Vaikka maailma näyttäisi välillä rumintaan…

…niin näytetään me parastamme!

”Pelolle ja vihalle ei pidä antaa valtaa!”

Näin on monessa mediassa lukenut viime päivinä, mutta voimmeko me tunteillemme mitään, mitä tarkoittaa näille tunteille vallan anto? Tunteitamme emme voi täysin kontrolloida, mutta miten toimimme, siihen voimme vaikuttaa. Voimme ottaa vastuun omista teoistamme ja sanoistamme. Viha ja pelko on luonnollisia ja täysin sallittujakin tunteita, jotka kuuluvat elämään. Mitään tunnetta ei saisi väheksyä tai tukehduttaa elämässä, vaan ne pitää käsitellä. Niiden kohtaamisessa ja käsittelyssä lienee myös avain positiivisuuteen, mulla ainakin! Myönnän kokevani näitä pelon ja vihan tunteita minäkin, niin varmasti meistä jokainen joskus. Tänään mietein kun omalla paikkakunnallakin on milloin mitäkin tapahtumaa, että uskallanko osallistua sellaisiin julkisiin tapahtumiin tässä hetkessä, moni varmasti miettii näitä samoja ajatuksia. En halua antaa pelon rajoittaa elämääni ainakaan liikaa, mutta jossain määrin se saattaa olla väistämätöntä. Tämä ei ole kuitenkaan uusi asia, olen pitkään esimerkiksi miettinyt mihin uskaltaa matkustaa, en ihan joka maailman kolkkaan matkustaisi. Tällainen pelko kohtaa nyt kuitenkin myös täällä Suomessa meitä. Eihän isot kauhuteot ole täysin uusi asia täälläkään, on meillä ollut koulusurmia ym., Ei kuitenkaan lähdetä näitä eri hirmutekoja rinnastamaan, jokainen hirmuteko on aina oma juttunsa ja ne ovat eri tavoin pelottavia ja aiheuttavat meissä eri tavoin näitä surun, ahdistuksen, pelon ja vihan tunnereaktioita. Aina ne nostaa hetkellisesti sen pelon tunteen, koska vaan voi tapahtua missä vaan mitä vaan. Hetkellisesti, mutta ei välttämättä lopullisesti, toivottavasti ainakaan…

Inhoan sanaa suvakki ja sitä jaoettelua, että olet joko suvakki tai rasisti, ikäänkuin hyväksyt ja suvaitset kaiken tai et mitään. Joku saattaisi kutsua minua suvakiksi, itse en. Olen hyvin suvaitsevainen, mutta en todellakaan hyväksy kaikkea. Mussa asuu pieni hippi, on aina asunut! Mun jalkaan on tatuoitu ”Imagine”, se on vähän niinkuin John Lennonin Imagine, mutta mun omat ajatukset sisältävä Imagine. Vihaan ei auta vastata vihalla, se ei sitä sammuta. En tiedä mikä sen syvimmän pahan ja vihan sammuttaisi, mutta maailma ei ole aina kaunis, siinä on rumuutensakin ja se rumuus näyttäytyi jälleen viime viikon terroriteoissa ympäri maailman, myös täällä meidän kotisuomessa. Se näyttäytyy eri puolilla maailmaa päivittäin eri muodoissaan , kaikkialla maailmassa, mutta niin näyttäytyy kauneuskin niin kauan kuin annamme sen näyttäytyä. Ei minulla ole ratkaisuja, mutta kiteytin viikonloppuna ajatuksiani seuraavanlaiseen päivitykseen facebookissa ja instassa:

”Välillä maailma näyttää rumintaan ja pelottaa.
Kuitenkin keskityn tarjoamaan sen avun ja tuen minkä pystyn ja näen tärkeäksi,
keskityn elämään hetkessä ja elämän positiivisuuteen.
Pyrin aina olemaan entistä parempi ihminen itsenäni.”

Moni on myös miettinyt millaisessa maailmassa omaa lastaan kasvattaa ja montaa pelottaa se ajatus millaiseen maailmaan oma lapsi kasvaa. Mä haluan ajatella ja keskittyä jakamaan omalle lapselleni tätä omaa ajatusmaailmaani, on hänellä sitten millainen maailma tahansa edessään. Tiettyjen arvojen mukainen elämä varmasti näkyy perheessämme ja yksi niistä on itse ajattelemisen taito ja kyseenalaistaminen. Kuitenkin toivon, että hän nappaa myös meidän, vanhempiensa arvoista kiinni edes hitusen…

Outi Karita

2 vastausta artikkeliin “Vaikka maailma näyttäisi välillä rumintaan…”

  1. Ihana teksti! Ja osuit naulan kantaan asiassa, jota itsekin olen kelaillut lähipäivinä. Se asia on juurikin nuo tunteet sekä tunteet vs teot. Jo muutama tunti tapahtuneen jälkeen ihmisiä kehotettiin olemaan pelkäämättä, ja negatiivisia tunteita pidetään uhkana. Sanot mielestäni tärkeän asian: tunteet ovat tunteita, ja ne negatiivisetkin tunteet ovat täysin inhimillisiä tässä tilanteessa. Oleellista on kuitenkin ne teot: miten annamme tunteiden vaikuttaa elämäämme ja päätöksiimme. Kyllä minua monestikin pelottaa, enkä voi vain käskeä itseäni olemaan pelkäämättä. Mutta voin sen sijaan päättää toimia rohkeasti. ”Fear is a reaction, courage is a decision.” 💕

    Petra
    http://www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi

    • Kiitos Petra kommentistasi, ihanasti sinäkin kirjoitit 🙂
      Sepä juuri, ei tunteita kannata tukehduttaa tai sivuuttaa, koska silloin ne ovat paljon vaarallisempia patoutuessaan johonkin syövereihin.
      Hyvä lainaus lopussa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta