua.

Lauantaina olikin sitten yksien ihanien ystävien, Elinan ja Santun häät Tuusulassa. Häät oli ihana rauhaisat ja lämminhenkiset, täynnä puheensorinaa ja naurua, hieman myös onnenkyyneliä…. Oli haikea lähteä häistä, kun oli niin monia ihania ihmisiä, joita näkee aivan liian harvoin.

Rakkautta oli todellakin ilmassa!
Mun perhe! Näiden miekkosten kanssa on ihana jakaa niin juhlan kuin arjenkin hetket! Kummatkin käyttäytyi hyvin esimerkillisesti häissä, heh 😀
Sinä vain, sinä vain…. Olin näkevinäni ulkona kauniin auringonlaskun ja menossa sitä kuvaamaan, kunnes näin jotain vielä kauniimpaa ja auringonlasku sai odottaa. Nää kaksi ja tää hetki! Sanat pulppusivat mieleeni ja ne sanat voikin lukea tämän kuvan ja kuvatekstin alta. Pari piti kauniit puheet toisilleen ja vieläpä Stellan häävalssikin kuultiin. Mä olin pysähtynyt kuuntelemaan ja katselemaan, mutta ystävät, tutut ja mun rakkaat miehet olikin toisella puolella huonetta ja siinä mä vieritin tunnemyrskyssä kyyneleitä, kunnes löysin kallioni, jota vasten menin nojaamaan…

Ilman asettelua, vain te kaksi siinä.
Tässä hetkessä, aidoimmillaan ja haavoittuvimmillaan.
Niin kauniina, niin täydellisinä,
asettuen siihen kuin itsestään, sulautuen yhteen niin täydellisesti.
Ilman asettelua, vain te kaksi siinä.

Myöhemmin oli vielä aika näille taivaan kauniille maalauksille, joita ei täysin pysty kuvaan vangitsemaan. Varsinkin kun puuttuu se kesäyön lämpö ja tuoksu kuvista ja se kauniin juhlan tunnelma ja oma onnen tunne!

Otetaan ensin se posekuva ja sitten hassuttelkuva, mutta kumpi tää on? Ja salakuvaajan ottamana tää räpsy. Jos joku osaa pukea ajatuksia kauniiksi sanoiksi, niin tämä nainen osaa!

Sunnuntaina sitten vietettiin rennon rauhaisaa alkupäivää vielä Helsingin päässä ennenkuin otettiin suunta pikavisiitille Porvooseen ja sieltä kottin. Porvoo on ollut mulla missiona tälle kesälle ja nyt oli aika pikakatsaus Porvoon vanhasta kaupungista ja lähdettiin pois juuri ennen ukkoskuuroja. Kuitenkin sen verran ihana paikka, että joskus paremmalla ajalla uusiksi!

Näillä kahdella kaveruksella riitti puhaa kaksin niin, ettei paljoa vaadittu vanhempien huomiota. Ihanat pikkuystävykset!
Ukkoskuurojen uhasta huolimatta, Porvoo, here we come!
Mun miehet!!!
Evästys Porvoossa. Ihan Rossossa vaan. Katseltiin paikallisiakin ravintoloita ja pienä kuppiloita, mutta nyt teki mieli pizzaa ja isästiloissa,koska sade… Rosso ei tuottanut pettymystä. Ehkä hassua jonkun mielestä valita Rosso, kun olisipaikallisiakin paikkoja, mutta ensi kerralla sitten keskittyen Porvon omaan tarjontaan.
Huih ja wau, mikä näky! Porvoo alkoi peittyä tummiin ukkospilviin ja me ehdittiin just ja just alta pois. Käynti oli pikainen, mutta kaupunki ehti tehdä vaikutuksen. Ihan kuin olisi jossain oikein pidemmälläkin ollut, jossain keski-euroopassa. Tänne uudestaan!
Suunta kotiin ja kohti arkea!

Hei, ihanaa viikon starttia!

Lue myös:

9 kuukautta synnytyksestä, pitäskö tehdä jo jotain?

IG

@outikarita

Perheenä häätunnelmissa

Oltiin eilen koko perhe häävieraina aivan ihanissa häissä!
Miten meni ensimmäiset hääjuhlat vauvan kanssa?

Meille tarjottiin kirkon ajaksi Lukan hoitoapua, mutta ajateltiin kuitenkin, että otetaan nyt poika mukaan kirkkoonkin. Jos alkaa jännittää niin mä lähden sitten Lukan kanssa ulos. Kuitenkin kirkossa sujui tosi hyvin ja yllätyin itsekin, ettei poika pelästynyt urkuja kun alkoivat soimaan. Kovasti vain katseli ympärilleen, mutta aika kävi vähän pitkäksi ja kun Luka tykkää ollaa liikkeessä. Kuitenkin kunnialla selvittiin loppuun asti äidin kaulakorua, isän rusettia ja sedän rannekorua hiplaillen 😀

Päiväunia juhlahumussa ei kunnolla maltettu nukkua ja tissilläkin oli vaikea keskittyä syömään välillä. Omaa sormiruokaakin oli mukana, mutta löytyipä häiden ruokapöydästäkin pientä syötävää myös Lukalle niin täydennettiin sitten omilla eväillä vähän buffan antia Lukalle. Ruokapöydässä maltettiin paremmin syödä kunmuutkin söi tai istui pöydässä samaan aikaan ja oli samalla katseltavaa, tissiltä kun pää heilui aina katsomaan jotain muuta. Löydettiin kyllä välillä rauhaisampaakin soppea syömiselle rinnalla. Lukalla oli paljon ihmeteltävää ja katseltavaa ja hän viihtyi hyvin muidenkin sylissä ja menossa mukana.

Unet jäi vähäisiksi ja yöunetkin venahti myöhäiselle. Oltiin otettu yökkärit ja yövaippa mukaan, kun ajattelin, että kyllä poitsu sitten lyhyellä kotimatkalla sitten autoon simahtaa niin saa siirtää kaukalosta sänkyyn. Taisi kuitenkin olla niin paljon kaikkea hälinää ja ihmisiä ympärillä, että ei nukahdettu autoon, mutta kotona uskallettiin ja maltettiin sitten aika nopsaankin nukahtaa. Kotiin tosin lähdettiin hieman ennen kymppiä kait, kun alkoi melutaso nousta ja muutenkin yöunet alkoi kutsua poikaa. Yöunet alkoivat joskus n. 22.30 vasta, mutta kerrankos sitä hääjuhliin pääsee niin voi vähän valvoakin. Juhlahulina ei vaikuttanut sinäänsä yöuniin vaan ne nukuttiin ihan hyvin, tosin myöhäisemmästä nukkumaanmenosta huolimatta aamu alkoi ihan samaan aikaan kuin muinakin aamuina. Tänään on kyllä sitten päikkäreitä nukuttukin hyvin ja pitkään.

Lue myös!

Vauva(n) kesävaateostoksilla

Vastaukset kysymyksiinne!

Mä oon jo 8 kuukauden ikäinen!

IG:

@outikarita