Vauvarokko ja sylivauvan paluu

”Pieni poika sairastaa, häntä hellikäämme,
syli paras paikka on, siinä viihtykäämme.

Läheisyys paras lääke on, syliin ottaakaamme,
pienen pojan kuntohon aamuksi jo saamme…”

vauvarokko

No en tiedä voisiko karhunpentu sairastaa laulua laulaa näillä sanoilla. Mun epämusikaalisessa mielessä voi. En siis ole mitenkään musikaalinen, mutta nuo sanat hyräilin pojalleni ja myöhemmin kirjoitin ylös päiväkirjaani.

Meillä Luka sairasteli tällä viikolla siis vauvarokkoa. Tätä enne Luka on ollut vain paristi pienessä nuhassa, eikä koskaan aiemmin kuumeessa. Huoli tietysti nousi mieleen, että mikä pienellä on, kun kuume nousi. Huoli voi olla pientä tai suurta, eikä me nyt isosti oltu huolissaan, ymmärrettiin että tuskin mistään vakavasta kyse on. Tuntuihan se ikävältä kun pieni poika sairasti eikä itse ymmärtänyt ikävää oloaan.

Kipeimmillään poika viihtyi paljon sylissä ja nukkui eikä juuri muuta syönyt kuin tissiä. Kun olo alkoi kohentua niin uni väheni takaisin normaaliin määrään, jaksettiin taas alkaa touhuilla ja muukin alkoi maittaa kuin maito. Läheisyys oli hellyyttävää ja kyllähän siinä sellaisia pakahduttavia rakkauden tunteita vyöryi ja kyneeleitäkin tipahti kun pinetä lastaan piti sylissä, kun se oli ainoa paikka missä hän sai nukuttua.

vauvarokko

Käytiin tottakai lääkärissä. Tiistai illalla Lukalla oli pientä lämpöä ja ajattelin sen johtuvan hampaan tulosta. Yötä vasten annettiinkin särkylääkettä niinkuin jo parina edeltävänäkin iltana juuri tuon hampaan takia. Yö oli kuitenkin hieman levotonta ja kolmen jälkeen huomasin pojan olevan aikas kuuma ja niin Lukalla olikin nousuut kuume sinne lähelle 39. Yö oli ollut jo sen verran katkonainen mulle, että päätin nousta olohuoneen puolelle ja poika sai nukkua mun sylissä, mä katselin Netflixiä. Katoin ennen aamua joku 7 jaksoa yhtä Marvell -sarjaa ja sitten aamulla Rikun herättyä mä painelin nukkumaan. Siinä sylissä Luka välillä itkuskeli, mutta ei välttämättä herännyt ja sylissä sain nopeaan rauhoitettua toista. Hyvin katkonainen olisi ollut loppuyö jos oltaisi sänkyyn jääty, niin koin että tämä oli hyvä ratkaisu.

Keskiviikkona käytiin sitten lääkärissä. En tiedä, mikä aivopieru oli mennä tk-lääkärille. Jotenkin ajattelin että soitan meen omalle neuvolaterkalle ja saan Lukalle lääkäriajan. Meillähän on kuitenkin vakuutus, että oltaisi voitu ja olisi kannattanut mennä yksityiselle. Ei nyt millään pahalla tk:ta kohtaan ja tiedän, että sielläkin joskus asiat luonaa hyvin. Meidän reissu oli kuitenkin lähes 2 tuntia pitkä via doloros, jota en nyt enempää lähde ruotimaan, lääkärit oli ihan mukavia ja asiallisia, mutta kaikki ei vaan mennyt ihan putkeen. No, saatiin kuitenkin tärkein tieto mikä omassa mielessä oli, onko korvatulehdusta ja ei ollut.

Keskiviikon Luka lähinnä nukkui ja välillä söi tissiä. Hereillä ollessaan ei jaksanut touhuilla. Keskiviikon ja torstain välinen yö päätettiin jakaa Rikun kanssa puoliksi kun kävi selväksi, että makuulle Luka ei jää nukkumaan. Riku valvoi ja torkkui istuen alkuyön Luka sylissä ja mä sitten loppuyön. Kummatkin sai pidemmän yhtäjaksoisen pätkän unta ja Lukan oli hyvä nukkua sylissä. Tai kyllähän Luka itkuskeli välillä, mutta sylissä rauhoittui nopeaan, makuuasento ei oikein tullut kyseeseenkään. Sylissä nukkuminen koettiin parhaaksi ratkaisuksi jaLuka sai paljon sitä parasta lääkettä, läheisyyttä.

vauvarokko

Torstaina oli jo reippaampaa poikaa, mutta edelleen kuumeilua. Perjantai yönä vielä nousi viimeiset kuumeet, mutta yö nukuttiin jo kaikki makuuasennossa. Aamulla ajattelin, että jos nyt käytäisiin vielä lastenlääkärillä, kun kuumeilua edelleen oli ja varasin Terveustalolta ajan iltapäiväksi. Kuumettahan ei enää noussut, mutta toki mentiin nyt vielä kun ei tiedetty jos kuitenkin vielä vaikka nousisi ja olihan tässä jo monta päivää mennyt. Vauvarokko saatiin diagnoosiksi ja ensimmäiset punaiset laikut vatsaankin ilmestyi. Kuumetta ei enää noussut, mutta vauvarokkoon tyypillisellä tavalla, kolme päivää kuumetta ja sitten rokkoläiskien nousu iholle. Lauantaina rokkoa oli eniten näkyvillä ja selässä eniten, mutta nyt sunnuntaina ei enää ihossakaan merkkejä.

Meillä on taas reipas ja touhukas, nopeasti tervehtynyt poika!

 

Onko muita vauvarokon sairastaneita?

Me taidettiin päästä aika pienelläkin, mitä olen kuullut, että toisilla vauvarokko ollut paljon pahempi. Meillä onneksi maito maittoi kokoajan japoitsu sai ravintoa ja nestettä. Saatiin myös esimakua lapsen sairastelusta, näitä on varmasti vielä edessä. Kyllähän se omalla tavallaan oli hellyyttävää, miten se läheisyys on niin tärkeä ja iso asia, miten se korostui sairastaessa. Meillä ei kauaa tällä hetkellä viihdytä sylissä, kun halutaan touhuta, mutta niin vain se syli on ja pysyy tärkeänä paikkana ja kyllähän syli edelleen väsymyksen, jännityksen ja harmitusten kohdalla on se paras ja tärkeä paikka, ei ainoastaan sairastellessa.

Lue myös

Kurkistus päiväkirjaani 9 kuukauden kohdalla

Elokuun 8 kohtaa

IG

@outikarita

Outi Karita

9 vastausta artikkeliin “Vauvarokko ja sylivauvan paluu”

  1. Olipa masentavasti arvosteltu terveyskeskusta. :/ olen pahoillani, että käynti ei ollut onnistunut ja jos koet, että lääkäri teki jotain väärin, niin suosittelen antamaan palautetta. Tällöin voidaan arvioida, että tarvisiko lääkäri vaikka lisäkoulutusta.

    Mun aivopieru on ollut alkaa terveyskeskuslääkäriksi. 😉 Olisi hienoa, että terveyskeskusarkea pääsisi kaikki seuraamaan, mutta työn luonteen johdosta se ei tietysti onnistu. Meidän työ on äärettömän kiireistä, stressaavaa ja hommia tehdään vähin resurssein. Monesti tulee myös väärinymmärryksiä. Esim jos tulee kuumeinen lapsi, niin ei aina pystytä heti pääsemään diagnoosiin. Kuumetta aiheuttaa mm. sadat eri infektiot. Vauvarokkoa ei aina ensimmäisinä päivinä pystytä toteamaan, koska oireena on vain se kuume. Sitten kun ihottuma on tullut, niin sitten diagnoosi on helppo. Odotusajat tk:ssa on pitkiä koska monesti vastaanotoilla on potilaita, joiden ongelmat on hyvin haastavia. Näissä menee aikaa, mutta kaikki pitää hoitaa. Yksityisten lääkäriasemien arki taas on erillaista.

    Toki sinulla saa mielipiteet olla, mutta näin terveyskeskuksessa työskentelevänä tuli vähän paha mieli kirjoituksestasi.

    • Ikävä jos sinulle tuli tästä paha mieli. En tiedä mahdoitko sisäistää tuon tekstini tuosta tk käynnistä? Kehuin lääkäreitä mukaviksi ja asiallisiksi ja kerroin saaneemme sen mitä lähdimmekin hakemaan. En missään kohtaa syyttänyt ettei saatu esim. oikeaa diagnoosia, en tiedä miksi näin tulkitsit. En lähtenyt avaamaan reisumme ongelmia, koska niitä ei tarvinnut tässä alkaa mielestäni ruotimaan.

      Kirjoitin näin:
      ”Ei nyt millään pahalla tk:ta kohtaan ja tiedän, että sielläkin joskus asiat luonaa hyvin. Meidän reissu oli kuitenkin lähes 2 tuntia pitkä via doloros, jota en nyt enempää lähde ruotimaan, lääkärit oli ihan mukavia ja asiallisia, mutta kaikki ei vaan mennyt ihan putkeen. No, saatiin kuitenkin tärkein tieto mikä omassa mielessä oli, onko korvatulehdusta ja ei ollut.”

      Meinasin itseasiassa kirjoittaa että tk työskentely ei välttämättä ole juuri siitä kitollista, kun kiire on kova ja resurssit liian pienet. Onkin hienoa, että joku jaksaa tuota työtä tehdä! Systeemissä olisi parannettavaa, mutta se lähtee ylempää.

    • Hieman valikoiva tuo sun lainauskohta… 🙄 aloitit kuitenkin ”en tiedä mikä aivopieru oli mennä tk-lääkärille…”. Luin kyll tekstisi pariin kertaankin ennen kuin kommentoin ja luin taas. Edelleen siitä kyllä jää negatiivinen kaiku tk:sta etkä edes halunnut avata syitä enemmän. Eikä tietysti tarvi! Mutta jos esittää negatiivista palautetta, niin olisi hyvä perustella palaute tai sitten vain jättää kirjoittamatta.

      Ja itse kirjoitin huonosti tekstini. Et tosiaan avannut negatiivisen palautteen syytä, niin ajattelin ihan tk:n näkökulmasta avata ehkä yleisintä huonon palautteen syytä (diagnoosi). Anteeksi tästä.

      Olen eri mieltä siitä, että ylemmät tahot korjaisi systeemiä. Mjooh kyllähän rahaa ja resursseja tarvittaisiin, mutta kyllä muutos lähtee ihan kaikista. Myös siitä, että ilman perusteluja jätetään negatiivinen kaiku käynnistä julkisella blogialustalla.

      Mutta ymmärrän että et tarkoittanut pahaa tällä! Minusta vaan aivopieru ei ole kaunis sana kuvaamaan tk-käyntiä.

    • Aivopieru oli huono sanavalinta, mutta olen kyllä sitä mieltä, että varsinkin jos on vakuutus niin tämän ikäisen laosen kanssa kannattaisi mennä lastenlääkärille.
      Palautteenannolle ei ollut meidän käynnin kohdalla tarvetta, sähläystä käyntiin kuului, mutta sen tiedostivat kaikki paikalla olleet. En kokenut että sitä olisi tässä tarvinnut enempiä avata lun oli hieman sivuseikkana postauksessa.Tosiaan saimme kuitenkin ystävällistä palvelua ja vastauksen kysymykseen mikä itsellä oli mielenpäällä 😊

  2. Rakas Eeva! Taisit kadottaa postauksen idean? En vain ymmärrä miksi aina takerrutaan turhiin yksityiskohtiin. Se on mielestäni epäkohteliasta ja turhaa!

    Kiva juttu että poika on kunnossa! 😍

    • Jotenkin kurjaa, että blogikirjoituksiin ei saa oikein lainkaan kirjoittaa negatiivista palautetta. Mielestäni kirjoitin ihan asiallisesti enkä mennyt henkilökohtaisuuksiin. Ymmärrän, että imetyskeskustelun tissivakokommentit ovat turhia ja loukkaavia… mutta tässä kirjoituksessa blogin pitäjä kuvasi ajatusta lähteä terkkariin aivopieruksi. Olen kuitenkin itse terkkarissa töissä, niin ei se kivalta kuulosta. Se loukkasi minua ja halusin siitä kirjoittaa.

  3. Eeva, ymmärrän näkökulmasi ja hienoa että puolustat työtäsi. Arvostan sitä! Mutta jos jatkuvasti kaivetaan negatiivistyyttä aivan tekstin kannalta epäoleellisesta, niin sitä en ymmärrä. Ehdotan lähettämään esim yksityisviestiä kirjoittajalle ystävällisesti aiheesta. Näin uskon et ihmiset muuttavat tapoja ja ajatuksia paremmin. 😍

    • minä taas uskon enemmän julkiseen asialliseen viestiin, koska silloin joku muu voi myös ajatella asioita toiselta kantilta. Ja eikö tolla samalla logiikalla olisi koko alkuperäinen arvostelu Outin pitänyt yksityisesti osoittaa terveyskeskukselle eikä julkisesti blogissa.

      Mutta Mä en halua enää vängätä. 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta