Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuushoidot ja aika niitä ennen

Aluksi kerron ajasta, ennenkuin aloitimme lapsettomuushoidot, enennkuin edes ajattelimme niitä. Me jätimme ehkäisyn pois syksyllä 2014. Silloin minulla myös leikattiin pala kohdunkaulasta pois. Minulta löydettiin solumuutoksia ja patologin kautta löydettiin poistetusta palasta ihan syöpäsoluiksi kehittyneitä muutoksia. Meidän piti jättää ehkäisy jo saman vuoden keväällä pois, mutta nämä terveydelliset asiat oli ensin hoidettava kuntoon. Viime syksynä oli viimeinenkin kontrolli tuon asian tiimoilta, mutta heti toimenpiteestä palauduttua sai kyllä ruveta lasta yrittämään. Sinäänsä tämän sanottiin olevan vaikuttamatta mitenkään tulevaisuuden lapsisuunnitelmiin, kuitenkin olen tänä vuonna miettinyt, että ehkä vaikuttikin. Nimittäin kohdunkaulani saattoi olla rakenteeltaan hieman erilainen tuon poiston jäljiltä ja tämä selvisi lapsettomuustutkimuksissa. Kuitenkaan tätä ei syyksi sanottu lapsettomuudelle missään vaiheessa, nämä ovat vain omia mietteitäni.

Mulla oli ehkäisyn pois jättäessä ajatus, että tässä saattaa hyvin mennä vuosikin. Oltiin siis hyvin realistisia asian suhteen, kuitenkin kun monia vuosia käyttää hormonaalista ehkäisyä niin kestäähän kropankin tasaantua tuollaisesta. Kesti ehkä puolisen vuotta, että hormoonitoimintani tasaantui. Huomasin ruokavalion vaikutukset hormoonitoimintaan, gluteenin ja maidon vähentämisellä oli positiivisia vaikutuksia ja myöhemmin huomasin, että kun nautin niitä enemmän niin kierto pitenee. En ottanut tästä paineita, mutta tein kyllä ainakin kerran raskaustestin kun kierto oli jo kuutta viikkoa noina aika alkuaikoina. Meillä oli rento meininki enkä koe, että ensimmäisen vuoden aikana olisi niin sanotusti yritetty, ei tähdätty mihinkään tiettyihin päiviin, mutta kyllä peitto viuhui ihan muutoinkin aktiivisesti 😉

Lapsettomuushoidot

Lapsettomuushoidot ja edeltävät tutkimukset

Oikeastaan vasta 2015 vuoden loppupuolella aloin miettiä, että miksei mitään tapahdu… 2016 alkuvuodesta päädyin tikuttelemaan ovulaatiota muuataman kuukauden ajan, todetakseni, että joka kierrossa se tapahtuu tismalleen samoilla päivillä. Nyt raskaushaaveet olivat muuttuneet jo pieneksi yrittämiseksi, kun tähän asti oltiin rennoilla mielin, asenteella ”tulee kun tulee”. Tiedostin, koska ovuloitsin ja vaikuttihan se asiaan, halusi tai ei niin ei sitä omaa pääkoppaa pysty aina ohjailemaan ja esimerkiksi olemaan tiedostamatta tällaista. Joka kerta kunkuukautiset alkoivat olisi tehnyt mieli paiskoa tavaroita seinään, se tuntui vaan joka kerta ja kuukausi kuukaudelta pahemmalta, missä vika? Muutaman raskaustestinkin tein, mutta aina kuukautiset alkoivat tyyliin vielä samana tai seuraavana päivänä eikäolleet edes välttämättä myöhässä…

Kesäkuussa 2016 menin omalle gynelleni asiasta juttelemaan ja saimme Rikun kanssa lähetteet alkututkimuksiin. Tosin kaikkia labroja ei pystytty kesän aikana ottamaan, joten saimme odotella elo-syyskuulle. Tulokset olivat kaikki hyvät ja saimme lähetteen lapsettomuuspolille jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksina multa ultrattiin munajohtimien aukiolo ja se oli hankalaa ja kivuliasta, tuolloin selvisi että kohdunkaulan suu pisti hanttiin ja että se saattoi olla hieman poikkeava rakenteeltaan aiempien toimenpiteiden johdosta. En halua ketäänpelotella, yleensä tuo toimenpide on kait suht kivuton, mutta mulla ei ja sen jälkeen heikottikin niin, että keräilin itseäni pari tuntia sairaalalla maaten.

Lapsettomuushoidot

 

Lapsettomuushoidot, diagnoosi ja hoidot

Kaikki oli hyvin tämänkin tutkimuksen osalta ja diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Lääkärin kanssa keskusteltiin jatkosta ja päädyttiin aloittamaan lapsettomuushoidot kevyillä inseminaatiohoidoilla johon yhdistettiin lääkkellinen ovulaation induktio. Ovulaation induktio on lääkkellinen keino edistää ovulaatiota, kypsyttää munasolua ja irrottaa se munarakkulasta ja vaikka minulla nuo ovulaatiot tapahtuivat säännöllisesti, niin tämä yleensä liitetään noihin inseminaatiohoitoihin. Hoidot päästiin aloittamaan joulutaukojen ja kiertojeni takia tammikuussa 2017.

Ensimmäisellä hoitokierrolla inseminaatiota ei saatu tehtyä, mutta toisella kierrolla se sitten saatiinkin tehtyä. Ei siinä enää voinut olla ajattelematta asiaa jo ihan päivittäin. Iltaisin kun pisti vatsanahkaansa pistoksen, niin ei se nyt ihan normi iltatoimista mennyt. Kuitenkin, nyt kun jotain tapahtui niin oli tavallaan helpompaa kuin silloin juuri ennen hoitoja, vaikkakin rankkoja hetkiä tuli edelleen koettua.. Viime lapsettomuuspostauksessani kerroinkin noista tunteista ennen hoitojen alkamista. Tosiaan lääkettä pisteltiin kierron tietyssä vaiheessa aina iltaisin. Välillä käytiin polilla ultraamassa, että miten munasolu kypsyy ja laskettiin, koska ovulaatio olisi ajankohtainen. Sitten inseminaation yhteydessä (tosilla tämä on vuorokautta ennempääkin) niin pistettiin irrotuspistos, joka siis irottaa munasolun munarakkkulasta ja aiheuttaa ovulaation.

En laittanut kauheasti luottoa näihin inseminaatioihin, voisiko se olla muka niin pienestä avusta kiinni, että uimarit tuikattaisiin vain suoraan kohtuun. Kai ne sinne olisi löytäneet jo aikaisemminkin vai oliko joku syy, ettei ne olleet vain päässeet, se kohdunkaulako…? Mietein myös, että jos ovulaationi onkin ollut vain heikkoa, esim. buranakin saattaa heikentää ovulaatiota, en ole lainkaan huomioinut tällaisia heikentäviä tekijöitä, mutta hei, aika moni tulee raskaaksi ihan huomioimatta tällaisia… Kyllä sitä kaikkea liikkui välillä päässä ja pyreinkin pohtimaan ajatukset loppuun niin ettei ne jäisi pyörimään levynä päähäni.

Olin tähän mennessä kuullut jo monen muunkin tarinan lapsettomuudesta ja aika pitkiä prosessseja hoidot olivat kaikilla olleet. Itse olin jo asennoitunut, että tehdään näitä inssejä 4, sitten tuleekin varmaan jo pian kesätauko, että ehkä sitten syksyllä seuraava hoitomuoto… Meillä tosiaan olisi tehty tuo neljä kertaa, määrät käsittääkseni voivat vaihdella ainakin paikkakuntakohtaisesti. Mietein jo sitäkin, että onko näitä pakko tehdä se neljä, että jos ei nyt vaan natsaa, niin mikä todennäköisyys, että natsaisi seuraavistakaan. Tässä kohtaa myös aloin miettimään, että juu lapsia saadaan, mutta kyllä niitä ihan tekemällä tehdäänkin, vaikka toiset sanookin ettei lapsia tehdä,niitä saadaan. Nämä kuitenkin kummatkin taitavat pitää paikkansa, niitä tehdään ja toivottavasti lopulta myös saadaan <3

Meidän lapsettomuushoidot kuitenkin loppui lyhyeen ja lopulta raskauduinkin omin sanoin aika nopeastikin, nopeasti hoitojen aloittamisen jälkeen, mutta tästä lisää vielä postaussarjan seuraavassa postauksessa…

Lue myös aiempi postaus Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3 

Lapsettomuudesta löytyy myös tietoa Simpukka Ry:n sivuilta
 kehotan silti myös miettimään esim. facessa tällaisin ryhmiin liittymistä. Itse liityin Suljettu Simpukka ryhmään hoitojen alettua, mutta välillä koin myös toisten juttujen lukemiset hyvin ahdistavaksi vaikkakin tuolta sai myös vertaistukea… Tällaisiin rymiin kuulumisessa on hyvät ja huonot puolensa ja jokainen kokee henkilökohtaisesti nämä asiat, joten henkilökohtaisesti kannattaa myös punnita haluaako nähdä niitä rankkoja tarinoita ja pystyykö ne kenties suodattamaan tai olemaan lukematta, vertaistuki on kuitenkin hyvä, mitä tuolta voi saada!

