Mustikkametsän viisautta ja piirakkaa

dav

Harvoinpa sitä tulee lähdettyä metsään. Jotkut lenkkipolut joskus menevät metsässä, mutta oikein kunnolla metsään, siis metsäpoluille ja mättäille sitä harvoin tulee lähdettyä. Mustikoita kuitenkin tarvii päästä joka vuosi poimimaan ja silloin tuleekin helposti metsässä vierähtäneeksi tovi jos toinenkin. Saatan joskus ostaakin jonkun satsin mustikoita, mutta ainakin osa on päästävä poimimaan ihan itse. Vähän offia vaan mukaan niin metsässä olosta voi nauttiakin, hämähäkit ajoittain saattavat säikäyttää. Huomaan myös, että olen hieman vieraantunut luonnosta. Pelkään kaikkia koloja, onkohan tuo joku käärmeen kolo?  Metsä on mystinen, hieman pelottavakin, mutta myös rauhoittava. Metsä on sillätavalla pyhä, että ei siellä sovi musiikkia kuunnella eikä tarvi kovasti höpöttää, siellähän saa nauttia hiljaisuudesta ja luonnon äänistä. Omat ajatukset saavat tilaa.

Eilen lähdimme poimimaan mustikkaa ja enhän mä malttais ikinä sieltä metsästä mihinkään lähteä, ainakaan niin kauaan kuin näen mustikoita. Rikua alkoi kuitenkin vaivaamaan nälkä ennenkuin mustikat loppuivat 😀 Siinä yhdessä, mutta erikseen kyykkiessämme tuli mustikoiden poimimisesta oivallus mieleeni, jota voi käyttää elämään muutoinkin 😀

”Joskus pitää laskeutua alas ja katsoa mitä toisessa suunnassa olisi tarjolla.”

davHeh, että sellaisia mustikkametsän viisauksia.

Metsäretken oivallusten keskeltä paluumatkalla kotiin googlettelin jo mustikkapiirakan ohjeita. Tällä kertaa päädyttiin Kinuskikissan Vanilja-mustikkapiirakkaan, joka kyllä vei kielen mennessään! Linkissä resepti ja kyllä suosittelen!

davdavdav

MAUKASTA VIIKONLOPPUA!

Outi Karita

3 vastausta artikkeliin “Mustikkametsän viisautta ja piirakkaa”

  1. Herkullisen näköinen piirakka! =) Itse kun asun melkein metsässä ja metsäpolkujen vieressä ja vietän siellä joka päivä aikaa niin ei tuu ajatelleeksi, että tosi moni ei metsää näekään arjessansa. Se tuntuu omituiselta vaikka niinhän se tietenkin on. Metsä on tosi tärkeä asia mulle ja en tiedä sitten jos ja kun tästä jossain vaiheessa muutetaan keskelle kaupunkia että jääkö mullakin mettät vain silloin tällöin käytäväksi, marja-aikaan.

    • Mullakin itseasiassa metsää on melko lähellä, mutta harvoin tulee käytyä… Ehkä kun metsä ei kuitenkaan ole niin lähellä, sinne kuitenkin tarvii vartavasten lähteä…

  2. Mä käyn yleensä suolla marjastamassa, joten ääntä tarttee pitää, joskus kaiuttimella, usein laulaen. Muutoin tuloo karhu ja vie 🙂 Muutenkin tykkään pitää meteliä, niin käärmeet säikkyy mun rytinääni. Viime viikolla olin ison eväskassin kanssa yksikseen 7 tuntia mustikkametsässä ja ah, mikä nautinto. Mustikkaa meillä menee puolisen kiloa viikossa, joten vuodessa tarttee ja paljon 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta