Fitnessvuosien kuvia ja kisaanko vielä joskus

Jonkun mielestä näin fitnesskisojen ollessa käynnissä, voisi omat muistelut jättää taka-alalle ja antaa kisaajille tilaa somessa. Noh, ehkä kisoista ja kilpailijoista kiinnostuneet heidänkin juttunsa bongaa. Itsellä tulee nimenomaan kisojen aikaan se suurin muisteluvaihde päällä omista fitnessvuosista, joista kyllä nautein! Kisaanko vielä joskus? Mä vastaisin itse, että tuskin. Oon oppinut, että never say never, mutta tällä hetkellä tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta ja vaatisi kyllä ihan hirmuisesti töitä, että saisin kroppani vastaamaan tämän hetken body fitness kisalookkia. Kaukaiselta ajatus tuntuu ensinnäkin ihan tässä perhe-elämän tiimellyksessä ja toisekseen, tällä hetkellä kiinnostaa hyvin erityyppinen treeni tulevaakin ajatellen. Mun mies kuitenkin tuumaasi tähän, että miksei, voishan se olla hienoa. Aika kiva tietää, että miehen tuki löytyisi fitnekseen edelleen.

Pari päivää sitten käsittelin eri aikojen ruokavaliotani, nyt syynissä eri vuosien fitnesskuvani. Tuossa alla, mun lemppari ”fitnesskuvani”, ehkä siksikin kun siihen liittyy tietty fiilis 😉

2008 syksy

2008 kun fitnessei ollut mikään buumi ja mä en osannut poseerata. Kunto olis saanut olla tiukempi ja käsitys parempi siitä, mitä siellä lavalla tehdään. Toki myös lihasta olisi saanut olla enempi,mutta sen suhteen vaatimukset oli vielä tuolloin pienemmät, kuten kireydenkin vaatimus. Menestystä ei tullut, mutta ihan todella hyvä fiilis ja kipinä ei ollut vain syttynyt, seoli roihahtanut.

Tuolloin kaikilla oli ekalla kierroksella mustat bikinit ja mustat korkkarit. Toinen kierros oli ”uimapukukierros” ja kolmas kierros finaalibiksuilla, joissasai olla väriä ja kiviä, niin ja sai niitä olla noissa ”uikkareissakin”. Niin, eikä kamerakaan mikään järin hyvä tuolloin ollut 😛

2010 kevät

Ei sitä malttanut kauaa odottaa toista kisakokemustaan. Edelleen nuo bikini ja uikkarijutut olivat samanlaiset, kuten aikalailla muutenkin säännöt. Näistä kolmista kisoistani näissä kireyteni oli paras ja näissäkin se jäi vajaaksi. Esiintyminen oli jo paljon parempaa, mutta selänlevitys ei vieläkään sujunut. Tykkäsin ja nautein kisoista vielä enemmän kun hoksasin paremmin mistä on kyse, mutta ei vain mun lihasmassa/kireys riittäneet pitkälle tälläkään kertaa. Näiden kisojen jälkeen tulikin pidempi paussi, en ollut varma kisaisinko vielä, tiesin, että nyt aletaan vaatimaan jo paljon enemmän lihasta kisoissa, paljon duunia siis vaatisijos lavalle vielä haluaisin….

