Läpi vuoden 2017

Eilen kirjoittelin mietteitä vuodenvaihtuessa ja siitä miten uuden vuoden toiveemme toteutui. Nyt voisi vielä tehdä pienen koonnin vuodesta 2017! Vaikka parastaviime vuodessa ehdottomasti oli raskautuminen, pojan syntymä ja uusi arkipienen pojan kanssa, niin mahtuihan viime vuoteen paljon muutakin muisteltavaa. Muistelen tässä postauksessahieman isomman linjan kautta, en jokaista ystävän kanssa vietettyä hetkeä, en jokaista kahvilakäyntiäni, en jokaista parisuhteen hetkeä. Tässä postauksessa onkuukausien isoimpia menoja. Japaljon iasioita ja tunetita sekä muistoja kätkeytyy näihin kuviin,paljon jää silti nyt poiskin.

Kuitenkin, palasia vuodestamme, olkaa hyvä!

TAMMIKUU

Lapsettomuushoidot alkoi ja itseni vatsaan piikittely tuli tutuksi ja lapsettomuuspolillakin täytyi ajoittain käydä tsekillä. Oli ihan mahdotonta olla ajattelematta lapsettomuutta, kun se asia oli päivittäin läsnä elämässämme. Vaikka asia oli paljon mielen päälle, niin osasi sitä pysähtyä myös hetkeen ja se taito olikin suureksi avuksi jaksamisen ja positiivisen asenteen kannalta. Liikuin ahkerasti, ohjasin jumppatunteja, Party Lite kutsuja riitti ja päivätyönkin työpaikka vaihtui lähemmäs kun uusi päiväkoti valmistui ihan naapuriin. Kuulostaa, että huhkein sinne tänne, mutta olikin hyvä että oli paljon puuhaa. Silti jäi sitä aikaa myös parisuhteelle ja itsellekin siinä kyllä, tuli luettua yksi Harry Potterkin. Ulkoiltiin Rikun kanssa yhdessä ahkerasti ja vietettiin Puuvillapäivääkin Jaakko Halmetojaa kuunnellen ja Hunkseja ihaillen 😉 Tampereella vietettiin muutamien bloggaajien kanssa myös yhtä lauantai-iltaa.

 

 

HELMIKUU

Työkuviot ja harrastukset jatkuivat entisellään. Alkukuusta lähdin ystäväni kanssa katsomaan Winter War crossfitkisoja, joissa ystäväni mies kilpaili ja vitsit noissa kisoissa oli hyvä tunnelma! 10.2. meillä oli lapsettomuuspolilla ensimmäinen inseminaatiohoito, seuraavana päivänä vietettiin Rikun kanssa etukäteis ystävänpäivää uusimman Fifty shadesleffan ja ravintolan merkeissä. Kahden viikon päästä plussasin. Se oli ihan järisyttävää, olin aivan varma, että kuukautiset kyllä alkaisivat, mutta niin vain, pieni Tiitiäinen oli saanut alkunsa <3 Tuossa välissä reissasimme Kiteelle viikonloppua viettämään ja se olikin hyvä rentoutus siihen hoidon ja raskaustestin väliin. Kiteellä meitä kokoontui joukko bloggaamisen kautta ystävystyneitä naisia miehineen Annan kutsumana. Laskiaissunnuntaina vietiin kummipoikaa ja hänen siskoaan luistelemaan ja tottakai, leivoin pullaa.

 

MAALISKUU

Oltiin muutamille läheisille kerrottu jo plussatestin jälkeen ilouutinen, uskallettiin vaikka kaikki oli vielä epävarmaa. Viikot tuntuivat pitkiltä kun odoteltiin varhaisultraan pääsyä. Maaliskuussa päästiin kuitenkin näkemään sentin kokoinen Tiitiäinen ja kuulemaan hänen sydämenlyöntinsä, kyllä siinä kihosi kyyneleet silmiin ja muistan todenneeni ”nyt mä uskon”. Varhaisultran jälkeen kerrottiin muutamille ihmisille vielä, mutta tässä kohtaa pidettiin asiaa vielä vähän salassakin. Maaliskuussa tehtiin myös pieni Turkureissu, kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Tom of Finland musikaalin Logomossa ja yövyttiin ystävien luona Raisiossa, Rikun kanssa käytiin kääntymässä myös Naantalissa katsomassa miltä se talvella näyttää. Elämä jatkui tuttua rataansa kutkuttava tunne sisälläni ja välillä vähän huonosti voiden, myös alkuraskauden virkeys vaihtui väsymykseen. Jumppatuntejakin täytyi muutaman kerran perua kun oli niin etovaa oloa ja väsymystä…

HUHTIKUU

Alkukuusta olin vielä huonovointinen, mutta jo huhtikuun ekan viikon jälkeen helppasi kun otin seaband pahoinvointirannekkeet käyttöön. Huonovointisuuden helpottamisen myötä olokin virkistyi eikä enää niin väsyttänyt. Paremman olon myötä liikunta alkoi taas maittaa paremmin ja ulkotreenitkin tuli taas kuvioihin. Pääsiäistä vietettiin rauhaisasti kotosalla. Loppukuusta reissattiin Helsinkiin ja nähtiin ystäviä. Marissan ja Villen perheen kanssa tehtiin päivä Tukholmassa reissu ja siellä olikin kauniin keväistä. Päästiin myös loppukuusta näkemään Tiitiäistä 12 viikon ultrassa ja voi kun hän oli kasvanut, heitti meille oikein ylävitoset. Pieniä kuplintatuntemuksia alkoi myös loppukuusta jo vähän tuntumaan <3

TOUKOKUU

Vappu ja vappuperinteet, paisteltiin munkkeja, käytiin vapputorilla ja perinteisesti Amarillossa syömässä ja olipa vappuna ihan terassikelikin. Raisiossa tuli käytyä ystäväperheen luona. Äitienpäivänä julkistettiin raskausuutinen, niin ettei se ollut enää salaista ja löysät paidatkin sai jäädä, jos ei sitten muuten tehnyt mieli pitää päällä sellaista 😀 Muakin muistettiin äitienpäivänä <3 Aloitin toukokuussa myös äitiyspilateksen.  Poskiontelotulehduksen onnistuin saamaan kun välttelin allergialääkkeitä. Helsinkiin tuli tehtyä päiväreissu FitFashionin bloggaajakoulutukseen ja samalla kävin äitini luona Parolannummella.

KESÄKUU

Kesäkuu aloitettiin Rikun veljen tytön ylppärijuhlilla. Alkukuuhun iski sitten vatsatauti, joka meillä oli töissä jo pitkään jyllännyt. Ihan kaamea tauti muutenkin, saati sitten raskaana ja pieni huolikin siinä tottakai nousi. Tauti oli tosi ärhäkkä, mutta onneksi lyhyt. Kesäkuussa alkoikin sitten parin viikon kesälomapätkä. Loma aloitettiin Turusta ystävien 35+35 synttäreiltä, joissa teemana oli salakapakka ja värikoodina musta-valkoinen. Yövyttiin Rikun kanssa upeassa Park hotellissa ja meitikin tanssi synttäreillä niin, että seuraavana päivänä olin ihan tuskaisan kipeä, ensinnäkin iskias särki todella pahasti ja sitten tuli masuunkin pieniä vihlaisuja ja mieteinkin että onko harkkasupistuksia. Onneksi olot rauhoittui ja kivutkin hellitti panadolilla. Meillä oli nimittäin juhlien jälkeisenä päivänä serkun tytön rippijuhlien jälkeen suunta Espooseen ja sieltä seuraavana päivänä Italiaan. Toteutettiin yks mun unelmamatka ja kierrettiin reilu toista viikkoa Italiaa, nähtiin Venetsia, Firenze, Verona ja Gardajärvi. Matka sujui aivan upeasti ja hyvillä oloilla ja voinneilla. Italian reissulta kotiuduttuamme olikin raskauden puoliväli ja rakenneultran aika. Meille selvisi, että Tiiti on poika <3 Juhannusvietettiin rauhaisasti reissustakin toipuen ja juhannuksen jälkeen oli paluu töihin. Kesäkuun vika päivä lähdin taas Helsinkiin ja reissuun lähdin junalla, tuolloin oli alkanutkin liitoskivut hieman kiusaamaan ja Helsingissä olinkin aika jalaton, kävely teki kipeää…

 

HEINÄKUU

Heinäkuu alkoi Helsinki/Espoo suunnalla ystäväni Marissan synttäreillä. Harmiksi vaan tuossa kuun vaihteessa alkoi liitoskivut, jotka äityi niin pahoiksi että saikulle jäin, välillä kävin kokeilemassa töitä päivän verran, mutta kivut nousi heti takaisin. Saikkuilua ja kesälomailua siis heinäkuu. Ihan liikkumattomnaksi ei tarvinnut ruveta, mutta pitkiä matkoja ei pystynyt kävelemään ja aika iisisti sai ottaa. Siinä jäi sitten kaikki jumppaohjailutkin sitten pois kuvioista, joogaa ja äitiyspilates pysyi kuitenkin matkassa, kehonhuollon merkitys korostui. Pori Jazzit jazzailtiin, käytiin muutaman kerran jazzkadun humussa. 17.7.2017 vietettiin 7-vuotis hääpäivää ja otettiin suunnaksi Turku. Turussa mentiin kylpylähotelli Caribiaan, jossa pulikoitiin, syötiin ja yövyttiin, itseasiassa aloitettiin hotellihuone piknikillä, mikä oli ihan hauskaa. Hääpäivän jälkeen meillä oli kesäteatteritreffit ja yövyttiin Raisiossa. Raisiosta suunta otettiin Espooseen ja pidettiin mm. kaasojen ja morsiammen miitti. Se oli kunnon lomailuviikko yhdessä Rikun kanssa.

ELOKUU

Taas tuli käytyä Helsinki-Espoo suunnalla kun vietettiin Marissan polttareita, rankka reissu itsellekin, mutta ihana! Elokuussa oli myös Party Liten konferenssi, joka myös oli fyyisesti mulle rankka. Liitoskivut kulkivat matkassa. Elokuussa palasin myös töihin kesälomien jälkeen, mutta loppukuusta oli pakko jäädä saikulle. Olin fyysisesti ihan poikki, mutta henkisesti elämäni kunnossa. Paljon tuli siis vietettyä pakostikin rentoiluhetkiä ja kierrettiin Rikun kanssa myös muutama ravintola Porin pintxooviikolla. Loppukuusta vietettiin meidän vuosipäivää (siitä kun tavattiin) ja käytiin leffassa, en muista mitä käytiin katsomassa, mutta muistan että istuminen teki tuskaa…

SYYSKUU

Syyskuussa saatiin Espoosta viikonloppuvieraita ja käytiin itsekin Espoossa samaisten ystävien, Marissan ja Villen häissä, joissa oltiin oktoberfest tunnelmissa ja sain kunnian toimia yhtenä kaasona. Riku täytti vuosia loppukuusta ja mä yllätin sen sushilla. Syyskuun viimeinen päivä suunnattiin Turkuun ja mulla alkoi äitiysloma <3 Turussa vietettiin päivä kaksin, noh, treffasin mä Arkeen kätketty aarre blogin takana olevan Petran. Vietettiin kuitenkin sellaista parisuhdepäivää. Yövyttiin Radisson Bluhotellissa saunallisessa huoneessa ja käytiin syömässä hyvin. Seuraavana päivänä oli muuta menoa, mutta se onkin sitten lokakuuta 😉

LOKAKUU

Vuoden ihanin kuukausi, mulla oli tosi levollinen mieli. Aloitettiin lokakuu tuolta Turun Radisson Blusta, jossa on muuten ihan älyttömän hyvä aamiainen! Kummitytön synttäreillä käytiin Raisiossa ja sitten ajeltiin vielä Kaarinaankin treffaamaan yhtä ystispariskuntaa. Lokakuussa mulle järkättiin Babyshowerit <3 Mä vanhenin vuorostani. sitten ihan loppukuusta tapahtui maailman ihanin asia, Tiiti syntyi 29.10.2017 klo 22.54 <3

MARRASKUU

Marraskuun alussa päästiin sairaalasta kotiin pienenä perheenä <3 Vauvan tuoksua ja tuhinaa, sormenpäitä ja varpaita… Rikun ensimmäinen isänpäivä… Monen monta asiaa ensimmäistä kertaa… Rauhassa kotona pesimistä ja pikkuhiljaa myös kodin ulkopuolellakin aikaa vietetty…

JOULUKUU

Pojan kasvua ihastellen ja vähän aktiivisempi kuukausi jo poitsunkin kanssa, uuteen arkeen totuttelua ja sen opettelua. Vauvantahtista elämää <3 Itsenäisyyspäivän viettoa, Joulun viettoa ja uuden vuoden viettoa. Tiitin nimiäisiä myös juhlittiin ja hänestä tulikin Luka Oliver. Joulua vietettiin Rikun veljen perheen ja Rikun vanhempien kanssa luoden uusia jouluperinteitä. Välipäivihnä osaliistuin Minustako Doula? -koulutuspäivään ja Luka oli mukana. Uusi vuosi vietettiin rauhaisasti kotosalla. Lukan kanssa on ollut helppo touhuta ja kulkea kodin ulkopuolellakin 🙂 Blogiin onkin tulossa Lukan kahden kuukauden kuulumiset piakkoin.

Blogini etusivulta löytyy sivubennaristatai postausten alta (millä laitteella sitten luetkin) postausarkisto, jossa kuukausittain selattavissa postauksia. Jos jokin asia jäi kiinnostamaan, niin sieltä selailemalla löytyy ehkä postauksia tässäpostauksessa nousseista asioista. Saa myös esittää toiveita postauksista, jos sellaisia tuli mieleen.

Ihmeellinen vuosi, joka meni nopeasti ja silti sisältäen niin paljon, eteti sanat riitä sitä kertomaan eikä nämä kuvatkaan loppujen lopuksi.
Tässä kuitenkin paloja ja fiiliksiä vuodesta nyt koottuna.

Olkoon vuosi 2018 myös onnekas!

Lapsettomuus ja parisuhde – pala tarinaamme

Lapsettomuus ja parisuhde -teemaa olen sivunnut aiemmissa lapsettomuutta koskeneissa postauksissani, mutta hyvin pienesti. Aihe ansaitsee kenties oman postauksensa. Lapsettomuus on arka aihe sitä läpikäyvälle ja tottakai se myös näkyy ja vaikuttaa parisuhteessakin. Se on iso asia,jota ei voi sivuuttaa ja voi ikävimmillään luoda kitkaa parisuhteeseen, mutta toisaalta myös vahvistaa sitä. Kerronkin nyt mitä meidän suhteessa tapahtui. Meidän lapsettomuus polkumme hoitojen alettua reilu kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli sinäänsä lyhyt, joten en tiedä miten pidempi rupeama olisi vaikuttanut ensinnäkään itseeni henkisesti, puolisoon ja koko parisuhteeseen. Kuitenkin meidän lyhyen hoitotaipaleen ja sitä edeltäneenä aikana se ehti näkyä elämässämme välillä vahvemmin ja välillä pysyen taka-alalla, mutta pitkään mielessä.

Lapsettomuus ja parisuhde

Lapsettomuus ja parisuhde kohtasivat meidän tänävuonna 14 vuotta kestäneen parisuhteen, en oikeastaan osaa sanoa missä vaiheessa. 2014 syksyllä jätimme ehkäisyn pois ja vuoden jälkeen sitä alkoi miettiä kun ei mitään tapahdu. Siihen mennessä ei oltu sen enempää mietitty oikeaa hetkeä yrittää, elämämme makkarin puolella oli kuitenkin sen verran aktiivista, että ei siinä luulisi montaa ovispäivää hukkaan ainakaan menneen niin sanotusti. Lapsihaaveet alkoi muodostua yrittämiseksi 2016 vuoden alusta. Kait sitä voi pitää sellaisena merkkipaalunakin meidän suhteessa sille lapsettomuuden astumiselle kuvaan.

Aina kun kuukautiset alkoi, se harmitti ja miestäkin harmitti. Jossain vaiheessa aina kuukautisten alettua olisi tehnyt mieli heittää jotain särkyvää päin seinää, jotain kait siinä alkoi särkyä itsessäni. En olisi halunnut sanoa toiselle niitä sanoja,”kuukautiset alkoi”. Vaikka olin aina suhtautunut lasten saantiin ajatuksella, että ei se välttämättä helppoa ole, niin kyllä se alkoi hajoittaa kun sen konkreettisesti joutui kohtaamaan.

Minä aloin siitä puhumaan, että pitäisikö asiaa alkaa tutkimaan ja Riku oli myötämielinen. Kesällä 2016 alettiinkin asiaa tutkimaan, mutta kesätaukojen jälkeen alkoi syksyllä vasta tapahtua. Kesällä asiaa yritti lykätä pois mielestäkin, mutta kyllähän se takaraivossa mielessä jatkuvasti oli. Vauvauutisia oli paljon ympärillä ja tuntui ettei niitä kestäisi, ei haluaisi kuullaenempää vaikka olikin onnellinen toisten puolesta. Näitä tunteita tuskailin Rikulle välillä.

Riku ottaa tukevan kallion roolin silloin kun minä olen heikoilla, on enemmän kuuntelija kuin puhuja. Jotenkin me lähennyttiin entisestään ja vedettiin toisiamme tiukasti kiinni toisiimme kummatkin. Kun mietin asiaa, niin kyllä me kummatkin toimittiin toistemme kallioina, hieman eri tavoin, mutta me kummatkin tukeuduttiin toisiimme ja haluttiin olla tässä veneessä yhdessä. Haluttiin viettää paljon aikaa yhdessä ja vaikka olimme tähänkin asti tehneet paljon kaikkea yhdessä, niin jokin tunne siinä oli enemmän mukana, mitä en osaa selittää.

 

2016 loppuvuosi oli se rankin, oltiin päädytty aloittamaan hoidot, jotka alkaisivat heti alkuvuodesta. Se vaihe oli jotenkin pahinta, kun hoidot eivät vielä alkaneet, mutta niihin oli jo päädytty. Kävihän se mielen päällä välillä, että miten meidän käy. Muistan kerran itkeneeni sängyssä olevani huono nainen ja välillä tällaiset synkät ajatukset valtasivat pieniksi hetkiksi mielen. Olin todella herkillä ja saatoin saada itkuja ihan muista aiheista ja purin niitä Rikuun. Monilla ystävillä oli joulukiireitä tai muita kiireitä, toiset ystävät asuivat kaukana ja kaipasin ihmisiä. Tunsin itseni välillä kovin ykisnäiseksi kun olisin halunnut ajatuksia muualle ja kun kiireet ja välimatkat sekä oma jaksamattomuuskin ottaa yhteyttä aina johonkuhun, josko aikaa liikenisi tekivät oloa yksinäiseksi niin halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa kaksin. Joulu oli jotenkin vaikea, mutta vuoden vaihduttua jokin helpotti. Olin päättänyt hyvin vahvasti, että vuodesta 2017 tulisi onnen vuotemme!

Teimme Rikun kanssa paljon juttuja yhdessä, leffailimme, kävimme ulkona syömässä, hassuttelimme kotona. Elimme kokoajan parisuhdetta niin kuin ennenkin vaikka mielen päällä ja takaraivossa se lapsettomuus olikin, mutta ei koko aikaa päälimmäisenä. Uskon, että se oli ja on edelleen vahvuutemme, että pystyimme elämään myös hetkessä tämän kokoajan. Pystyimme nauttimaan hetkistä ilman että lapsettomuus ja toiveet sen suhteen valtasivat mielen. On hyvä, että minulla oli ystäviä, joille pystyin mieltäni välillä purkamaan vaikkain sitten useimmiten puhelinlinjojen kautta, mutta kuitenkin.

lapsettomuus ja parisuhde

 

Kiitos miehelleni, joka toimi kallionani, kiitos kuunteleville ystäville!
Muuta ei tarvittu kuin vahva kallio ja muutamat hyvät korvat sekä hetkessä elämisen taito!

Lapsettomuus ja parisuhde on koetinkivi kaikille sen kokeville, mutta yhdessä vahvana tiiminä voi selvitä elämän myrskyistä!

Ensi viikolla vieteämme 7-vuotishääpäiväämme 17.7.2017, siitä tuli se  vahva ajatuskin onnen vuodestamme. Ensi kuussa kun tuon seiskan tuplaa, niin tosiaan tulee 14 vuotta siitä kun tapasimme

Uutena vuotena toiveemme tähdille kuiskasin,
tulisihan tämä olemaan onnen vuotemme.
Oli yritystä takana jo tovi,
jos vuosi tämä vihdoin ihmeen meille soisi 
ja onneamme kasvattaisi.
Tähdet kuulivat toiveeni, 
oli tähdet ja galaksit kohdallaan,
pienen avun kautta, ihmeen meille soivat.

lapsettomuus ja parisuhde

Tsekkaa myös lapsettomuuspostaukset

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3