Kiire, mistä se tulee? – pohdintaa ja arjen havaintoja

Kaikilla on joskus tottakai kiire, mutta elämme myös aikamoisessa kiireen aikakaudessa. Kiire on hyvä, se kertoo että ihminen on tehokas ja tekee paljon asioita, vai? Itse olen alkanut miettiä, miten naurettavaa kiire joskus on, miten se tekee ihmisistä ajattelemattomia ja epäkohteliaita, miten se saa jättämään toiset huomioimatta läheisiä, perhettä, kotia, kaikkea muuta elämässä, kun on kiire…

kiire

Mistä se kiire syntyy?

Olen lukenut viime aikoina Tommy Hellstenin kirjaa Elämän paradoksit. Jaan lainausmerkeissä joitakin pätkiä tuosta kirjasta tässä postauksessa.

Neljäs paradoksi:
”Mitä vähemmän teet,
sitä enemmän saat aikaan.”

Ihmisten kiire syntyy usein siitä, että kalenteri lyödään täyteen kaikkea mahdollista, ei jätetä hengähdystaukoja. Itsekin olen ollut aikamoinen kalenterin täyttäjä ja nauteinkin siitä jossianmäärin kun oli paljon kaikkea. Kuitenkin jossain vaiheessa huomasin eläväni kiirettä ja huomasin myös, että olisi vielä paljon kaikkea muutakin, mitä haluaisin ehtiä. Niimpä aloin priorisoimaan ja jotkut asiat poistuivat elämästä, joitain tuli lisää. Vaikka joitakin asioita tuli tilallekin, niin päätin myös jättää kalenteriini tilaa sekä itselleni että mahdollisuuksille sopiakin jotain ihan extempore. Huomasin kuitenkin pian, että kaikilla muilla ympärilläni on kiire ja kun mulla on aikaa niin voi olla vaikea löytää muita joilla on aikaa. Joskushan aikataulut menevät vain ristiinkin, mutta aina kyse ei ole siitäkään. Kun ihmisellä alkaa olemaan niin kiire, ettei hänellä ole aikaa silloinkaan kun läheinen sitä tarvisi, ei edes puhelun tai viestittelyn vertaa, niin silloin voi olla hyvä vähän ravistella ja herätellä toista. Kiire saa ihmiset ajattelemattomiksi…

”Olemme luoneet ajan, jonka krooninen ongelma on ajan puute. Kroonisessa ajanpuutteessa kukaan ei enää ole läsnä siinä, mikä on tässä ja nyt. Kun kukaan ei ole läsnä tässä ja nyt, kukaan ei ole oikeasti tavattavissa. Kuljemme toistemme ohi emmekä enää kohtaa ketään. Kun kukaan ei enää kohtaa ketään, ketään ei oikeasti enää ole olemassa. Ei voi olla olemassa, jos ei ole ketään kenelle ollaolemassa. Olemme jatkuvasti menossa seuraavaan hetkeen, seuraavaan asiaan. Mutta siihenkään emme pysähdy, koska siitäkin jokin muu asia kutsuu pois. Olemme vailla lepoa, olemme levottomia.”

Kiire aiheuttaa levonpuutetta, joka taas aiheuttaa levottomuutta ja se taas nostaa kiiren tunnetta lisää pintaan. Kiire – levonpuute – levottomuus – kiire… Ratas pyörii niin kauan kuin sen itse antaa pyöriä, vain itse sen voi pysäyttää. Toisen läheisenä voit herätellä toista ja auttaa painamaan jarrua. Jarrun kuitenkin painaa jokainen lopulta itse, mutta ei ole lainkaan väärin olla apuna ja herättelijänä tässä. Itsekin koen saaneeni eräänkin ystäväni takaisin elämääni kun otin asian rohkeasti puheeksi. Yhteydenpitomme oli jäänyt toisen kiireeseen ja itse jossain kohtaa turhauduin ja päätin etten sitten itsekään ole yhteydessä. Kuitenkin halusin yhteyttä ja niimpä herättelin toista, nyt meillä on taas yhteys.

kiire

Muutos kiireeseen

”Kun teemme elämässämme valintoja, valitsemme sen mitä pidämme arvokkaana. Arvot siis ohjaavat meidän valintojamme. Kiire syntyy siitä, ettemme osaa päätää, mikä on arvokasta ja mikä ei. Valitsemme sen tähden mahdollisimman paljon arvokasta.”

Kuten jo aiemminkin kirjoitin, suosittelen priorisoimaan. Joku saattaa ajatella nyt, että odotapas vain kun sinullekin siellä on tulossa lapsi ja perhe kasvaa ja tuo uusia asioita taas… On totta, että jokainen meistä elää välillä kiireisempää aikaa ja elämän muutokset tuovat aina jotain uutta elämään, mutta aina voi myös jättää jotain pois. Ruuhkavuodet ei enää koskekaan vain perhe-elämän tiettyä vaihetta vaan ihan nuorista sinkuista tuo jo lähtee nykyään ja jopa koululaisilla ja tarhaikäisillä on vanhempiensa luoma kiire elämässään läsnä. Ymmärrän sen, että joskus on kiireisempiä elämänjaksoja elämässä, se on kuitenkin usein jokaisen oma valinta. Pienillä muutoksilla saattaisi löytääkin hieman rauhoittumista siiheen kiireeseen. Joskus on itse liian lähellä sitä kiirettä huomatakseen, miten sitä voisi rauhoittaa ja omasta mielestäni silloin on viisautta ja rohkeutta sanoa ääneen se ja ottaa neuvojakin vastaa, jutella jonkun kanssa ja pähkiä yhdessä miten sitä kiirettä saisi rauhoitettua. Ulkopuolelta tulee usein hyvät vinkit, kun on vain itse valmis niille. Muutos lähtee aina siitä, että on itse valmis muutokselle.

”Ihminen alkaa muuttua viimeistään sitten, kun muuttumisesta kieltäytyminen alkaa olla liian tuskallista. Pelkkä tuska ei kuitenkaan auta, vaan tarvitaan rakkautta. Rakkaus tarkoittaa usein aivan konkreettista ihmistä.  Tämä ihminen on valmis seisomaan rinnallani ja olemaan tarvittaessa lujakin. Todellinen rakkaus on aina lujaa rakkautta, sellaista joka ei ummista silmiään totuudelta, ei edes silloin kun se tekee kipeää. Voidakseen mennä kohti sisäistä turvattomuutta ihmisen on siis saatava jostain ulkoista turvaa. On pidettävä toista kädestä, kun astuu sisäiseen kaaokseen.”

Muutoksen edessä koemme usein epävarmuutta ja tuota turvattomuutta mistä Hellstenkin puhuu. Kiireestä pois pyrkiminen on muutosta ja siitä pois pääseminen vaatii muutosta. Tässä voi tukena olla juurikin toinen ihminen, ajatusten kirjoittaminen, selfhelp kirjat ja kurssit. Hellsten puhuu toisesta ihmisestä tukena, mutta myös kaikki nämä muut mainitsemani tuen antajat ovat lähtöisin toisesta ihmisestä ja itsestä, nämä koen itse hyviksi keinoiksi myös. Helsstenin sanoin vielä, ”oleellista on, että ihminen saa näistä lähteistä sen turvan mitä sisäinen turvattomuuden kohtaaminen edellyttää.”

Täysin näiden Helsstenin lainausten kautta ei pääse kiinni siihen kaikkeen mitä hän tuo tuossa kirjassaan esiin, mutta ajattelin näiden toimivan pieninä ajatuksen herättäjinä ja rikastuttajina omien sanojeni ohella. Osaksihan tuo kirjakin sai minut asiaa taas ajattelemaan.

kiire

Arjen esimerkkejä kiireestä

Muutamia viimeaikaisia havaintoja kiireessä…

Mua aina huvittaa Helsingissä, miten ihmiset juoksevat joka paikkaan. Koomisinta mun mielestä on, miten metroon juostaan liukuportaita pitkin, niitä metroja kun kulkee sen parin minuutin välein. Täällä Porissa sentään voi joutua odottamaan seuraavaa bussia tunnin ajan.

Tällä viikolla hotelliaaamiaisella olin mehulaitteelle jonossa. Mun takana olevalla miehellä oli jo lasi kädessä ja kun minä otin itselleni lasia, niin hänpä törkkäsi oman lasinsa koneeseen mun ohi. Tais olla miehellä mehujano ja kiire. Itsehän jouduin odottamaan sen hetken, että hän sai täytettyä lasinsa, koska mehupisteen muista hanoista ei tullut mehua kun yhdestä otettiin. Ehkä ajattelemattomuuttakin, mutta sanoisin kiireen aiheuttamaa ajattelemattomuutta ja olisinhan saattanut haluat juuri samaa mehua kuin hän. Onneksi mulla ei ollut kiire…

Välillä unohtuu se tekstiviestiin vastaaminen, mutta kun se unohtuu ja jää väliin kuukauden putkeen vaikka toiselta tulee epätoivoisesti niitä viestejä, niin se on kiireen aiheuttamaa läheisen huomioimattomuutta. Tämä tosin kannattaa ottaa puheeksi!

Kaupan kassalle säntääminen. Kun tällä viikolla kaupassa aukesi viereinen kassa, minä olisin ollut seuraavana vuorossa laittamassa ostoksia hihnalle ja ajattelin itsekin siirtyä uudelle kassalle siitä. Itse ajattelen kohteliaasti että järjestyksessä seuraavan siihen päästäisin, mutta toisillehan tämä on kuin kilpajuoksu. Kaksi itseäni vanhempaa naista takaani lähti kiirellä kohti viereistä kassaa ja tokaisinpa ääneen, no menkää te vaan. Toinen naisista sitten sanoi, että kyllä mä tähän voin tulla hänen eteensä, toinen nainen ei ehkä kiireessään edes kuullut. Jokus en vaan pysty pitämään suutani kiinni…

Kaupan kassalle säntääminen part 2. Mies kertoi eilen kaupassa todistaneensa tapahtumaa, joka olisi kyllä ollut näkemisen arvoinen. Taas aukesi viereinen kassa ja mieheni kassajonosta kaksi iäkästä naista lähti kohti tätä kassaa. Toisen jo latoessa tavaroita hihnalle, toinen nainen hetti voipakettinsa hihnan etuosaan, koska oli ollut järjestyksessä ensin. Ihan tähän en lähtisi vaikka sanoinkin että itse ajattelenkin että kohteliaasti järjestyksessä seuraavan päästäisin ensin…

Pian tulee itselle kiire. Postausta kun alkaa rustaamaan, sitä uppoutuu siihen helposti niin täysillä, ettei huomaa ajankulua. Puolentunnin päästä on jo treffit ystävän kanssa kaupungissa 😀

kiire

Onko teillä lisää arjen koomisiakin esimerkkejä kiireestä?

Sana ja ajatusten vaihto on muutenkin vapaa

Mun kiireistä ja ei niin kiireistä elämää voi seurailla myös instassa 😉

@outikarita

Outi Karita

Yksi vastaus artikkeliin “Kiire, mistä se tulee? – pohdintaa ja arjen havaintoja”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta