Lapsettomuus ja parisuhde – pala tarinaamme

Lapsettomuus ja parisuhde -teemaa olen sivunnut aiemmissa lapsettomuutta koskeneissa postauksissani, mutta hyvin pienesti. Aihe ansaitsee kenties oman postauksensa. Lapsettomuus on arka aihe sitä läpikäyvälle ja tottakai se myös näkyy ja vaikuttaa parisuhteessakin. Se on iso asia,jota ei voi sivuuttaa ja voi ikävimmillään luoda kitkaa parisuhteeseen, mutta toisaalta myös vahvistaa sitä. Kerronkin nyt mitä meidän suhteessa tapahtui. Meidän lapsettomuus polkumme hoitojen alettua reilu kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli sinäänsä lyhyt, joten en tiedä miten pidempi rupeama olisi vaikuttanut ensinnäkään itseeni henkisesti, puolisoon ja koko parisuhteeseen. Kuitenkin meidän lyhyen hoitotaipaleen ja sitä edeltäneenä aikana se ehti näkyä elämässämme välillä vahvemmin ja välillä pysyen taka-alalla, mutta pitkään mielessä.

Lapsettomuus ja parisuhde

Lapsettomuus ja parisuhde kohtasivat meidän tänävuonna 14 vuotta kestäneen parisuhteen, en oikeastaan osaa sanoa missä vaiheessa. 2014 syksyllä jätimme ehkäisyn pois ja vuoden jälkeen sitä alkoi miettiä kun ei mitään tapahdu. Siihen mennessä ei oltu sen enempää mietitty oikeaa hetkeä yrittää, elämämme makkarin puolella oli kuitenkin sen verran aktiivista, että ei siinä luulisi montaa ovispäivää hukkaan ainakaan menneen niin sanotusti. Lapsihaaveet alkoi muodostua yrittämiseksi 2016 vuoden alusta. Kait sitä voi pitää sellaisena merkkipaalunakin meidän suhteessa sille lapsettomuuden astumiselle kuvaan.

Aina kun kuukautiset alkoi, se harmitti ja miestäkin harmitti. Jossain vaiheessa aina kuukautisten alettua olisi tehnyt mieli heittää jotain särkyvää päin seinää, jotain kait siinä alkoi särkyä itsessäni. En olisi halunnut sanoa toiselle niitä sanoja,”kuukautiset alkoi”. Vaikka olin aina suhtautunut lasten saantiin ajatuksella, että ei se välttämättä helppoa ole, niin kyllä se alkoi hajoittaa kun sen konkreettisesti joutui kohtaamaan.

Minä aloin siitä puhumaan, että pitäisikö asiaa alkaa tutkimaan ja Riku oli myötämielinen. Kesällä 2016 alettiinkin asiaa tutkimaan, mutta kesätaukojen jälkeen alkoi syksyllä vasta tapahtua. Kesällä asiaa yritti lykätä pois mielestäkin, mutta kyllähän se takaraivossa mielessä jatkuvasti oli. Vauvauutisia oli paljon ympärillä ja tuntui ettei niitä kestäisi, ei haluaisi kuullaenempää vaikka olikin onnellinen toisten puolesta. Näitä tunteita tuskailin Rikulle välillä.

Riku ottaa tukevan kallion roolin silloin kun minä olen heikoilla, on enemmän kuuntelija kuin puhuja. Jotenkin me lähennyttiin entisestään ja vedettiin toisiamme tiukasti kiinni toisiimme kummatkin. Kun mietin asiaa, niin kyllä me kummatkin toimittiin toistemme kallioina, hieman eri tavoin, mutta me kummatkin tukeuduttiin toisiimme ja haluttiin olla tässä veneessä yhdessä. Haluttiin viettää paljon aikaa yhdessä ja vaikka olimme tähänkin asti tehneet paljon kaikkea yhdessä, niin jokin tunne siinä oli enemmän mukana, mitä en osaa selittää.

