Kantakalvontulehdus – Olisko aika sille pakkolevolle?

Kantakalvontulehdus (plantaarifaskiitti) kestänyt pian jo 3 kuukautta, koskahan helpottaa…?

Kirjoitin tän otsikon jo aiemmin ylös tänne luonnoksiin, ennenkuin jouduin ihan pakosta siihen pakkolepoon. Oon usemman kerran maininnut, että toisen jalkani kanssa ollut ongelmia, kun siihen iski kantakalvontulehdus keväällä. Vaiva on kuitenkin laajempi ja taustat vielä pitkäkestoisemmat. Aina voi olla jälkiviisas ja ainakin oppia ja tarttua toimeen sitten vaikka myöhemmin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ja viimeistään pakotettuna… Noh, oon mä tätä vaivaa oikeastaan työstänyt alusta asti, mutta se ei ole vain riittänyt. Kantakalvontulehdus voi olla myös hyvin pitkäkestoinen vaiva, jostain luin, että 2 viikosta vuoteen.

kantakalvontulehdus

Aloitetaanpa kuitenkin sieltä alusta….

Synnytyksen jälkee jo huomasin kankeutta etenkin aamuisin sängystä noustessani sekä alaselässäni että jalkapohjissa. Kävin jokusia kertoja fyssärillä ja kävin äiti-vauva kehonhuoltotunneilla. Alkuvuodesta aloitin myös synnytyksen jälkeisen pilateksen sekä bailamaman. Lenkkeilin todella paljon vaunulenkein ja tein jonkin verran kotitreenejä. Huolsin kehoani myös ajoittain venytellen kotona, mutta en tarpeeksi. Kuitenkin nuo jäykkyydet alkoivat pikkuhiljaa helpottamaan, pilateksellakin oli suuri vaikutus tähän. Jalkapohjiin jäi kuitenkin selvästi jäykkyyttä ja oikealla puolella myös välillä alaselkä ja pakara veti juntturaan. Tällöin kyllä kehonhuoltoa aina lisäsin. Jalkapohjien jäykkyyskin vaivasi vain aamuisin, joten en himmannut lenkkien tai muunkaan liikunnan  suhteen tuota jäykkyyttä ajatellen, en osannut ajatella että se voisi olla tarpeen…

Lenkkeilin kuitenkin jatkuvasti paljon vaunujen kanssa ja näin myöhemmin ajatellen rasitus jäykille jalkapohjille on ehkä ollut liiallista. Olisi pitänyt huoltaa noiden jalkapohjien kireyksiä aiemmin. 

Siinä toukokuussa, äitienpäivää edeltävinä päivinä tuli käytettyä kahtena päivänä peräkkäin korkeita kiilakorkoja. En ole koroilla ollut synnytyksen jälkeen juurikaan, joten tämä oli varmasti jaloille oudokseltaan shokki. Jalat ei silti kummemmin tulleet kipeiksi. Äitienpäivänä valkkasin kuitenkin jalkaani hyvät matalapohjaiset sandaalit. Siinä äitienpäivänä kaupungilla käppäillessä aivan yht´äkkiä alkoi jalkapohjassa tuntua kipu. Tuo kipu vain paheni ja paheni, illalla jo onnuin jalkaa.

Sain varattua jäsenkorjaajalle ajan heti parin päivän päähän. Otin jalalle huilia, jätin bailamamat ja lenkit väliin. Kävin myös lääkärissä, joka tutkittuaan jalkaani käski syömään panadolia ja d-vitamiinia. Jalka oli välillä parempi, välillä pahempi. Kesäkuussa uskaltauduin pieniä vartin kävelyjä tekemään, puolentunnin kävely oli virhe. Kesäkuussa kävin fyssärillä paristi sekä jäsenkorjaajalla ja kun jalka veti enempi kipeäksi kävin urheilulääkärillä, joka laittoi kortisoonia jalkaan. Tein ahkerasti kehonhuoltoa keskittyenpaljolti jalkoihin, venyttelin jahieroin pallolla jalkapohjaa, välillä Rikukin on hieronut. Kiinnitin myös huomiota kävelyyn, sillä sekatsottiin heti ekalla fyssärikäynnillä, astun paljolti jalan ulkosyrjällä päkijää myöden. Seison myös paljon niin, että paino on ulkosyrjällä, mikä ei ole hyvä asento. Sain myös jalkapohjan rullailuharjoitusohjeita, joita olen jonkin verran tehnyt.

