Päivä tältä viikolta

Pitkästä aikaa ja toivotusti postausta meidän päivästä!
Päivä tältä viikolta!
Keskiviikko

8.30 heräilen, pikkuhiljaa hivuttaudun pojan vierestä ja laitan peittoa väliimme. Minä nousen, hän jatkaa uniaan… Käyn aamutoimillani ja hipsin keittiöön. Nappaan ensimmäisenä smoothien kaapista. Koskaan ei tiedä kuinka paljon on aikaa ennen pojan heräämistä. Alan tehdä myös varsinaista aamupalaa.

9.10 käyn kurkkaamassa makkarissa, siellä se poika tuhisee untaan. Mä istahdan keittiön pöydän ääreen aamupalalle ja somen äärelle.

Yö oli mennyt ihan hyvin. En tarkkaan muista kuinka usein poika söi, enkä ainakaan tiedä aikoja. Pieni itku tuli joskus kahden maissa, mutta se rauhoittui nopeaan. Pari kertaa taisin syöttää pojan. Oltiin päästy sänkyyn puol 12. Aamulla Luka yski puoliunisena ja nenä kuulosti tukkoiselta. Rikun herätessä hän kävi pojan kanssa vaipanvaihdolla ja samalla laittamassa suolavesisuihketta pojan sieraimiin. Eihän Luka siitä tykännyt, mutta yskiminen loppui ja uni sai jatkua rauhallisesti. Kasin aikaan heräsi syömään ja silloin mä jäin hereille. Ensin luin sängyssä blogeja ennenkuin aloitin tuon hivuttautumisen pojan viekusta pois. Kiran (Hoikkuus – Terveyden mittari?) ja Monnan (Mitä jos sohva houkuttaa enemmän kuin treeni) postaukset jäi mieleen, hyviä tekstejä!

9.25 makkarista kuuluu ääniä, poika ähistää vielä simmut kiinni. Menen viekkuun ja poika alkaa syödä. Tee ja tuoremehu jäi odottamaan, mutta puuron ehdein syömään. Poika söi vartin ajan ja jatkoi kevyttä unen tuhinaa… Maltanko nousta? Niin ihana olo kääriytyä pojan viereen peiton alle… Eipä poikakaan sitten kauaa enää tuhissut vaan alkoi heräillä.

9.45 noustaan yhdessä ja käydään pojan aamupuuhilla. Annan pojalle vähän masuhierontaa ja poljetaan jaloilla pumppajumppaa samalla ilmakylpyä ottaen. Laitetaan suolasuihketta nenään ja imuroidaan nenää Babyvacillä. Luka ei oikein arvosta näitä nenäpuuhia. Luka saa ottaa vähän aikaa vielä ilmakylpyä kun laitan kestovaippapyykin koneeseen.

10.15 päästään keittiöön, tee on jo jäähtynyt tottakai, mutta lykkään mukin mikroon. Luka haluaa nyt uniensa jälkeen seuraa, istutaan ensin pöydän ääressä, mutta ei nyt oikein hyvä, joten siirrytään leikkimaton äärelle lattialle. Sylitellään ja lauleskellaan ensin hetki siinä lattialla ja sitten Luka viihtyy pienen hetken leikkimatolla.

10.50 on meitin aika laittautua hieman, otan pojan mukaan sitteriin istumaan kun letitän tukkani ja sipaisen meikkiä kasvoilleni, välillä täytyy vähän keikuttaa sitteriä, mutta eipä siinä kauaa tohista.

11.05 ”ruokaaaaaa tissiääääää”, ihan selvästi poika huutaa näin, joten sohvalle suunta aterioimaan. Poika torkahtaa tissille ja havahtuu uudestaan pian syömään, parin minuutin hörppy ja uusi torkahdus. Nappaan kirjan, onneksi juuri ja juuri yletyn siihen. En halua enkä malta nousta pojan viekusta heti pois vaikka itselläkin alkaisi lounas jo maittamaan. Poika kuitenkin nukkuu kotona parhaiten kun oon viekussa ja heräisi luultavasti aika pian jos nousisin.

11.55 Vessahätä!Nälkä! Alan hivuttautua pojasta irti vaikka tiedän et poika siihen varmaan pian herää kun lähden vierestä. Käyn nappaamassa pakkasesta viime viikkoista sosekeittoa mikroon sulamaan ja suuntaan vessaan. Poika herää kun ruoka on vielä mikrossa ja mennäänkin katsomaan vaippa ja mä tyhjään samalla kestot pyykkikoneesta kuivumaan telineelle.

12.25 poika viihtyy nyt tyytyväisenä sitterissä ja mulla on ruoka edessä, jääkaapista löytyi keiton kylkeen keitetty kanamuna hapankorppujen päälle. Luka jokeltelee äidille iloisesti ja jutellaan samalla kun mä syön ja keinuttelen jalalla sitteriä.

12.50 vois vaihtaa vaatteet ja pedata sängyn… Luka onneks viihtyy nyt hyvin itsekseen ja kun ei enää viihtynyt niin olinkin valmis. Ihan hirmu pitkiä aikoja Luka ei viihdy vain itsekseen.

13.05 Ja Luka syömään rinnalle. Sit katotaankin ittemme lähtöön. Meil on treffit kauppakeskus Puuvillassa yhden ystävän kanssa, jolla on vähän Lukaa vanhempi poika. Ulkona on niin kaamee keli et mennään autolla ja kävellen nyt ei enää oltas ehdittykään treffeille. Tänään saa olla lenkitön päivä. Mietin, että teen ehkä illalla kotijumpan jos jaksan ja ehdin, katsotaan… Nyt kuitenkin ulkotamineet päälle ja hoitolaukun tsekkaus ja sit menoks… Eikun vaipanvaihto vielä 😀

14.15 ollaan vihdoin puuvillassa. Hyvä kun koti ovelta päästiin autotallille, oli tullut niin paljon lunta, märkää lunta. Luka nukahti kaukaloon kun kotiovesta ulos astuttiin. Treffataan Lindexillä kaverin ja hänen poikansa kanssa, ostankin parit sukkahousut kun onnistun niitä aina kadottamaa, miten sekin on mahdollista? Käydään Aschanilla, jossa tulee syötyä välipalaksi tonnikalapiirasta ja herkuteltua moccachinolla. Siinä istuskellaan tovi, kierrellään myös vähän kauppoja… Vilassa on yks ihana neule, mutta sai jäädä (vielä ainakin) ostamatta. Luka nukkui koko Puuvillassa oloajan.

16.30 aika suunnata kotiin ja vartin päästä ollaan kotona, Luka nukkuu edelleen ja ehdin hetkeksi uppoutumaan tekemään kalenterimerkintöjä ja vastailemaan viesteihin. Postilta tuli viesti että Breden kidsin paketti ois puuvillan pakettiautommatissa. Jes, mutta voi kökkö kun just sieltä lähdin. Riku lupaa kotiin tullessa käydä hakemassa kun soitan sille. Voitin breden kidsille lahjakortin juuri ja siellä olikin aikas ihania vaatteita ja olipa nopea toimituskin, viikonloppuna kun tilauksen tein.

17.05 Luka herää ja haen hänet sohvalle syömään. Hetki makoillaan ja äiti pärisyttää kieltä kun se on kiva leikki, Lukakin veulaa ovelasti kieltään, on sen pari päivää sitten hoksannut. Käydään vaihtamassa vaippa, imuroimassa nenä ja höpsötellään.

17.40 Riku soittelee kaupasta, päätän odottaa sitä kotiin ennen kuin syön ruokaa. Mennään pojan kanssa leikkimatolle touhuilemaan. Pienestä nuhasta huolimatta poika on oikein hyvällä tuulella, ei näytä nuha pahemmin häiritsevän poikaa.

18.00 Riku saapuu ja pakko heti hiplata nuo bredenin vaatteet, ihania!

Ei kuitenkaan syödäkään yhdes kun lumihommat kutsuu Rikua, enpä enää muistanut koko lumihommia, lyhyt on äidin muisti 😀

18.20 Nyt sitä ruokaa nassuun ja sit vaihdankin rennommat vaatteet ja vedetään Lukan kanssa pieni kotijumppa. Luka viihtyi sitterissä tasan siihen asti kunnes sain ruuan eteeni. Sitten söinkin Luka sylissä ja hän sai tohistaa kirahvinsa kanssa tyytyväisenä mun sylissä.

18.50-19.20 kotijumppaa, Lukakin tykkäs paitsi venyttelyt hän skippasi 😀 Nappaan banaanin nopsaan jumpan jälkeen.

19.30 Sitten olikin vähän tissittelyn aika, mut Luka otti vaan pikahörpyt ja lähti iskän kanssa viettämäan aikaa. Mä sain vähän omaa aikaa kirjotella juttujani… Luka nukahtikin hetkeksi isän seurassa.

20.30 suuntaan pikasuihkuun, ja kasvojen puhdistus ja rasvat ym. Kestovaipat pyykkitelineeltä taittelin ja täyttelin. Iskä hoiteili vieressä Lukan kanssa iltapuuhia. Laitettiin suolasuihketta yötä vasten pojan nenään ja imuroitiin vähän nekkua, ei kivaa….

21.00 poika rinnalle syömään. Riku järkkäili keittiötä ja laittoi kanamunia keittymään. Pojan syötyä mä menin laittamaan itelleni iltapalaa. Katseltiin Rikun kanssa Netflixistä jakso Black Mirror -sarjaa ja Luka hengasi välillä sylissä, välillä sitterissä ja torkahtipa iskän syliinkin.

22.30 mennään makkariin ja otan Lukan rinnalle. Syö kyllä, mutta ei halua jäädä vielä nukkumaan. Nyt kun hän on löytänyt kunnolla suunsa ja kielensä, niin ei malttaisi millään nukahtaa yöunille. Yhdeltätoista lähden pojan kanssa olohuoneen puolelle hakemaan unta, niin Riku saa paremmin nukuttua. Puol kaksitoista kietaisen pojan kantoliinaan, olis vaan heti pitänyt tehdä tää, koska kantoliinassa Luka ei kauaa jaksa taistella unta vastaan väsyneenä. Vartti menee ja poika on unessa. Pidän kuitenkin poikaa hetken vielä liinassa, että on kunnon unessa kun hipsitään puoliltaöin makkariin ja kuorin pojan liinasta mun viekkuun nukkumaan…

Pst. Lukalla liittyy selvästi nää unta vastaan taistelut kehitysvaiheisiin ja tällä viikolla alkoi loppuviikosta helpottamaan tää unta vastaan taistelu. Noin 12 viikon iässä vauvoilla on kolmas kehitysvaihe menossa ja vauvat reagoi näihin yksilöllisesti.

Siinäpä se, yksi meidän arkinen päivä

Tsekkaapa myös tuo kotijumppa postauksesta
Äiti-vauvajumppa kotona

Instagramissa päivittäin meidän touhuja
@outikarita

VKO 47 Ihan tavalliset viikkokuulumiset

Olipa tylsä otsikko, en keksinut nyt parempaakaan. Ajattelin siirtyä vauvaviikkokuulumisista ihan tavallisiin viikkokuulumisiin. Tiitillähän tulee aina sunnuntaina uusi viikkko täyteen ikää, mutta hänellepä tulee tänään alkaneella viikolla päivämäärällisesti 1 kuukausi ikää niin ajattelin että jatkossa voisi tehdä vauva-arjen kuukausikuulumispostauksia, joissa enemmän keskitytään kenties niihin vauvajuttuihin ja Tiitin kuulumisiin. Muuten sitten tällaisia peruskuulumispostauksia vähän vaihtelevilla tyyleillä. Vauva-arkeahan tämä elämä paljolti on, mutta kyllä sitä jotain muutakin elämään kuuluu kuin pelkästään vauvaanliittyviä asioita vaikka vauva-arkea kokoajan eletäänkin ja paljolti nimenomaan vauvantahtisesti.

Viime viikko oli sopivan aktiivinen viikko, sopivasti myös lepoa. Edellinenviikko opetti sen, ettei saa sopia liikaa juttuja, jokapäivälle pitää jäädä mahdollisuus päiväunille tai ainakin huilille. Yöt on niin vaihtelevia ja myös ne päivät, uni on tärkeä asia. Viime viikolla tulikin muutamia huonosti nukuttuja öitä, mutta sitten nukuttiin aamusta pidempään ja otettiin päikkyjä. Menot saattaa varmistuakin usein vasta aamulla riippuen juurikin siitä miten yö on mennyt. Viime viikollakin olisi ollut esim. itseäni kiinnostanut kantoliinakahvila, mutta se kun oli aamusta ja yöunille pääsy oli venahtanut niin sai jäädä… En oo koskaan ollut päiväuni-ihminen, mutta nyt musta on sellainen tullut. Päiväunet on ihan parhaita tuon pikkutuhisijan kanssa, jonka päätä ei oi ollanuuskuttelematta ja pussailematta liikaa.