Outi Karita

5 vastausta artikkeliin “Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3”

  1. Moi ja minunkin puolesta onnea!

    Kertomassasi oli sen verran paljon yhtäläisyyksiä omiin kokemuksiin niin tässä meidän kokemus lyhyesti:

    09/2009 ehkäisyn poisjättö
    11/2013 yrittäminen aloitettu
    Lähete 11/2014
    Hus tutkimukset 03-06/2015
    Naistenklinikka 09/2015
    1.iui +oi 10/2015
    Icsi suunnittelu 04/2016
    1. Icsi 05-07/2016
    1. Pas 09/2016-
    LA 28.6.2017💚

    Meillä myös selittämätön lapsettomuus diagnoosi oli pitkään se mitä meille uskoteltiin ja sama neljän inssin kaavaa oli edessä, kunnes ekaan inssiin mentäessä lääkäreillä muuttui ääni kellossa kerta heitolla ja yhtäkkiä siittiöitä olikin liian vähän vaikka aiemmin oli painotettu, että laatu korvaa määrän eikä mitään syytä ollut miksei luomusti raskautuminen olisi mahdollista. Siellä vielä inssiä suorittaessaan lääkäri totesi, että ”turhaa tätäkin edes tehdään, mutta tehdään nyt kun olet täällä ja edessä on sitten puolen vuoden jonotus koeputkihedelmöitykseen”. Mistään puolen vuoden jonotuksesta en ollut aiemmin kuullut mitään ja sillä hetkellä oli todella lähellä, ettenkö olisi heittänyt hanskat tiskiin. Mutta onneksi aika parantaa haavat ja huhtikuun lopulla kun päästiin uuden hoidon suunnitteluun, oli aiempi tuska käsiteltynä. Ensimmäinen icsistä tehty tuoresiirto kiinnittyi ja tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin 07/2016, mutta se päättyi lyhyeen jo rv 5+5. Ensimmäinen pas oli tarkoitus aloittaa heti kesätauon jälkeen, mutta sairastuin angiinaan ja hoidon aloitus siirtyi kuukaudella eteenpäin. Jollain ihmeen kaupalla eka pas toi taas positiivisen tuloksen ja nyt on menossa Rv 35+3 😊 Itse koen myös, että päästiin ”helpolla” hoitojen suhteen vaikkei se sitä kokoajan ollutkaan henkisellä puolella. Jälkikäteen ajateltuna vaikka useaan otteeseen jouduttiin odottelemaan ja jonottamaan niin odotellessa ehti käsitellä asioita ja mieskin pysyi mukana kupletin juonessa paremmin ja omalta osaltaan sai myös käsiteltyä asiat ennen seuraavaa vaihetta.

  2. Tää on niiiiin mielenkiintoista luettavaa! Olen samaa mieltä, että välttämättä ei kannata lukea esim. eri palstojen keskustelualueita, koska siellä useimmiten on ne, joilla ei onnistu hoidot ihan heti.. Sitten tulee vaan turhaa stressiä, kun ”tietää” mikä kaikki voi mennä pieleen. Meillä nappasi ekan ICSI:n ekasta siirrosta, joten monet pelot meni kyllä hukkaan! Ensin pelkäsin aukiolotutkimusta, sitten miehen testejä, pistämistä ja lääkityksen onnistumista, punktiota, hyperstimulaatiota, limakalvon kasvamista, alkion sulatusta, nappaako alkio kiinni jne. :’D Olisi vain pitänyt yrittää luottaa lääkäriin, joka on ollut meillä maailman ihanin <3 Nyt pelot on toki uudet, kun raskaus alkoi.. Mutta Suomen terveydenhuollolle isot kiitokset, mieti mistä me saadaan nauttia aika pieneen hintaan mun mielestä! 🙂

  3. Heippa,
    Ja isot onnittelut ensinnäkin, tosi ihana oli lukea että teille on vauva tulossa!! ❤️ Oon varmaan pari vuotta sun blogia seuraillut ja oon kyllä tosi iloinen sun ja teidän puolesta! Rohkea oot kun jaksat tän lapsettomuusasiankin tänne avata..mielenkiintoista lukea. Ihan älyttömästi tsemppiä ja kaikkea hyvää matkan varrelle! Täälläkin rv28….:)

  4. Mielenkiintoista kuulla teidänkin hoidoista! Ja ihanaa, kun pääsitte lopulta noin ”helpolla”. Meillähän ongelma oli mun onnettomat munasolut, joiden kuntoa ei voitu lääkkein parantaa, vaikka kuinka yritettiinkin. Siksi lääkärit päätyivät hoitojen lopettamiseen. ”Se hyvä munasolu osuu kohdalle jos osuu, lääkkeillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa” oli tuomio 😞. No mut onneksi se yksi hyvä munasolu todellakin sattui kohdalle! Meillä on maailman ihanin pikkutyttö ja kohta jo 4,5 kk ikäinen ❤. Kohta teilläkin on tällainen 😊❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 33
Tykkää jutusta