Be my fifty shades…

Tarinaa parisuhteesta ja yhdestä ravintolaillasta.
Vietettiin Riksan kanssa eilen ystävänpäivää vähän ennakkoon ja luvassa onkin meidän ravintolassa käynnistämme tarina 😉 Niin ja mitä otsikkoon tulee, niin käytiin katsomassa tuo uusi Fifty Shades Darker elokuvissa ja siitä se ajatus lähti… 😉

Jokaisessahan meissä on monta puolta ja oma kumppani pääsee lähimmäksi niitä kaikkia. Me ollaan Rikun kanssa monessa asiassa samankaltaisia ja -luontoisia, mutta sopivasti myös täydennämme toisiamme. Ollaan kuljettu jo pitkän matkaa yhdessä, pian 14 vuotta ja ollaan sitouduttu tätä elämää yhdessä jakamaan. En voisi parempaa ja itselle sopivampaa kumppania kuvitellakaan. Kaikissa meissä on vikamme, mutta ollaan ne viat hyväksytty kun ollaan päätetty toisiimme sitoutua, ollaan päätetty kulkea niin  ala- kuin ylämäetkin yhdessä, selvitä kaikesta. Riku onkin mulle vahva kallio, josta saan tuen ja suojan myrskyissä. Siinä on mies, joka uskoo muhun ja kannustaa mua, joka iloitsee mun kanssa. Tätä onni on!

Tuo ylläoleva teksti tuli vaan näppäimistön sauhuna, suoraan pääkopastani sen enempiä ajattelematta ja viilailematta lauseita. Mun oli tarkoitus vain kertoa eilisestä…

Eilen me tosiaan käytiin elokuvissa ja pitkästä aikaa, oikeasti todella pitkästä aikaa oikein paremmin syömässä kunnon ravintolassa ja ihan pitkän kaavan mukaan! Tykkäsin Fifty Shades Darker leffasta! Onhan kirja paljon enemmän, mutta ajatuksissani en saa enää selkoa, mitä tapahtui kakkos kirjassa ja mitä kolmosessa, joten en ole ihan varma tietyistä jutuista oliko ne vain jätetty pois leffasta vai onko ne vasta seuraavan antia. Kuitenkin leffa oli hyvä ja… HOT!

 

Syömään suunnattiin Whisky & Steak house Galleen. Ollaan oltu kummatkin koko alkuvuosi ilman alkoholia ja ekaa kertaa tänä vuonna alkoi tekemään mieli viiniä. Tuo leffa sai sen aikaan, oikeasti, kun siinä juotiin viiniä, niin mun alkoi tehdä myös lasillista mieli 😀 Ruuan kanss otinkin sitten pienen lasillisen punaviiniä ja ai että se oli hyvää ja niin oli ruokakin!

Riku olis voinut tilata mun ruuat, tuntee mut niin hyvin, mutta ai niin sehän tilaskin ja mä tilasin jälkkärit. Kun mentiin raflaan, niin mä painelin vessaan ja kun tulin pöytään niin Riku kertoi jo tietävänsä mitä me syödään. Oli mun pakko silti se menu katsastaa mut oikeassahan se Riksa oli, paitsi että yks lisäys alkuruokiin. Mä söin etanat alkuruuaksi ja se mun lisäys oli valkosipulileipää yhteisesti. Riksa söi rapuja, tän mäkin olisin tiennyt!

Pääruuaksi mä söin valkosipulipihvin niin kuin Riku arvelikin, mutta ihan periaatteesta oli pakko puntaroida ensin kahden vaihtoehdon välillä… Niin ja pihvi tottakai mediumina. Tosin, mun annokseen kuului kolme pientä pihvin palaa ja ne oli kyllä jokainen aivan eri kypsyisiä, yhdestä niistä olin melkein antamassa palautettakin, kun oli siinä ja siinä oliko  raa´an puolella. Jännä, miten ne oli niin eri kypsyisiä… Mutta hyvää liha oli, niin annoin asian olla.

Jälkkärin tilauksen jälkeen mä repesinkin ihan totaalisesti nauramaan 😀 Riku sanoi, ettei ota jälkkäriä ja mä sanoin, että kai sä nyt ees kahvin otat, espresson? No juu, senhän hän voi ottaa sanojensa mukaan. Kun tarjoilija toi meille listat niin Riksa valkkaskin sieltä jälkkärin itselleen ja sanoi että mä saan hoitaa niiden tilaamisen kun hän hoisi ruokien tilauksen, siis kertomisen tarjoilijalle. Mä varmistin vielä mitä jälkkäriä ja espresso… Ei, ei halunnutkaan enää kahvia ja mä vitsailin, että mä tilaan sen espresson kuiteskin. Tarjoilijan tultua kerroin ottavani itse cappuchinon ja creme bruleen ja Rikulle sitten suklaakakkua (ei se ikinä valkkaa suklaakakkua, mutta nyt halusi). Tarjoilija kysyi sitten Rikulta, että ei sulle sitten mitään kahvia ja Riku oli hetken hiljaa ja mä sanoin, että juu, sille espresso 😀 😀 😀 Oli mulla hauskaa!

Mähän oon vähän sellainen yltiöromantikko luenteeltani, todellakin enemmän kuin tuo miekkoseni 😀 Ystävänpäivän vietto on ihan ehdoton juttu, tänä vuonna vietettiin vähän ennakkoon ja kyllä tiistainakin ehkä jotkut ystisherkut syödään vielä. Ystävänpäivää haluan viettää oman raksun kanssa, mutta onhan siinä päivässä kyse myös ihan ystävyydestä ja usein ollaan jollain porukallakin ystävänpäivää vietetty. Ehkä palaan asian äärelle täällä bloginkin puolella vielä ystävänpäivänä…

Vietättekö te jotenkin ystävänpäivää?
Onko Fifty Shades elokuvat yhtään teidän juttu?

Outi Karita

Yksi vastaus artikkeliin “Be my fifty shades…”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta