Synnytyskertomus

Nyt on aika kirjoittaa kaunistelematon ja kauhistelematon synnytyskertomus.

Synnytyskertomus – tästä se lähtee

On sunnuntai aamu ja höpöttelen instastoryyn. Perjantaina oli jotenkin olo, että viikonloppuna Tiiti syntyisi, lauantaina lantionseutu oli oudon tuntuinen ja vähän särkikin. Sunnuntaiaamuna ei mitään oloja ollut ja totean että kyllä meen marraskuisesta nyt ehkä marraskuinen tulee vaikka alusta asti olen puhunut että arvelen lokakuussa syntyvän, höpöttelin näitä mietteitä  sinne instastoryynkin.

Somettelujen jälkeen alan tehdä sängyssä joka aamuisia kropan herättelyjä ja avaamisia. Aloitan tuttuun tapaan rauhallisilla hengenvedoilla kun tunnen, että nyt kyllä jotain lorahtaa. Pomppaan sängystä ylös ja kädet pikkuhousujen päällä lähden ryntäämään vessaan ja huudan vaan apua kun menen Rikun työhuoneen ohi. Riku seuraa mua hölmistyneenä vessaan, jossa istun pytyllä pikkarit polvissa ja märkinä. Kysyn minä puolestani hölmistyneenä, että onko tää lapsivettä ja Riku vastaa ”tuskin sä housuihiskaan pissasit”. Meitä naurattaa… Ollaan kummatkin vähän hölmistyneitä…

Riku kysyy, että pitäskö sen tehdä mulle jotain aamupalaa ja ehdotan smoothieta. Täällä on ohjeena, että sairaalalle suunta kun vedet menee, mutta ei me mitään kiirettä pidetä, ollaan ihan rauhallisissa tunnelmissa. Mulla ei oo mitään muita synnytysoloja ja jotenkin epäuskoinen olo, mietin lähettääkö ne meidät takas kotiin, jos ei kuitenkaan mennyt vedet kunnolla. Mietin myös, että voisinko päästä omasta pyynnöstä kotiin kun ei vielä supistelekaan. Voisko päästä kotiin odottamaan että kunnolla käynnistyisi… Kotona vielä hörpitään smoothiet, katotaan että kaikki tarpeet on varmasti mukana. Ihan kaikkea ei oltu voitu etukäteen pakata. Tunnen välillä miten lapsivettä lorahtelee siteeseen. Tehdään vielä vähän rentoutusjuttuja ja muutamat akupainannat. Sairaalaan lähtiessä on ihan rento olo, ei jännitä eikä mitään, semmoinen kivan kutkuttava olo, että tästäkö tämä synnytysmatka alkaa.

Synnytyskertomus – Synnärillä

Klo 11 ollaan sitten Satakunnan keskussairaalan synnärillä. Kätilö kysyy ”synnyttämään tulossa” ja mä vastaan ”kyllä vissiin”. Mennään pieneen huoneeseen tilannetsekille ja kätilö kyselee jotain perusjuttuja ja laitetaan mut käyrille. Kysäisen myös, että onko meidän yksityisen valmennuksen pitänyt kätilö tänään vuorossa ja kuulemma on tulossa yövuoroon. Yritetään sydänkäyriä ottaa ensin nojatuolissa, mutta ei saada kuulumaan hyvin, niin meen kylkimakuulle, joka on tässä vaiheessa mulle vielä ihan ok. Synnärillä on ruuhkaa ja oonkin aika pitkään käyrillä, alkaa supistelemaan about 10 minuutin välein ja tulee vessahätäkin. Haluun tenssin käyttöön ja päästä vessaan. Kutsutaan kätilöä, joka ottaa mut pois käyriltä, jotka oli oikein hyvät, Rikun kanssa viritellään tens käyttöön.

synnytyskertomus

Jäädään hetkeksi vielä kaksin Rikun kanssa ja tenssiä käytetään supistuksiin, joita tosiaan tulee 10 minuutin välein. Ne on ihan helppoja kestää ja tens tuntuu hyvältä. Pysyttelen pystyssä kokoajan. Multa tullaan katsomaan kohdunkaulan tilanne ja otetaan streptokokki näyte, joka myöhemmin selviää negatiiviseksi. Kohdunkaula oli pari senttiä auki ja sitä oli jäljellä sentin verran. Siirrytään synnytyssaliin ja multa kysytään haluanko syötävää ja saankin pientä välipalaa, jota syön siinä supistelujen välillä. Otan myös preglifen supistuslaskurin käyttöön ja huomaan pian jo supistelevani 5 minuutin välein ja välillä jopa lyhyemmillä väleillä. Mietitään Rikun kanssa, että onko tää tosiaan lopullinen synnytyssali, iso huone ei jotenkaan vaikuta yhtään synnytyssalilta, mutta kyllä se vaan on. Viestittelen vielä muutamien ystävien kanssa ja laitan kännystä sinisen valonsuodattimen päälle. Mulla on mukana oma vesipullo ja urheilujuomaa, hörpin aina välillä joko vettä tai urheilujuomaa, jolla vaikutusta lihasten maitohapettumiseen (kohtukin on lihas).

Saan ihan hyvin rentouduttua sairaalaympäristössäkin. Laitetaan omaa musiikkia soimaan, pan huilumusiikkia, tens on käytössä supistuksiin ja Rikupainaa myös kämmenten kipupisteitä kun mua supistaa. Supistukset on pikkuhiljaa alkaneet tuntumaan enemmän, mutta ovat ihan täysin kestettävissä. Liikuskelen paljon huoneessa. Riku käy välillä syömässä ja mä kokeilen jos huilaisin hetken, mutta heti kun supistus tulee niin haluan pois makuulta. Makuulla ei ole yhtään kiva ottaa supistuksia vastaan, mielummin seison ja nojaan sänkyyn. Riku ei kauaa viivy syömässä ja hyvin pärjäsin itseksen tuon ajan. Aloitan viestittelyhiljaisuuden, en halua kännykän häiritsevän, mutta supistuslaskuria vielä käytän.

Kokeillaan Rikun kanssa muutaman supistuksen ajan Rebozaliinaa, jolla Riku pitää mun vatsaa ylhäällä supistuksen aikana, mun nojatessa sänkyyn. Koen kuitenkin paremmaksi käsien akupainannan. Supistukset on alkaneet tuntumaan enemmän ja koska kylpyhuone on vapautunut viereisen salin äidiltä niin pyydän päästä kylpyyn. Kätilö tarkistaa vielä kohdunkaulan tilanteen ja se on 3 senttiä auki ja kohdunkaula häviämässä.

Synnytyskertomus – ihana amme

Pääsen kuudelta kylpyyn ja viihdyn siellä hyvin. Nyt saa supistuslaskurikin jäädä, kännykkään en enää koske ja supistuksia tulee 3-5 minuutin välein. Synnytyssaliin ei kuulunut muualta mitään ääniä, mutta kylpyhuoneeseen kuulemme miten viereisessä huonessa äänen päästää vastasyntynyt vauva. Ollaan haltioissaan Rikun kanssa, koska meillä tuo on myös edessäpäin. Kylvyssä liikuskelen ja höpöttelen supistusten väleissä, syön lakua ja musiikki soi. Supistusten aikana tulen ammeen reunalle nojailemaan konttausasennossa, jossa Riku painaa akupisteitä kämmenistä. Olen kylvyssä myös paljon synnytysvalmennuksessa neuvotun asennon mukaisesti, nojaten altaan reunaan kroppa suorana niin että jalat ovat pitkänä. Asennossa on mukava olla ja vedessä muutenkin saa ihanasti rentouduttua supistusten välit. Tunnin kylpemisen jälkeen kätilö tulee käymään ja kuuntelee doplerilla vauvan sykkeen ja kyselee vointeja.

Lakunsyöntikuva jää viimeiseksi kuvaksi ennen Tiitin syntymistä. Kahden tunnin kylpemisen jälkeen täytyy pitää kylpytauko, jolloin saadaan otettua pidemmät sydänkäyrät. Käyrät otetaan edelleen seisten ja välillä istahdan myös jumppapallolle. Supistusten aikana on pakko nojata sänkyyn, keinutella lantiota ja Riku painaa akupisteitä. Tens on nyt pois käytöstä, koska kylpyyn sitä ei voinut ottaa ja ajatuksena on mennä vielä takaisin kylpyyn. Supistukset tuntuvat kovempina. Kätilö tarkistaa kohdunkaulan tilanteen ja edelleen 3 senttiä auki, nyt kohdunkaulaa ei ole ja kohdunsuu tullut lähemmäs. Kätilön mielestä vauvan tarjonta tuntuu pehmeältä ja haluaa tarkistuttaa lääkäriltä vauvan asennon. Tuttu ja mukava lääkäri tulee tekemään ultralla tarkistuksen ja ihan oikea raivotarjonta siellä on vauvalla.

Kahdeksan aikaan pääsen takaisin kylpyyn. Supistukset ovat koventuneet paljon! Huomaan itsekin tarpeen pitää ääntä supistusten aikana ja yritän pitää äänen matalana. Äänenkäyttö tulee luonnostaan ja helpottaa supistuksen aikana. Riku painaa akupisteitä edelleen. Supistusten välissä saan rentouduttu, mutta enää en höpöttele vaan nuokun supistusten välit altaan reunaan nojaillen.

Synnytyskertomus – Tositoimet

Joskus yhdeksän maissa tuntuu etten saa enää rentouduttua, tuntuu että supistus on ihan loputonta eikä täysin hellitä missään vaiheessa. En anna enää Rikun painaa akupisteitä vaan haluan puristaa hänen käsiään supistusten aikana. Haluan sanoa haluavani pois kylvystä, mutta menee hetki että saan toiveeni sanottua Rikulle. Riku soittaa kätilöä paikalle ja nyt onkin tullut jo yövuoro paikalle eli meidän yksityisen valmennuksen pitänyt Eliisa Karttunen. Olen iloinen hänen tulostaan, mutta en jaksa oikein mitään sanoa heti tai oikeastaan saa sanottua. Kestää aikansa että pääsen kylvystä pois ja välillä taas tulee supistustakin kun yritän hivuttautua pois kylvystä. Kun vihdoin pääsen ammeesta pois niin ammehuoneen ovella tulee niin kova supistus, että on pakko laskeutua lattialle kontilleen ottamaan supistus vastaan. Siitä en sitten enää nousekaan ja synnytyssalin lattialle pienen matkan päähän tuodaan patja, jolle minua ohjataan siirtymään. Riku virittelee Tensin mulle takaisin. Pikkuhiljaa konttaillen pääsen patjalle. Olen ihan tyytyväinen, että minua pyritään samaan liikkellekin ja pidetään mua sen veran aktiivisena kuin pystyn, sitä toivoinkin. Kätilö ohjaa minua myös matalampaan ääneen. En halua vaatteita päälle ja pyyhekin mun päällä häiritsee, haluan sen pois. En paljoa ajattele miten mun ”pitäisi” olla tai mitä muut ajattelee, toimin juuri niinkuin keho haluaa, se on ainoa oikea tapa olla.

Klo 21.20 halusin pois kylvystä ja klo 21.50 olen patjalla, jossa saadaan katsottua kohdunsuun tilanne. Olen täysin auki eli viimeinen kypyhetki teki tehtävänsä tehokkaasti, 3 sentistä kymmeneen senttiin reilu tunnin kylpemisen jälkeen. Tunnen ponnistamisen tarvetta ja pari kertaa pienesti ponnistankin. Kätilö kysyy, että onko mulla ponnistamisen tarve ja saan vastattua että on. Hän ohjaa menemään mukaan ponnistamisen tarpeeseen. Olen vielä polvillani lattialla, mutta jalat alkavat väsyä ja hakeudun kylkimakuulle. Ponnistelen itse oman tarpeentunteen mukaan ja voimakkaammin. Mua ei ohjata ponnistamaan, mutta ponnistaessani mua kannustetaanjaksamaan ja jatkamaan. Tarjoutuva osa etenee ja nousee vähä vähältä näkyviin kuulemma.

Asento kylkimakuulla ei ole paras mahdollinen ja tunnen sen itsekin, en saa ponnistuksiin tarpeaksi voimaa ja toisen jalan takareisikin meinaa alkaa kramppailla. Kätilö kannustaa minut takaisin polvilleen ja olenkin saanut kylkimakuulla kerättyä sen verran voimaa, että jaksan nousta. Mulle tuodaan sellainen jumppapallon tyylinen kuutio johon saan nojailla ja Riku on siinä edessä, jossa saan tartuttua hänen käsiinsä. Nyt saan ponnistuksiin lisää voimaa ja tunnen itsekin hyvin vauvan etenemisen ja puskemisen esiin, puristan Rikun käsiä niin lujaa kuin pystyn ja Riku painelee Tensin boostia supistusten aikana. Kätilö ja Riku kannsutavat mua tosi hienosti ja kätilö muistuttelee matalasta äänestä ja lantion rentouttamisesta.

Supistus ja ponnistaminen tekevät kipeää, tuntuu että alaselkä hajoaisi pian! Muistan päästäneeni jossain vaiheessa jonkun kirosanankin, toisessa hetkessä hoin ”tule tule tule” ja kolmannessa epätoivoisena kysyn ”kauanko tää vielä kestää”. Välillä tunsin jo epätoivoa, etten jaksa ponnistaa vauvaa ulos asti, tunsin että pää on jo melkein ulkona, mutta voima ponnistukseen tuntuu loppuvan kesken. Mulle kerrotaan vauvan tukan näkyvä, sillä on tukkaa! Rikukin kurkaa ja kertoo näkevänsä jo tukan. Ponnistuksen aikana kätilö kannustaa mua itsekin kokeilemaan ja tunnen käteeni tukkaa ja sen miten pää työntyy kättäni vasten kun ponnistan. Saan tästä huimasti lisää voimaa ja päättäväisyyttä. Hienosti myös kätilö ja Riku mua kannustavat ja tsemppaavat, valavat osaltaan muhun voimaa ja uskoa siihen että jaksan.

Synnytyskertomus – Maailman ihanin ihme

Tiiti syntyy klo 22.54. Lopulta pää syntyy niin nopeasti, ettei kätilö ehdi sen nopeutta kontrolloida ja saan välilihaan ykkösasteen repeämän eli kuitenkin aika pienen repeämän. Napanuora on kaulan ympäri, mutta ei ole hätää. Ponnistan hetken päästä happea vedettyäni hartiat ja loppu tuleekin helposti. En muista miten, mutta muistan vain että seuraavassa hetkessä jo istuin patjalla kädet ojossa ja sainkin pojan heti syliini. Riku siirtyi mun vierelle ja siinä me ihasteltiin poikaa, mä vaan katsoin häntä, maailman ihaninta ihmettä. Mä olin jonkinalisessa hämmennyksessä ja isän silmät kostuivat. Kätilö ottaa meistä ensimmäiset kuvat perheenä.

synnytyskertomus

Riku leikkasi napanuoran ja vauvaa hoidettiin siinä mun sylissä, sai k-vitamiinipistokset ym. mitä siinä alkuun tehdään mun sylissä ollessa. Mulle laitetaan oksitosiinitippa vauhdittamaan istukan syntymistä ja kipuan sängylle. Jalat tärrää vissiin oksitosiinipistoksenkin takia ja kätilö sekä Riku pitävät niistä kiinni. Istukka saadaan syntymään painamalla vatsasta, en oikein jaksa enää ponnistaa istukkaa ulos. Mulle ommellaan kolme tikkiä ja Tiiti on koko tän ajan mun rinnalla. Tiiti pääsee myös maistelemaan maitopisaroita rinnalta, joita mulla tuli jo ennen synnytystäkin. Riku pääasiassa vietittelee muutamille ihmisille uutiset ja hetken päästä mäkin tartun sen verran puhelimeen, että laitan vielä pari viestiä. Käyn suihkussa, jolloin Tiiti pääsee isälleen, jalat tuntuu vähän huterilta, mutta suihkuttelu luonaa hyvin ja tuntuu hyvältä. Suihkun jälkeen syön ja juon, Rikun kanssa kilistellään yhdessä alkoholittomat kuohuvat, jotka meille myös tarjoiltiin. Tiitin tukkaa vähän pestään, isommat veret ja röhnät pois, muuten ei pestä mitään, hänet mitataan ja punnitaan. Tiitin syntymämitat oli 3480 g, 49 cm ja pään ympärys 35 cm.

synnytyskertomus

Synnytyskertomus – Synnytyksen jälkeen

Kahden jälkeen mua kärrätään osastolle ja nyt yöllä ei saatu perhehuonetta, mutta ollaan jonossa toisena ja maanantaina saatiin sitten perhehuone. Riku siis joutui yöllä lähtemään kotiin, mutta tuli sitten aamulla takaisin ja sai jäädä sitten loppuajaksi sairaalaan kun saatiin se perhehuone.

Vaikka teki kipeää ponnistaa vauva ulos niin oli myös hienoa tuntea vauvan eteneminen ja syntyminen. Oli hienoa saada ponnistaa omaan tahtiin ja tuntea se ponnistamisen tarve, vaikka kipeää tekikin. Synnytyksen jälkeen pinestä huterasta ja hämmentyneestä olosta huolimatta, olo oli hyvä ja voimat alkoivat heti pikkuhiljalleen palata. En muuttaisi synnytyksestä mitään!!! Ja olen hirmu kiitollinen miehelleni joka oli aivan uskomaton tuki ja turva, mun kallio ja maailman ihanimmalle kätilölle Eliisa Karttuselle, joka osasi ohjata mua juuri oikein. Kunpa koskaan en unohtaisi näitä hetkiä, oli se kaikki kaikesta rankkuudestaankin huolimatta jotenkin niin upeaa synnyttää pieni ihminen, oma lapsi maailmaan… <3

Mulla ei mutkia tullut matkaan ja synnytys oikeastaan meni mun toiveiden mukaan. Aina näin ei ole, mutta silti kannustan valmistautumaan ja miettimään niitä omia toiveitakin rohkeasti, kunhan muistaa ajatella realistisesti. Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, mutta siihen voi valmistautua ja samalla kannattaa valmistautua niihin mahdollisiin mutkiinkin matkan varrella.

Lue myös

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys

Meistä tuli perhe

Ensimmäinen viikko pesimistä

Instagramissa: @outikarita

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys

Synnytystoivelista

 Synnytystoivelista ja valmistautuminen synnytykseen on saanut jotkut toteamaan mulle, ”kyllä ne siellä tietää mitä tehdä”….

Niin ja tottahan se on, kyllä kätilöt tietää ja ovat kouluttautuneita, mutta mitä he eivät tiedä, on se kuka minä olen. Synnytystoivelistan on tarkoitus kertoa juurikin siitä jotain, kuka minä olen. He eivät tunne minua ja tiedä varmuudella mikä olisi minun juttuni jos en itse kerro. Jos en itsekään tiedä vaihtoehdoista ja jos minulla ei ole ajatusta mikä voisi olla minun juttuni synnytyksen eri vaiheissa, niin silloin mentäisiin summan mutikassa, että kokeillaan nyt tämmöistä ja pahimmassa tapauksessa mentäisiin ihan metikköön. Monen kätilön olen kuullut esittävän toiveen, ”olisi ihan kiva jos äidit olisivat vähän valmistautuneita”. Ei heilläkään ole aikaa käydä koko repertuaaria eri mahdollisuuksista läpi juurta jaksain. Se mitä olen kuullut sekä valmistautuneiden että valmistautumattomien synnyttäjien kokemuksia sekä kätilöiden suusta on se, että positiivinen synnytyskokemus on sitä todennäköisempi mitä valmistautuneempi äiti on synnytykseen, mutta kuitenkin pitäen valmistautumisen realistisena. Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, mutta siihen valmistautuminen on aivan eri asia. Yksi asia valmistautumisessa on miettiä itselle sopivia juttuja esim. kivunlievityksessä. Kivunlievityksissäkin on monia mahdollisuuksia eikä ne aina ole niin yksoikoisia. Yksi valinta voi vaikuttaa siihen, mitä voit sen jälkeen valita ja mikä ei enää ole mahdollista.

synnytystoivelista

Lainaukset tekstissä Minna Haatajan kirjasta Hyvä syntymä.

Itseäni synnytys kiehtoo todella paljon ja olenkin siitä paljon ottanut selvää. Kiinnostukseni on selkeästi suuntautunut aktiiviseen ja luonnonmukaiseen synnytykseen. Ne ovat toiveitani, jotka edellä lähdetään ja synnytysmatka näyttää miten se lopulta menee. Jotkut saattavat kummeksua tällaista synnytystoivelistaa, mutta ajattelinpa nyt uskaltautua asiasta kirjoittamaan ja omista ajatuksistani. Ehkä joku kiinnostuu myös asiasta tai saa uutta tietoa. Itse innostun heti jos joku on kiinnostunut näistä aiheista, jotka itseäni tässä raskausaikana synnytykseen liittyen on kiinnostaneet.

”Nykynainen on tottunut suunnittelemaan elämänsä ja toteuttamaansen suunnitelmiaan noudattaen, haluamillaan keinoilla ja aikataululla. Syntymä on jotain, mitä et voi ja mitä ei kannata yrittää kontrolloida liikaa. Sinun tulee opetella kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehoasi, jotta voitte työskennellä yhdessä.”

Toiset suunnittelevat liiaksikin, käsikirjoittavat ja saattavat pettyä. Toiset ei mieti asiaa lainkaan, kätilöt hoitaa kyllä homman, heittäydytään ikään kuin potilaiksi. Esitin tuossa kaksi ääripäätä ja niiden välissä ajattelen itse kulkevani. Itse näen synnytyksen tärkeänä ja isona asiana, se on jotain minkä minä teen, menee se sitten miten menee, niin minä haluan olla siinä mukana aktiivisena! Seuraavassa lainaus, mikä osuu mun ajatuksiini just eikä melkein.

”Oikeus hyvään synnytykseen edellyttää myös velvollisuutta ja vastuuta. Sinun tulee ottaa selväää asioista, miettiä mitä vaihtoehtoja sinulla on ja miten haluat niitä käyttää. Tarkoituksena ei ole laatiakäsikirjoitusta synnytyksen kulusta vaan miettiä niitä asioita, joita sinä haluasit synnytyksessäsi kokea. Jos nuo asiat eivät ole mahdollisia, synnytys voi kuitenkin olla hyvä, kun saat olla osallisena sen kulussa, kun sinulle kerrotaan mitä tapahtuu ja miksi ja sinulle annetaan perusteltuja vaihtoehtoja eikä asioita päätetä puolestasi.”

Olen kuullut, tämän myös kätilöiden suusta, että mikäli synnyttäjällä ei ole toiveita ja ajatuksia, niin heidän tehtävänsä on laatia ikäänkuin käsikirjoitus. Tottakai, jonkun pitää ottaa ohjat ja siinäkin käsikirjoituksessa saattaa olla vaihtoehtoja, mutta siinä kohtaa kun on mahdollisuus vaihtoehdoille (aina synnytyksessä ei ole) niin jokin muu vaihtoehto olisikin voinut olla enemmän synnyttäjän oma juttu, mutta kukapa sitä tietää jos ei synnyttäjä itse. Synnytystoivelista jakaa vielä kätilöidenkin mielipiteitä, toivottavasti itselleni osuu kohdalle ihan hyvin suhtautuva kätilö, koska heitä kyllä löytyy!

synnytystoivelista

Minun synnytystoivelista

Tässä on kyse omista ajatuksistani ja toiveistani synnytykseni suhteen tiedostaen, että matkaan voi tulla mutkia ja aina vaihtoehtoja ei välttämättä ole tai voi käydä niinkin että asia jota olen ajatellut ei tunnukaan hyvältä sitten enää synnytyksessä. Näitä ollaan myös miehen kanssa käyty yhdessä läpis ekä erään synnytyssairaalamme kätilön kanssa on tämä lista käyty läpi yksityisessä synnytysvalmennuksessa. Avaan joitakin kohtia ja käytän myös lainauksia Minna Haatajan Hyvä syntymä -kirjasta.

Kotona mahdollisimman pitkään.

Tämä olisi ajatus, että kotona pyrittäisi pysymään mahdollisimman pitkään. Ei siksi että vierastaisin sairaalaa, vaan koska ajatus olisi myös lähtökohtaisesti lääkkeetön synnytys niin muita kivunlievitysmenetelmiä pystyy jo kotona hyödyntämään. Tätä on vaikea silti arvioida, koska itsestä tuntuu että siltä että haluaa lähteä, joten tilanteen mukaan.

Lähtökohtaisesti toivomme mahdollisimman luonnollista synnytystä ilman puudutteita. Olemme puhuneet kipuasteikosta ja mies tietää koska olemme asteikolla siinä kohtaa kun olen lääkkeitä valmis harkitsemaan ja koska en enää pärjää ilman niitä. 

Tässä ei ole siis poissuljettu puudutteiden / lääkkeiden käyttöä, mutta haluamme ilmaista sen, että tiedostamme itse koska ne tulevat harkintaan. Tällöin näitä ei tarvitse meille ehdottaa edes.

”Lääkkelliselle kivunlievitykselle on paikkansa synnytysten hoidossa, mutta aina on suositeltavaa kokeilla muita synnytyksen kulkuun puuttumattomia keinoja. Puudutteiden käyttö usein lisää toimenpiteitä ja sulkee muita mahdollisuuksia.”

”Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mitä sinä koet synnytyksesi aikana. Kukaan ei myöskään voi sanoa, milloin kipu on siedettävää tai sinulle liian kovaa. Ainoastaan sinä voit sanoa, mitä sinä tunnet, muut esittävät ainoastaan arvioita asiasta. Ehkä tärkein asia, mitä voit tehdä synnytyksesi eteen etukäteen, on valmistautua kuuntelemaan kehoasi ja lukemaan sen viestejä sekä opetella vastaamaan niihin.”

Synnytyskipuun on varmastikin mahdotonta varautua etukäteen ja toiset kokevat kivun todella pahana, toiset ei niinkään. Sekään ei ole siis missään mittareissa kuinka kovaa se synnytyskipu on. Itse koen kyllä aika kovana kaiken gynekologisen kivun, jos tällaista termiä nyt edes on. Ajattelen kuitenkin että tuohonkin kipuun voi siinä suhteessa varautua, että antaa ajatusta sille kivulle ja sen tehtävälle. Supistukset vievät synnytystä eteenpäin ja lasta synnytyskanavassa eteenpäin, sillä kivulla on hyvä tarkoitus. Miettimällä ja tutustumalla keinohin millä kipua voi lievittää uskon myös olevan merkitystä sen kivun kestämiseenja esimerkiksi hengityksen ja rentoutumisen harjoittamisella.

Se, että haluan mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä on monet saanut kummastumaan, ”ootko ihan hullu”, ”kyllä se mieli muuttuu” ja ”ei sinne sankaria tarvitse mennä esittämään”. Onneksi myös olen saanut kannustavia kommentteja ja mietinkin, miksi toiset haluaa lannistaa tai miksi joku edes kuvittelee, että siinä on kyse jostain sankarinviitasta. Minulle on siihen syyni, miksi haluan lääkkettömyyttä ensisijaisesti eikä sen pitäisi olla lääkkeitä ottavalta pois, niin kun ei ole minultakaan pois jos joku haluaa kaikki mahdolliset puudutteet. Perustan oman ajatukseni lääkkeettömyyteen sillä etten muutenkaan nyt ole lääkkeitä napsimassa kovin helposti ja siihen mitä olen lukenut puudutteiden käytöstä, vaikutuksista ja siitä mitä ne sen jälkeen poissulkevat ja saattavat poissulkea. Mun mielestä näistä asioista olisi hyvä olla tietoinen kun kivunlievitystä miettii.

”Englantilainen synnytyslääkäri Dick-Read kuvaa synnytyskivun hoidon kehittymistä seuraavasti: ensin meille tuli vaihtoehtoja, joilla hoitaa synnytyskipua ja sen kautta olemme siirtyneet normistoon, jossa synnytyskipu on muuttunut pahaksi ja meidän tuleekin hoitaa kipu pois, koska sitä ei tarvitse kärsiä.”

Aktiivinen synnytys! Toivomme tukea aktiivisuuteen ja välttämistä ylimääräiseen makuuttamiseen. Käyrät mieluiten muuten kuin maaten (lääketieteelliset syyt poikkeuksena). Samaten itse synnytykseen haluan kokeilla ensisijaisesti muita kuin makuu- ja puoli-istuvaa asentoa. Ajatuksena mahdollisesti polviseisonnasta tai kontiltaan nojaten tukeen.

Haluan pysyä aktiivisena synnyttäjänä ja toivon tosiaan että minua siihen tuetaan. Olen jo nyt huomannut että makuuasento on tosi huono asento ainakin minulle ottaa vastaan supistuksia. Myös se mitä olen lukenut uusimpia tutkimuksia aktiivisuudesta ja myös asennoista niin olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että haluan pyrkiä mahdollisimman aktiiviseen synnytykseen. Siihen ei tietenkään liity ainoastaan se, että pysyn fyysisesti aktiivisena ja poissa makuulta vaan myös osallistuminen synnytyksen kulussa erilaisiin päätöksiin juurikin kivunlievityksen ja toimenpiteiden suhteen.

”Aktiivinen synnyttäjä tuntee hallitsevansa paremmin synnytyksensä kulun ja hän on hallinnan tunteen säilymisen vuoksi jälkeenpäin tyytyväisempi synnytyskokemukseensa. Pystyasennossa äidit tarvitsevat vähemmän kivunlievitystä ja sen myötä myös synnytyksen kulkuun liittyvä muu puuttuminen vähenee.”

”Aktiivinen synnyttäjä toipuu synnytyksestään keskimääräistä nopeammin, kokee vähemmän synnytyksen jälkeistä kipua ja voi muutenkin paremmin. Aktiivista synnytystapaa edistävien asiantuntijoiden mukaan pystyasentoisen, aktiivisen synnyttäjän vauva voi yleensä paremmin ja liikkuu paremmin synnytyskanavassa lantion antaessa myöten lapsen liikkeelle. Paineen vuoksi vauvan pää kääntyy luontevasti lantion sisällä parhaaseen mahdolliseen asentoon syntymää ajatellen.”

synnytystoivelista

Ensisijaisina kivunlievitysajatuksina: tens, suihku, amme, akupainanta, akupunktio ja lämpötyyny / kylmäpussi, akvarakkulat.

Tensin olemmekin vuokranneet ja se on jo kotona valmiina käyttöön. Tätä on suositellut ihan neuvolan valmennuksesta alkaen todella monet. Ilmeisen hyväksi todettu kivunlievitysmenetelmä useimmilla ja siinä myös pääsee itse hallitsemaan sitä kivunlievitystä. Kaiken lämpimän koen tässä raskausaikanakin hyvänä kivulle, juurikin suihkun, saunan ja lämpöpussin. Akupainantaan saimme hyvät opastukset yksityisestä synnytysvalmennuksesta ja niitä on jo nyt otettu käyttöön ns. kypsyttelemään kehoa synnytykseen, samat painannat toimivat supistuskipuihin. Akupunktioon on osalla kätilöistä koulutus, että jos vain sellainen kätilö osuu vuoroon niin se voisi olla myös yksi mahdollisuus, samoin kuin akvarakkulat. Koko repertuaaria ei ole tarkoitus käydä läpi, mutta nämä ovat mietteitä niistä ensisijaisista menetelmistä, joiden voisin ajatella olevan itselleni sopivia.

synnytysvalmennus

Synnytystoivelista – synnytyksen jälkeen

Synnytystoivelista sisältää meillä myös kohdan synnytyksen jälkeen… Näitä kohtia en availe nyt sen suuremmin.

Annetaan napanuoran sykkiä loppuun ja lapsi mahdollisimman nopeasti äidin syliin.

Ei lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä ja keskustelua vanhempien kanssa

Tukea imetykseen

Perhehuone toiveena

Oikeus hyvään synnytykseen

”Jokaisella naisella on oikeus hyvään synnytykseen. Jokainen meistä määrittelee hyvän synnytyksen itse, eikä sitä voi tehdä kukaan muu toisen puolesta.”

Vaikka asettaisi toiveita ja ajatuksia synnytykslle ja vaikka ne ei toteutuisi, voi silti synnytys olla hyvä! Kun tällaisia synnytystoivelistoja tekee, ne kannattaa tehdä suuntaa antaviksi ja olla realistinen sen kanssa, että mikään ei välttämättä toteudukaan, voihan sitä joutua vaikka hätäsektioon tai ihan vain oma mieli muuttua, sillekin pitää antaa lupa. Silti voi olla tyytyväinen synnytykseen. Mikäli kokee synnytyspettymystä olisi sitä hyvä ja tärkeäkin käsitellä.

Keskustelu on avoinna, mutta toivon myös että kunnioitetaan toinen toisiamme, kannustetaan eikä lannisteta, toivotaan aina toisille parasta mahdollista!

Tiedän, että toiset ajattelee mun ajatuksista että höpöhöpö, mutta se ei haittaa mua. Tää on aihe joka mua on hirmuisesti kiinnostanut ja kiehtonut. Ehkä voin jakaa joillekin myös jotain uutta…. Mikäli aihe kiinnostaa enemmän niin kannattaa tutustua vaikka tuohon kirjaan mistä lainauksia otin (Minna Haatajan Hyvä Syntymä) ja mm. aktiivisen synnytksen sivustoon ja faceryhmiin. Aktiivinen synnytys!

synnytystoivelista