Jalka alkoi kyllä helpottamaan. Heinäkuussa kävin ottamassa toisen kortisoonipiikin, kun ajattelin, että ensimmäinen jo auttoi, että jos toinen auttaisi loppuun asti kuntoon, lääkäri oli kylläkin eri jos sillä nyt mitään merkitystä on. Kuitenkin taas loppukuusta jalka paheni, voi olla että olin sitä liikaa rasittanut. Viime perjantaina sitten satuin vielä astumaan Lukan lelun päälle juurikin tuolla kipeällä jalalla ja homma oli valmis. En pystynyt hetkeen astumaan edes kevyesti, en pystynyt laskemaan jalkapohjaani lattiaan. Kipu oli kova ja Riku toimi mun kainalokeppinä. Olin jo ajatellut ottaa sitä lepoa jalalle suuremmin, mutta nyt se oli väistämätöntä. Jalkapohjan tilanne on saatava rauhoittumaan!

kantakalvontulehdus

Liike on lääke! Toimii kuitenkin levon kanssa yhteistyössä parhaiten!

Paljon lepoa ja oikeanlaista liikettä ja huoltoa on nyt lääkkeinä! Oikeastaan ollut kokoajan, mutta lepoa on vain otettu aivan liian vähän ja nyt sitä pyrin maksimoimaan. Nyt myös uusia kotikonsteja otettu kasa käyttöön! Oon tän vaivan alkamisesta, vai pitäisikö sanoa äitymisestä kantakalvontulehdukseksi asti venytellyt todella ahkerasti sekä myös rullaillut jalkapohjaa. Nyt otetaan tuo rullailukin vähän kokonaisvaltaisemmaksi, koska vaiva ei ole ainoastaan jalkapohjassa vaan koko takaketjussa ja varmaan etuketjussakin. Kylmähoitoa sen 2-3 kertaa päivässä ja kylmähierontaa. Onhaettu jo aiemmin lääkärin suosittelema yövenytyssukka. Kantapään kompressisukkia oonkin käyttänyt, mutta nyt vaan enempi niidenkin käyttöä. Kotona myös sandaalit geelipohjallisilla käyttöön, ettei kävellä kovalla lattialla, josta jalkapohja ei tykkää. Vaiva pahenee, kun kävelen ja olen jalkojeni päällä. Pehmeällä alustalla jalka ei välttämättä kuitenkaan kipeydy.

kantakalvontulehdus

Onneksi voin puuahilla poitsun kanssa lattialla ja ulkonakin viltillä, onneksi on kirjat ja netflix myös, onneksi Riku on lomalla!

Voin myös treenailla, pyöräillä ja tehdä oikeastaan kaikkea mikä jalkapohjaa ei rasita. Nyt koen kuitenkin paremmaksi ottaa kaiken liikunnan osalta muutaman päivän täyslevon ja keskittyä kehonhuoltoon ja rauhoittamaan jalkapohjan tilannetta. Tavoite on nyt mahdollisimman vähän askelia Polariin! Kuitenkin kun kireyksiä on vähän ympäri kehoa, etenkin tuolla alaraajaosastolla niin olisi tärkeää saada ne sieltä pikkuhiljaa aukeamaan päin! Kehoa huoltavaa pilatesta ja joogaa olen myös mitteinyt, mutta katsotaanpa mitä tuumaa fyssäri huomenna ennenkuin tehdään muita liikkeitä mihinkään päin!

Niin ja viikon stratti otetaan maanantaina fyssäriltä.

Näin sunnuntaina kirjoittaessani tätä, en kuitenkaan osaa vielä kertoa mitä fyssäri tuumaa ja tekee, mutta palataan asiaan myöhemmin ja ehkä instastoorinkin puolella jotain voi saada selville. Katsotaan mitä jatko-ohjeita häneltä saan ja mitä hän sanoo levosta ja liikunnasta. Päivitellään taas jossain vaiheessa tilannetta tännekin. Viikonlopulta jäi väliin reissu Espooseen ja ystävän polttarit Helsingissä, mutta josko kahden viikon päästä päästäisiin häihin. Toivon myös todella että syyskuisella Kreetan matkalla jalkakin kulkisi jo paremmin mukana!

Onko muut kärsineet samaisesta vaivasta?

Tai olenhan mä saanutjo instagramissa tsemppiviestejä ja vinkkejä myös kohtalotovereilta, mutta saa olla äänessä täälläkin!

Lue myös

VKO 29 aika rötväilyä, liikunnat ja parhaat palat

IG

@outikarita

9 kuukauden iässä

Heippa!

Mä oon tänään 9 kuukauden ikäinen ja äiti on heittäytynyt tunteelliseksi, höpisee jotain, että ensin oli 9 kuukautta masussa ja nyt on kulunut taas jo 9 kuukautta siitä kun mä päätin muuttaa sieltä masusta pois. Noh, äiti voi tunteilla tänne blogiinsa joku muu päivä, nyt on mun vuoro höpistä! Tässä on taas kuukauden aikana tapahtunut ja vaikka mitä!

 

On tää maailma kyllä ihmeellinen paikka ja täällä riittää tutkittavaa, välillä vähän pistää jännittäen ja kun jännittää ihan liikaa, niin onneks äiti ja isi on turvana, niiden kans voi myös tutustua semmosiin hirmu jännittäviin asioihin, kuten nyt vaikka uima-altaaseen kotiterassilla. Semmonenkin meille on ilmestynyt nimittäin ja lopulta kun siihen uskaltauduin, niin olikin tosi kivaa äidin kanssa siinä pulikoida, tänään voitas mennä vaiks uusiks! Kattokaas vaikka äidin instasta kuva!

Mä tykkään ihan hirmusesti vedestä ja siinä on kiva pulikoida. En mä osaa kertoa, mikä mua tossa altaassa jännitti, se oli vähänihmeellisen näkönen. Ei mua tääl kotona sisäl jännitä suihku, amme tai lavuaari, kaikki kelpaa kun on vettä! Äiti luuli, että mä jännittäisin yyterissä merivettä, mut mä päätin näyttää, että kyllä mä uskallan! Siellä olikin kiva kontata vedessä! Siitäkin on kova äidin instassa. Äiti ja isi sanoo, että mä oonkin aika vesipeto! Taas uus lempinimi. Äiti sanoo mua myös paljon höpönautiksi kun me hassutellaan yhdessä. Paljon mua kyllä hymyilyttää ja naurattaa, elämä on aikas kivaa!

 

Mä oon alkanut juttelee paljon päristellen ja sillee sormilla huulia lerputtaen tai heilutellen. Äiti ja isi juttelee sillai mun kanssa välillä. Oon mä yrittänyt vähän sanojakin tavailla ja melkein oon osannut sen ”äiti” sanankin jo. Mä tykkään hirmusesti musiikista ja siitä kun mulle lauletaan, sillai on kiva leikkiä! Myös semmonen tööt-töt leikki on kiva, kun äiti laittaa sormen mun nenälle ja kuuluu tööt, sama ääni kuuluu äidin nenästä. Sitä ääntä mä kerran jo matkeinkin, ”tööt-tööt-tööt”.

Leluista parhaita on purkit ja niistä tehdyn tornin kaataminen, laulava kirja, traktori, rumpupalikat, kengät, juomapullot, puhelimet, säätimet ja johdot! Äidin mielest nuo kaikki ei oo leluja, mut on ne mulle! Leikkimatostakin oon taas innostunut kun siinä voi tehdä kaikennäköistä myös seisten ja siinä onkin taas paljon tutkittavaa. Sit mua kiinnostaa tiskikone, jääkaappi ja pyykkikone ihan hirmuisesti. Kaikkia pöytiä on kiva taputella ja paukutella tavaroita, mut mä oon oppinut taputtaa käsiänikin kun innostun.

Mä oon oppinut kävelemään taaperokärryn kanssa, vähän hienoo kun voi liikkua niinkun isotkin! Oon tosi innoissani siitä! Jonkun aikaa oon kävellyt sohvanreunaa pitkin, mut nyt kun hoksas ton kärryn niin johan mennään! Oon myös alkanut harjottelee seisomaan nousua ja seisomista ilman tukea ja oon aikas hyvä jo! Helpompi on nousta seisoo kun pitää jostain kiinni, mut oon mä päässyt ylös ihan ilman tukeakin ja sit tuesta voi kyl irrottaakin, pysyn mä sillaikin pystyssä ja osaan mennä istumaan! aika harvoin enää kupsahtelen.

Ei mua hirmusesti oo kesäkuuma haitannut, nautitaan perheen kanssa kuumasta! Juodaan vaan vähän enempija puetaan vähempi. Mä oon oppinut menee nyhtää äidin paitaa kun haluun maitoo ja oon mä vettäkin nyt juonut vähän enempi. Mä sain semmosen hienon pillimukinkin, josta on hyvä juoda itte! Kaikki ruoka on kyl hyvää, mut aina ei maita just sillon kun mulle laitetaan ruokaa ja nyt kun on taas hammas tulossa niin ei oo ain niin kiva syödä kun ne ikenet kutiaa ja välil sattuukin kun joku osuu niihin. Eniten tuo hampaan tulo häirittee mua öisin silti. Päiväl on niin paljon puuhasteltavaa ja tutkittavaa, ettei ehdi häirittee niin kovasti, kuten kuvista huomaatte.

Tämmösiä mulle kuuluu! Mitäs teille?

Ja hei, saa kysyy mult jotain jos haluutte, voin sit vastailla vielä!
Jos tulee paljon kysymyksii niin voidaan taas tehd äidin kans vastauspostauskin!

Lue myös

Mä oon jo 8 kuukauden ikäinen!

Ilta- / nukkumaanmenorutiinit vauvan kanssa

IG

@outikarita