Mites se imetys?

Miten imetys käynnistyi, miten se sujuu vai sujuuko?

Aiheesta imetys tuli kirjoiteltua jo ennen Tiitin syntymää postauksissa Kun tissit vaan kasvaa ja ajatuksissa jo imetys sekä Täysimetys – tavoitteita ja toiveita. Paljon imetyksestä saa lukea ja kuulla niitä ongelma kohtia ja vaikeita asioita, positiiviset kokemukset jää usein jakamatta. En tarkoita etteikö niistä vaikeista asioista saisi puhua, tottakai ja itsekin mielenkiinnolla lukenut tiheistä imuista ja rintaraivareista, nyt oon osannut tällaisiin suhtautuakin kun oon ollut näistä jonkin verran tietoinen etukäteen. Myös vertaistuki vaikeissa tilanteissa on arvokasta eikä ongelmien kanssa kannata jäädä yksin. Kuitenkin se mitä lukee ja kuulee, niin se muodostaa itselle sitä käsitystä myös ja sen takia olisi hyvä, että enemmän olisi myös sitä positiivistakin kokemusta jaossa.  Miksi se positiivinen useinjätetään kertomatta? Itsellä oli valmiiksi käsitys, että alkuun imetys tulee sattumaan ja paljon, mutta sattuiko? Imetyksestä saa myös helposti kuvan, että se on vaikeaa. Mä jaan nyt ehkäpä sitten sitä positiivisempaa kokemusta imetyksestä vaikkakaan ei se ihan pelkkää tissi suuhun ja imien menoa täälläkään ole ollut ja tämä on vasta meidän alkutaivalta.

imetys

Miten imetys käynnistyi?

Mulla tuli puristaessa maitoa jo raskausaikana hyvin varhaisessa vaiheessa. Alkuun nyt tuli vain pieni tippa ja loppuraskaudesta jo isompaa tippaa. Tiiti sai ensimmäiset maitotipat mun rinnasta synnytyssalissa. Alkuun paljon puristelinkin rinnasta tippoja kun Tiiti tuli rinnalle, hän myös itsekin imi, mutta mä kait jotenkin ajattelin houkutella imemiseen puristamallakin maitotippaa ja auttaa toista vähän alkuun. Tiiti oli lähes vallan ihokontaktissa sairaalassa ja kotonakin paljon ollut varsinkin ensimmäisinä viikkoina, välillä toki isänkin iholla. Ihokontaktihan myös edesauttaa maidonnousua ja imetystä.

Toiseen rintaan Tiiti ei aina saanut oikein kunnon otetta sairaalassa. Kätilön mukaan rinnanpää oli hieman matala ja kokeiltiin siihen rintaan rintakumiakin. Rintakumilla Tiiti sai paremman otteen, mutta musta se rintakumi sattui ja alkoi myös rikkoa mun nänninpäätä. Otin sen sairaalassa käyttöön vain jos tuntui ettei muuten onnistu. Kotona heivasin koko kumin pois ja rinnanpääkin parantui. Mun rinta ei tykännyt yhtään tuosta rintakumista ja kun päätin etten sitä enää huoli niin eipä sitä sitten tarvittukaan.

Kerran sairaalassa ollessa Tiiti ei oikein jaksanut alkaa imeä, oli vähän uninen niin lypsin vähän omaa maitoani ja annettiin ruiskulla, en tiedä olisko ollut tarpeenkaan, mutta kait siinä ajateltiin ettei tule liian pitkää taukoa siinä alkupäivinä. Tulipa siinä samalla myös kokeiltua rinnan lypsämistä ja se luonasi hyvin. Kerran tehtiin sama kotona hörpyttäen ensimmäisen viikon aikana. Kuitenkin jo sairaalssa huomattiin että multa tulee maitoa hyvin ja Tiiti alkoi heti kirimään syntymäpainoaan kiinni. Missään kohtaa ei ollut siis huolta maidontuotannosta eikä painnonnoususta. Tiiti myös osasi heti alusta alken imeä hyvin. Viikon päästä syntymästä oli syntymäpaino jo saavutettu, tai no, 10 g vajaa ja nyt 5 ja puolen viikon iässä oli syntymäpainoon tullut jo n. 1,5 kg painoa kun tällä viikolla punnittiin.

Mulla on ollut myös hyvä ja aktiivinen imetyksen tuki kotona, kun mieskin ottanut paljon asioista selvää.

Sattuiko imetys?

Sitähän mä kuvittelin kun niin paljon sen suuntaista kuullut. Eipä kuitenkaan sattunut, ainoastaan tuo rintakumi teki kipeää. Jossain vaiheessa muistan Rikulta kysässeenikin, että alkaaks tää viel sattuu josain kohtaa… Välillä vähän nipistänyt rinnanapäästä, mutta en voi sanoa, että olis sattunut kuitenkaan tai tehnyt ihmeemmin kipeää. Mutta se maidonnousu, mikä isoiten tapahtui mulla vasta joku kolmen neljän päivän jälkeen synnytyksestä kun oltiin päästy kotiin, auts! Rinnoista tuli yhtäkkiä kauheat tiiliskivet ja silloin ne oli kipeät, pumppasinkin niitä tyhjemmiksi sekä käsin että pumpulla kun oli niin kovatkin. Nyt välillä enää tuntuu sellaista kihelmöivää tunnetta kun maito nousee ja rinnat alkaa olemaan täys. Se ei niinkään satu, mutta on hassu tunne. Nyt sitä on alkanut tuntua enemmän ja useammin kun maitotilaus on alkanut kasvaa pojan kasvun myötä ja nyt oon välillä huomannut että alkaa rinta tulemaan taas kovemmaksikin kun maidonnousu kasvanut.

Suihkutissit, rintaraivareita ja tiheää imua

Näitä meillä on pienissä määrin ollut. Mulla varsinkin alkuun oli suihkutissit eli kun itsekin puristin rinnasta niin maito lensi kaaressa. Tämä on kyllä tasaantunut niin ettei ihan suihkua enää, mutta kyllä sitä maitoa sieltä aika runsaasti tuppaa tulla helpolla. Reilu viikon iässä tuli jokusia rintaraivareita eli rinnalla huudettiin syömisen alussa ja luultavasti johtui tuosta suihkuamisesta sekä siitä että pojalla oli ilmaa vatsassa. Ilmaahan tuli vatsaan jo siitä rintaraivostakin ja maidon suihkuaminen ei tuntunut tietenkään hyvältä. Masuhierontaa alettiin antamaan ja tilanne rauhoittui nopsaan ja pikkuhiljaa myös se suihkuaminen mun rinnoissa tasaantui. Pukluilta ei täysin olla vältytty, mutta ei meillä puklailla edes päivittäin. Välillä vaan ahnehditaan sitä maitoa niin kovalla vauhdilla ja paljon, että joskus siitä tulee pieni puklaus.

Nyt pojalla alkanut selvästi kasvamaan maidontilaus ja iltaisin sekä ennen yöunille rauhoittumista varsinkin haluaa olla rinnalla tiheämmin. En tiedä alkaako tämä jo olemaan tiheän imun kautta, mutta käsitys olisi että silloin rinnalla ihan asutaan melkeinpä tauotta. Vielä saan kuitenkin taukoja, mutta saas nähdä onko tämäkin harhaluulo että kaikilla se on sitä jatkuvaa tissillä olemista kun tiheänimun kausi on käynnissä… Jotkuthan luulevat tässä kohtaa että oma maito ei riitä kun halutaan kokoajan siihen rinnalle imemään, mutta silloinhan lapsi tekee vain sitä lisätilausta ja siitä rinnat ymmärtävät alkamaan tuottamaan lisää maitoa. Jos tässä kohtaa annetaankin lisämaitoa kun luullaan ettei oma maito riitä niin rinnat ei saa sitä lisätilausta eikä maidontuotanto pääse nousemaan, joten tiheään imuun tulisi vain vastata.

imetys

Ihana imetys

Mun täytyy sanoa, että musta imetys on ihanaa! Silloin ekoina viikkoina sanoinkin, että eihän mikään oo tän ihanampaa kun poika on rinnalla ja lopettaessaan syömisen kuuluu tyytyväinen äännähdys ja painetaan pää äidin tissille. Se, että saa itse ruokittua lapsensa ja lapsi on sen jälkeen niin tyytyväinen, se on vaan ihanaa. Edelleen poika usein painaa syönnin jälkeen pään ihan rintaan kiinni ja ne ilmeet on ihanat kun on syönyt ja saanut vatsansa täyteen. Nykyään saattaa kyllä päästä jo muitakin ääniä kuin siloin alkuun pieni tyytyväinen huokaus, nyt saattaakin tulla miehekäs karjaisu. Öisin jatketaan yösyöttöjen jälkeen hyvin unia ja mullakin jää usein liivit auki kun simahdetaan kummatkin.

Mä koen imetyksen tärkeänä asiana ja myös äidin luonnollisena tehtävänä. Olen tosiaan aiemmin kirjoittanut, että mun tavoite olisi se 4-6 kuukauden täysimetys vauvantahtisesti ja senkin jälkeen imetystä haluan jatkaa! Neljää kuukautta pidän vähimmäisaikana ja kuuteen kuukauteen pyritään jos maidolla pärjätään ja mulla on vahva usko, että pärjätään. aina voi toki tulla jotain, mutta sitten tulee. Tää on nyt kuitenkin tän hetken ajatus ja tavoite. vielä ollaan alkutaipaleella ja kirjoittelen varmasti joskus uudestaan meidän imetyskuulumisistakin, toivottavasti silloinkin hyvää.

Kaikki mitä mä syön ja juon vaikuttaa toki äidinmaitoon jasiten myös vauvaan. Ainakaan vielä en ole huomannut mitään ruoka-ainetta epäsopivaksi. Ruokahalu ja jano oli alussa aivan järkyttävät. Jano on edelleen jatkuvaa, nälkä on vähän tasaantunut. Imettäessä on tärkeää kyllä maidon tulonkin kannalta että syö ja juo rittävästi, eikä tässä tosiaan mitään kaloreita lasketakaan! Neuvolasta kehuttiin, että on poika ollut hyvällä maidolla ja lääkäri oikeastaan sanoi, että on tainnut äitikin syödä hyvin kun on noin hyvällä maidolla poika ollut.

Ps. Meen poika välillä häveliäästi peittää äidin tissin kädellään ♥

imetys

Imetyksen tuki ry:n sivut antaa hyvin tietoa varmaan melkeinpä mihin vaan imetykseen liittyvään asiaan.

Lue myös postaukset

Kun tissit vaan kasvaa ja ajatuksissa jo imetys 

 Täysimetys – tavoitteita ja toiveita.

Instagramissa: @outikarita

Outi Karita

8 vastausta artikkeliin “Mites se imetys?”

  1. Asiallinen, sellainen neutraalin positiivinen imetys kokemuksen kuvaus( jos ymmärrät,mitä tarkoitan) Allekirjoitan täysin! Hyvää imetystaipaleen jatkoa..

  2. Kiva että siulla on luonnistunut noin hyvin 🙂 Miulla oli alussa ja vieläkin suihkutissit että ruiskuu vaikka mihi 😀

    • Noh, tämän postauksen jälkeen kun tässä on taas maitoa alkanut nousemaan enemmän rintoihin niin taas tuo toinen rinta aloittanut suihkuamisen… 😛

  3. Meidän tyttö on jo yhdeksän vuotta vanha, mutta täysimetin muistaakseni sen neljä kuukautta, ja sen jälkeenkin vielä kuuteen kuukauteen asti. Alku oli kyllä vaikeaa, koska lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla ja oli alkuun viikon teho-osastolla, huonojen sydänäänien ja sepsis epäilyn takia. Imeminen lapsella ei myöskään alkuun toiminut eikä edes tuttipullo ollut vaihtoehto, joten joutui olemaan viisi päivää letkuruokinnalla. Jouduin pumppaamaan sairaalan koneella monta kertaa päivässä ja se sattui. Ennen kun pääsin kertaakaan edes imettämään siinä vauvan ollessa viiden päivän ikäinen, mietin jo monta kertaa että mitäköhän tästä tulee kun pumppaaminen oli kivuliasta ja yöllä pumppaushuoneeseen meneminen sektiohaavan kanssa tulehdus päällä ja antibioottitiputuksessa oli raskasta ja öisin oli herätyskello soimassa sitä varten. Henkilökunta ei yhtään edes auttanut asiaa, oma hoitaja oli kireä koska olin muka liian kipuherkkä kun pumppaaminen sattui alkuun, ja toinen hoitaja suorastaan tiuski. Muistan yhden ihan ensimmäisiä kertoja kun jouduin pumppaamaan enkä oikein vielä muistanut kaikkea miten esimerkiksi ne pumput puhdistetaan. Minua auttoi eräs ihana sijainen ja tuli minun kanssa hakemaan pullon ja muut tarvikkeet, jotka haettiin eri huoneesta, jolloin tämä tiuskiva hoitaja huusi sekä sijaiselle että minulle miten potilaiden pitää itse hoitaa nämä asiat. Päästessämme vauvan kanssa vihdoin synnyttäneiden osastolle henkilökunnan meininki oli täysin eri, ja imetyskin alkoi toimia täysin eri tavalla. En tiedä onko yleisesti naistentautien osastoilla mihin minäkin alkuun jouduin kun vauva oli teholla, henkilökunta tuollaista. Kamala alku oli tuollainen, tuntuu että asenteet siellä oleviin jo synnyttäneisiin ovat vihamielisempiä, koska näiden äitien vauvat ovat teholla tai lastenosastoilla jonkun syyn takia, paljon oli näitä korvaushoidossa olevia äitejäkin että mahtaakohan johtua siitä.

    Kiva lukea miten muilla on imettäminen lähtenyt alusta asti toimimaan hyvin, ja toivottavasti täysimetys onnistuu niin kauan kuin teillä on suunnitteilla.

    • Ikävä kulla tuollaisesta kohtelusta osastolla 🙁
      Mutta vaikka alku oli vaikea niin hienoa, että imetys on kuitenkin sujunut 🙂

  4. Positiivisista imetyskokemuksista pitäis puhua kyllä paljon enemmän 🙂 Nimenomaan siis siitä alkuajasta. Paljon lukee niitä ”jeejee 6kk täysimetystä täynnä”-juttuja, mutta harvoin kukaan mainostaa helppoa alkutaivalta. Itselläkin oli raskausaikana, vaikka mitä ”pelkoja” imetyksen aloittamista kohtaa ja mitään niistä ei tapahtunut!

    Alkuun vähän ”rohtui” nännit, mutta sekin helpotti parissa päivässä lanoliinilla. Maidon nousu oli kyllä melko mielenkiintonen kokemus niiden tiiliskivien kanssa 😀 Helpolla siitäkin kuitenkin selvittiin, ite lypsin pahmipia kiryksiä käsin lämpimässä suihkussa pari kertaa päivässä. Vauva sai heti salissa hyvän inuotteen ja osasi hienosti imeä! Imetys todellakin on IHANAA! Välillä vieläkin liikutun kun katson omaa poikaa niin onnellisena ruokailemassa rinnalla ja minä pystyn hänelle sitä ravintoa tarjoamaan <3

    P.S. Meidän pojilla on 3pv ikäeroa 🙂

    • Niimpä ,noita juttuja kyllä lukee että 6 kk täysimetystä takana ym., mutta imetystaipaleestasaa kauhean vähän lukea positiivisia kokemuksia, vaikka varmasti niitä on 🙂

      Siellä kuulostaa alkuhyvin samankaltaiseltakuin täällä. Hienoa, että sielläkin lähtenyt hyvin käyntiin 🙂

      Niin liikutun minäkin imetyksestä välillä, on se vain hieno ja ihana asia <3
      Vai on meillä melkein päivälleen samanikäiset pojat 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 20
Tykkää jutusta