Hyvä äiti… Part 2

Nyt on asian laita niin, että Hyvä äiti… -postaukseni sai monenmoista reagointia ja kommenttia. Kannattaa lukea tuo postaus niin ymmärtää tämänkin postauksen paremmin. Seison tuon postauksen takana, mutta haluan selventää ajatustani postauksen takana vielä. Näin eri tavoin voidaan postaus käsittää/ottaa…

”Mä ajattelisin niin että on myös hyvä siksi tehdä sellaisia postauksia joissa kannustetaan äitejä ottamaan sitä omaa aikaa ja muistamaan myös parisuhteen jne, koska monet äidit syyllistyy siitä jos niin itse tekee. Monia voi helpottaa se että joku kirjoittaa julkisesti ja rohkaisee siihen, ehkä tulee sellainen olo äideille että hei, totta, ei ole väärin tehdä nuin.” (Instasta)

”Ihana äitipostaus”

”Et ole mikään äiti-tietäjä. Ärsyttää somessa ja täällä tapasi päsmäröidä kaikesta.”

Kirjoitin tuon postauksen hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Ajattelin että tehdäänpä tällainen kevyt postaus äitienpäivälle. Tällasia hyvän äidin tekstejähän löytyy paljon ihan äitienpäiväkorteista kuin blogeistakin. Ei ne ole tarkoitettu hyvän äidin tarkoiksi määritelmiksi. Osaan voi samaistua, osaan ei. Itse luin äitienpäivänä instassa Ipanaisen Ihanan äidin ohjeet -kortin, koska musta se oli hauska ja rento, antoi ajateltavaakin, enkä silti voi samaistua joka kohtaan tuossa kortissa. Erona tietysti omaan tekstiini on, että tässä kortissa teksti on ”saa” muodossa, joten sanavalintani ehkä johtivat harhaan omassa postauksessani.

Mä halusin tehdä tuon postauksen simppelinä listana, mutta olisi ehkä kaivannutkin enemmän avaamista. En tarkoittanut missään vaiheessa että olisi huono äiti jos kaikki kohdat ei täyttyisi, ei ne minullakaan taida täyttyä aina. Tarkoitin ehkä asiaa enemmänkin niin, että on hyvä äiti vaikka ajattelisi itseään ja muita ihmisiä, ei ainoastaan lastaan. Hyvänä pointtina tuolta instaviestin laittajalta tuo, että tämä voi myös positiivisella tavalla herätellä.

Toisessa kohdassa ajatuksena oli, että äidit saa niin iloita kun murehtia, onnistua kuin tehdä virheitäkin. Ja viimeisenä aina painottamani asia kun puhun vanhemmuudesta/lapsen kasvatuksesta;

Toimii mikä on omalle lapselle, itselle ja koko perheelle hyväksi!

On avoin ideoille ja ajatuksille, erilaisille ja uusille tavoille toimia, mutta luo oman tapansa olla äiti!

Olen itse ollut vasta hetken äiti ja tämä on koko loppuelämän seikkailu ja opinpolku, jossa ei tule koskaan valmiiksi.
Kirjoitan omista ajatuksistani ja tavoistani, olen myös avoin uusille ajatuksille ja keskustelulle.
En koe olevani täydellinen enkä todellakaan äiti-tietäjä.
En halua loukata tai arvostella muita.
Nyt halusin selventää ajatustani!

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen!

Lue myös

Hyvä äiti…

Äitienpäivän ihanat hetket

Äitienpäiväni ihanat hetket

En sanoisi tämän olleen ensimmäinen äitienpäivä äitinä, koska koin sitä olleeni myös vuosi sitten, kun pieni poikani kasvoi vielä masussani. Vakkei raskaus ollut pitkällä ja mitä vaan olisi voinut tapahtua, koin olevani tuolloin jo äiti. Nyt olen vielä kuitenkin eri tavalla äiti ja tämä äitienpäivä oli ainutlaatuinen. Ensimmäinen äitienpäivä pienen pojan äitinä! Ja heti ekassa kuvassa fiilis on ainakin kohdallaan, mun äitienpäiväfiilis 😀

Me viettettiin ihanan rento äitienpäivä! Sain nukkua aamulla pitkään ja kun heräsin niin muule tuotiin sänkyyn paketti Lukalta. Sain Lukalta Peakin hupparin ja naureskelin, että poikahan on isäänsä nopeampi. Peakin hupparia kun olin jo toivonut muutaman vuoden, heh. Täytyihän hupparia heti sovittaa, mutta ei ihan näihin keleihin jäänyt päälle.

Sängystä kun nousin niin Riku hääri keittiössä ja annoin hääriä siellä menemättä itse sinne vaikkei mua ollut asian suhteen mitenkään ohjeistettu. Menin kaikessa rauhassa omille ja pojan aamutoimille ja pian kävikin aamiaiskutsu. Riku oli väsännyt aamiasta ja kattanut pöytään valmiiksi. Pöydässä odottikin sitten paketti isimieheltä, uutta hajuvettä.

Aamupäivä otettiin rauhaisasti ja puhuttiin, että josko lähdettäisi pojan päikkäriaikaan vaikka kaupunkiin koko perhe ja käytäis vaikka jädellä. Niin sitten tehtiinkin ja puolenpäivän jälkeen suunnattiin kohti keskustaa. Jätettiin auto kylläkin pienen matkan päähän ja käveltiin sitten keskustaan, syötiin jädet terassilla ja käppäiltiin kaupungin puistoja pitkin takaisinpäin kaikessa rauhassa. (Niin ja Lukapidettiin kyllä auringolta suojattuna, paria kuvaa varten vähän avattiin kuomua)

Raatihuoneenpuistossa pojalla iskikin jano ja nälkä ja tissiä oli saatava. Siinä puistonpenkillä imettäessäni ajattelin, että kuinka täydellistä kaikki on juuri nyt. Meidän perhe, oma lapsi, täydellinen kesäpäivä, rakkaus… Meinasi ihan tippa tulla silmään ja teki mieli vaan jäädä siihen hetkeen. Pojan syötyä en olisi millään malttanut nousta ja lähteä, hetki siinä vielä istuttiinkin…

Kaupungista suunnattiin Rikun vanhempien luo äitienpäiväkahville ja nautittiin siellä heki kesäpäivästä. Myöhemmin sitten Riku grillaili vielä grillidinnerit meille kotona. Aivan ihana äitienpäivä!!! <3

Mites muilla meni äitienpäivä?

Lue myös postaukset

Hyvä äiti…

Lapsettomien lauantai – Ole tukena!