Viikon kohokohdat

Maanantaina oltiin Tiitin kanssa Lapsiksella vauvakahvilassa ja itseasisassa tuosta maanantaista kirjoitinkin päiväpostauksen; Päivä vauva-arjesta. Oli tosi kiva käydä vauvakahvilassa ja varmasti käydään jatkossakin! Tuo Lapsis on muutenkin ihan superkivapaikka ja siellä on jos jonkinmoista toimintaa. Tiistaina tuli vaunulenkkeiltyä naapurin kanssa ja kiva oli saadakin välillä seuraa lenkille. Pieni pakkanen olikaunistanutluontoaniin ettäoli pakkokaivaakameraakin esiin. Aloitin myös lukemaan Kjell Westön kirjaa Rikinkeltainen taivas ja jäin heti koukkuun!

Keskiviikkona kun tein itsekseni vaunulenkin niin oli tosi hiljaista, ihan kuin kaikki talot olisi tällä asuinseudulla autioina. Torstaina sitten pysyteltiinkin sisällä. Torstaina oli aivan kaamea keli. Lunta oli tullut yön aikana ja kokopäivän satoi joko räntää tai vettä ja oli oikein myräkkää. Tuota sisäpäivää piristi ystävän vierailu 4 kuukauden ikäisen poikansa kanssa. Vedettiin lounaaksi hesesafkaa ja höpöteltiin paljon vauva-arjesta. Perjantaina taas ilmat parani ja pääsin vaunulenkkeilemään, olikin ihan superihana ilma! Tiitin tulevat kummit kävi myös kyläilemässäja puhuttiin Tiitin nimiäisistä, jotka pidetään vielä ennen joulua.

Lauantaina vietettiinkin sitten oikein perhepäivää. Aamulla laitettiin kotia kuntoon ja meidät yllätti ihastuttava valoleikki keittiön seinällä. Aloin pikkuhiljaa somistelemaan kotia syksystä kohti talvea ja joulua…

Aamupäivästä tehtiin pieni lenkki minä, Riku ja Tiiti. Myöhemmin lauantaina lähdettiin vähän kahviloimaan mun lempparikahvilaan Cafe Soloon ja käytiin myös kauppakeskus Puuvillassa pyörähtämässä, tekemässä muutamat pikkuostokset ja isot ruokaostokset. Tiiti nukkui kokoajan, heräsi kun lähdettiin Puuvillasta kohti sushiravintolaa, josta oli tarkoitus hakea sushit kotiin mukaan. Rikun hakiessa sushia, mä kömmein takapenkille, että Tiiti sai nälkäänsä maitoa. Kotimatkalla taas nukahti ja antoi meidän vielä kotonakin syödä rauhassa sushit. Oli ihan siperkivapäivä ja niin ihanaa oli päästä vähän kahviloimaan ja kiertelemään kauppakeskuksessa. Nuo on kuitenkin juttuja mistä mä nautin hirmuisesti! Sushi oli myös älyttömän hyvää!

Sunnuntaina käytiin taas kokoperheen voimin ulkoilemassa ihan lyhyesti. Eka kerta kun Tiiti ei nukahtanut lenkillä, ehkä vähän simahteli, mutta hereillä oli kun kotipihaan tultiin takaisin. Tiiti halusi varmaan osallistua synnytysvalmennukseen myös. Meillä oli siis yksityisen synnytysvalmennuksen viimeinen ”valmennuskerta”, joka pidetään synnytyksen jälkeen. Valmennusta pitänyt kätilö tuli meille kotiin, kun oltiin hänet meille kutsuttu viimeistä kertaa pitämään. Tämä onnistui näin, koska me oltiin tällä kertaa sattumalta ainoa pari valmennuksessa. Oli oikeastaan tosi kiva näin. Tuo valmennusta pitänyt kätilöhän sattui olemaan myös synnärillä yövuorossa kun oltiin synnyttämässä ja hänen vuoronsa sattui alkamaan juuri silloin kun mulla ns. pahin vaihe synnytyksestä alkoi, niin hän pääsi meidät auttamaan pahimman vaiheen yli kohti parhainta hetkeä. Jos et ole muuten lukenut mun synnytyskertomusta, niin käyppä lukemassa, joskus toiveet nimittäin toteutuu. Synnytyskertomus.

Oli kyllä aikas mukava viikko!
Tehdään tästä viikosta vähintään yhtä mukava,
tee säkin!

Ja muista myös, että
”Hymy saa useimmiten alkunsa toisesta hymystä”
Joten hymyjä viikkoon!

Tsekkaa viime viikolta myös postaukset:

Päivä vauva-arjesta

Tutti tuli taloon + muut kikkakolmoset

Yöaika vs. Päiväaika vauva-arjessa

Seuraa Intassa:

@outikarita