Kevät 2014

Muistan sanoneeni Rikulle joskus 2013 alkuvuodesta, että mulla olis sekä fitness että vauvakume, mitäs tehdään? Juteltiin, eikä nähty mahdottomana mun kisaamista kolmannen kerran. Olin treenannut nää vuodet tosi aktiivisesti ja tavoitteellisestikin. Kun kisakipinä syttyi sen kolmannen kerran, panostin ihan eri tavalla treeniin ja ravintoon, lihasmassan saamiseen. Lihasmassa olikin selvästi parempi kuin aiemmin, mutta kunto jäi kireydeltään kesken. Dietillä kiusana oli influenssa jamuutenkin, olisi tarvittu pari lisäviikkoa tai aiempaan tiukennuksia diettiin… Esiintyminen ja stailaus meni nappiin ihon väriä lukuunottamatta, olin oppinut vihdoin levittämään selkänikin. Menestystä ei tullut edelleenkään, mutta ei se mun tunnelmaa koskaan ollut latistanut eikä latistanut nytkään. Tiesin, ettei kireys riittäisi ja tiesin mun värin menneen pieleen, mutta hymyssä suin vedettiin ja se hymy oli aitoa. Kireämpi kroppa ja parempi väri ei olis vienyt mua  finaaliin asti, mutta olisi ne varmastis ijoitusta parantaneet. Tällä hetkellä uskon näiden kisojen jääneen mun viimeisiksi body fitness kisoiksi.

Näissä kisoissa olimuuten jo säännöt muuttuneet mm. pukukoodiltaan. Ei tarvittu kuin yhdet biksut. Ekalla kierroksella heti sai olla väriä ja blingiä biksuissa. Korut oli sallittuja vasta finaalissa.

Nyt ei tule kollaasia, koska nää kuvat löytyy täältä blogin arkistoista, enkä vaan jaksa alkaa niitä etsimään koneelta.
Tää oli lempparivuosi  fitnessvuosista, mua ajoi hyvä fiilis ja kova draivi eteenpäinenemmän kuin aiemmin ja siksikin näitä kuvia vähän enempi 😛

 

 

 

 

 

Huh, tulipa treeni kuume!
Onneks pääseen vielä tänään zumbaamaan! 

Ps. Suurin osa näistä kuvista kuvaa kisakuntoa tai matkaa kisakuntoon, ei mun ihannekuntoa kisojen ulkopuolella 😉

Tsekkaa myös ruokavaliopostaus

Ruokavalioni muutokset vuosien saatossa

IG

@outikarita

Fitnesslaiffii

Eilen oli pitkä päivä, kun lähdin Jyväskylään hengittelemään fitnesslaiffia. Huikeita on kaikki, jotka lavalle nousee! Ilo katsella kisaajia, jotka selvästi viihtyvät lavalla ja osaavat fiilistellä sitä hetkeä! Kilpailijoita jotka ei ole ajaneet itseään liian loppuun vaan pystyvät vielä säteilemään lavalla ja lavan takanakin. Ystävä asteli ensimmäistä kertaansa Body Fitness lavoille ja siellä oltiin hengessä mukana. Kun tietää miten kovan duunin ystävä on tehnyt ja kuinka hienoa se kisaaminen voi olla, niin sitä ihan itsekin liikuttuu ystävänsä puolesta, varsinkin kun ystävä vetää niin uskomattomalla asenteella! Mä sanoin joskus tälle mun ystävälle, että mä haluan hänet nähdä kisalavoilla, koska hänessä on huikeaa potentiaalia ja niin hän vain taisteli itsensä vaikeuksien kautta lavalle. Oot timanttia Annulii!!! <3

img_20160924_190133

Heräsikö itsellä kipinä?

Fitnesslajit on mulle ollut iso osa elämää ja kisaamisesta olen nauttinut. Fitnesksen ympärillä pyörii paljon negatiivistakin puhetta ja hyvä on kaikki puolet, vaarat ja vaikeudet käsittää kun lajin pariin lähtee. Omalla kohdallani täytyy kyllä sanoa, ettei fitness ole mitään ikivää tuonut tai aiheuttanut elämässäni. Fitneksen parissa edelleen viihdyn, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että katsomo ja kannustusjoukot riittää mulle. Eihän sitä koskaan tiedä, miltä esim. vuoden päästä tuntuu, mutta enää ei kisojen katsomisesta nouse se kisakipinä, kuten joskus ennen… Kipinää nousi kyllä, mutta treeneihin 🙂

J

Huomenna sitten tulossa taas treenikoostetta blogiin 🙂