 

2016 loppuvuosi oli se rankin, oltiin päädytty aloittamaan hoidot, jotka alkaisivat heti alkuvuodesta. Se vaihe oli jotenkin pahinta, kun hoidot eivät vielä alkaneet, mutta niihin oli jo päädytty. Kävihän se mielen päällä välillä, että miten meidän käy. Muistan kerran itkeneeni sängyssä olevani huono nainen ja välillä tällaiset synkät ajatukset valtasivat pieniksi hetkiksi mielen. Olin todella herkillä ja saatoin saada itkuja ihan muista aiheista ja purin niitä Rikuun. Monilla ystävillä oli joulukiireitä tai muita kiireitä, toiset ystävät asuivat kaukana ja kaipasin ihmisiä. Tunsin itseni välillä kovin ykisnäiseksi kun olisin halunnut ajatuksia muualle ja kun kiireet ja välimatkat sekä oma jaksamattomuuskin ottaa yhteyttä aina johonkuhun, josko aikaa liikenisi tekivät oloa yksinäiseksi niin halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa kaksin. Joulu oli jotenkin vaikea, mutta vuoden vaihduttua jokin helpotti. Olin päättänyt hyvin vahvasti, että vuodesta 2017 tulisi onnen vuotemme!

Teimme Rikun kanssa paljon juttuja yhdessä, leffailimme, kävimme ulkona syömässä, hassuttelimme kotona. Elimme kokoajan parisuhdetta niin kuin ennenkin vaikka mielen päällä ja takaraivossa se lapsettomuus olikin, mutta ei koko aikaa päälimmäisenä. Uskon, että se oli ja on edelleen vahvuutemme, että pystyimme elämään myös hetkessä tämän kokoajan. Pystyimme nauttimaan hetkistä ilman että lapsettomuus ja toiveet sen suhteen valtasivat mielen. On hyvä, että minulla oli ystäviä, joille pystyin mieltäni välillä purkamaan vaikkain sitten useimmiten puhelinlinjojen kautta, mutta kuitenkin.

lapsettomuus ja parisuhde

 

Kiitos miehelleni, joka toimi kallionani, kiitos kuunteleville ystäville!
Muuta ei tarvittu kuin vahva kallio ja muutamat hyvät korvat sekä hetkessä elämisen taito!

Lapsettomuus ja parisuhde on koetinkivi kaikille sen kokeville, mutta yhdessä vahvana tiiminä voi selvitä elämän myrskyistä!

Ensi viikolla vieteämme 7-vuotishääpäiväämme 17.7.2017, siitä tuli se  vahva ajatuskin onnen vuodestamme. Ensi kuussa kun tuon seiskan tuplaa, niin tosiaan tulee 14 vuotta siitä kun tapasimme

Uutena vuotena toiveemme tähdille kuiskasin,
tulisihan tämä olemaan onnen vuotemme.
Oli yritystä takana jo tovi,
jos vuosi tämä vihdoin ihmeen meille soisi 
ja onneamme kasvattaisi.
Tähdet kuulivat toiveeni, 
oli tähdet ja galaksit kohdallaan,
pienen avun kautta, ihmeen meille soivat.

lapsettomuus ja parisuhde

Tsekkaa myös lapsettomuuspostaukset

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3

Onnen vuosi!

Yöllä kuiskasin toiveeni hiljaa tähdille!
Onhan nyt onnen vuoteni!
2017

Tämä vuosi ei voi olla mitään muuta, niin olen päättänyt. Tiettekö ajatuksilla voi olla hirmuinen voima, niin positiivisilla kuin negatiivisillakin.

hdr

Numero seitsemän taitaa olla mun ja Rikun onnennumero. Sen hoksasin jo aikaa sitten. En hoksannut asiaa silloin kun tuo numero taisi sinetöityä onnen numeroksemme, hoksasin tämän vasta myöhempää. Me menimme Rikun kanssa naimisiin 17.7.2010 ja tänä vuonna meille tulee 17.7.2017 seitsemän vuotta täyteen avioparina ja sen on puolet siitä ajasta jonka olemme olleet yhdessä. Me asumme myös sattumalta talossa numero 7, ja kadun nimikin on aika ennusteellinen, josko en sitä nyt tarkemmin paljasta 😀 Olikohan vielä joitain seiskoja? Ehkä niitä voi matkan varrella vielä lisääkin tulla.

Mähän olen ikuinen romantikko, oikea yltiöromantikko. Sain ajatuksen, että tuona tulevana maagisena hääpäivänä haluan olla jossain ihanassa matkakohteessa. Niimpä alkoi ajatustyö ja se olikin aika selvää pässinlihaa nopeasti, me matkustamme Italiaan. Hieman tämä suunnitelma on tässä elänyt ja voi olla, että tämä matka toteutetaan jo ennen tuota hääpäivää jos vain ei mitään esteitä tule. Matkarahastoa on kovasti säästetty ja sen puolesta reissu näyttäisi onnistuvan. Haaveena olisi kiertää tuon reissun aikana Venetsia, Firenze ja Gardajärvi, lennot luultavasti Milanoon…. Ja mikäli emme ole hääpäivänä Italiassa niin kuin tällä hetkellä todennäköiseltä näyttäisi että ajankohta on eri, niin hääpäivällekin kyllä jotain spessua suunnitelmaa kehitellään sitten vaikkapa täällä kotimaassa 😀

dav

Mitäs muuta suunnitelmaa vuodelle 2017?

Onhan sitä jo jotain valmiita suunnitelmia, haaveita ja ajatuksia. Selvää on, että haluan antaa enemmän aikaani läheisilleni! Loppuvuosi tuli elettyä jonkinnäköistä ruuhka-aikaa ja sen helpottaessa huomasin todella kaipaavani ystäviäni ja läheisiäni enemmän, mitä aikaa on ollut. En halua enää päästää näin käymään.

Olen myös päättänyt jättää joitakin asioita elämästäni pois, asioita jotka eivät olleetkaan minua varten ja joihin en pysty enää panostamaan niin kuin pitäisi. Voin sanoa, että tällaiset päätökset saattavat joskus tuntua vaikeilta pistää toteen, mutta se helpotus minkä sen jälkeen kohtaa on sen arvoista. Kannattaa kuunnella sisintään!

burst

Joitain uuttakin kuitenkin tulee…. Näillä näkymin aloitan tammikuussa Kuntosalivalmentajan koulutuksen Trainer Lab:lla ja yhtenä ajatuksena on kenties syksyllä PT opinnot. Ajatuksia on hyvinvointi- ja liikuntajuttuihin, joita lähteä kenties jo keväällä toteuttamaan, mutta askel askeleelta. En halua ahmia liikaa, ettei taas tule ruuhka-aikaa.

dav

Yksi päivä Tukholmassa ristely olisi ajatuksissa keväälle ystävien kanssa. Tämä ajatus pitää pistää kyllä toteen. Haaveena olisi tänä vuonna käydä myös joulumarkkinoilla jossain keski-euroopassa. Juhannukseksi olisi myös ollut jo useamman vuoden ajan haaveena mökkeily, sitä aloin taas miettimään, olisiko tänä vuonna vihdoin sen aika…? Lisäksi tuttuja jokakesäisiä juttuja, Pori Jazzit, Helsingin reissailua, Turun/Raision reissailua yms.

Voi, mulla taitaa olla aivan valtava matkustelukuume 😀 Mutta mä oon kyllä kerrankin päässyt säästämisen makuun oikein toden teolla kiinni ja sehän mahdollistaa tällaisia matkustusajatuksia ja haaveita! Luin tuossa viime vuonna kirjan ”Erilainen ote omaan talouteen” ja se oli mulle todella hyödyllinen. Kaikkia kirjan oppeja en ottanut käyttööni, mutta opeinpahan säästämään. Olen siis aina ollut huono säästämään… Tässä siis myös tälle vuodelle ajatus, säästäminen jatkukoon ja erilainen ote omaan talouteen siinä samalla kohentukoon.

Näin talven keskelle tuli paljon kesäisiä kuvia, mutta päiväthän on jo alkaneet jo pidetä, kohti kevättä siis mennään 😉

burst

Tässä joitakin ajatuksiani, toiveitani ja suunnitelmiani tälle vuodelle.
Näistä ja monesta muustakin asiasta kuuluu kyllä vielä lisää.

Ne toiveet, jotka kuiskasin tähdille ovat vain tähtien tiedossa ja aika näyttää mitä kaikkea ihanaa tämä vuosi tuo.

Mitä ajatuksia sinulla on tälle vuodelle?
Jätä kommenttia ja klikkaa sydäntä postauksen alussa/lopussa