Kerronko itsestäni liikaa ja mitä mieltä olen tarkoituksenmukaisesta lapsettomuudesta

Hah! Mulle sai viime viikolla esittää kysymyksiä postauksen Faktatietoa ja tarinoita tosielämästä. Kysymyksiä tuli yksi tai kaksi, mutta samalta kysyjältä kuitenkin se toinenkin. Pitäisköhän mun olla salamyhkäisempi täällä blogin puolella 😀 Totta on, että paljon kerron ja kirjoitan, mutta kaikki ajatukseni ja kirjoitukseni eivät kuitenkaan ole kaikelle kansalle…

hdr

Että mitäkö mieltä olen tarkoituksenmukaisesta lapsettomuudesta?

Tämä oli kysymys jonka sain Marilta.

Hmmm…. Mieleen tulee vain lisäkysymys, ”Pitäisikö siitä olla jotain mieltä?” Tämä olisi lyhyt vastaukseni asiaan. Mun mielestä tällaiset asiat on jokaisen henkilökohtaisia asioita ja päätöksiä. Toisten ihmisten lasten teko tai tekemättä jättämättömyys ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla kenenkään muun asia. Juu, vanhemmat toivoo pääsevänsä isovanhemmiksi, mutta eikö se ole aika itsekästä ajattelua, että lastenlapsia pitäisi tulla, jotta pääsisi isovanhemmaksi, joten ei, se ei ole heidänkään asia loppupeleissä, toivoa toki saa. En näin äkkiseltään keksi muita ihmisiä keillä tällaiseen olisi mitään sanottavaa jos nyt niillä vanhemmillakaan on. Kyllä se on jokaisen henkilökohtainen asia, valinnan vapaus ja päätös, jota pitää toisten kunnioittaa ja joka pitää hyväksyä. Mikäli muilla on asian suhteen ollut haaveita, toiveita tai odotuksia niin heidän on vain asiaan minun mielestäni sopeuduttava. Oma mielipiteeni siis on aika selkeä 😉

dav
Toinen nukkuu ja mä kuvailen 😀

 

Toinen kysymys Marilta oli;
Haaveiletko lapsista itse? Miksi/miksi et?

Olen aina haaveillut siitä, että minulla olisi joskus lapsia, haaveillut jopa raskausmasusta 😀 Aika kuitenkin näyttää, koska on perheen aika ja onko, se kun ei ole itsestään selvyys, että niitä lapsia vaan tulee. Joskus ajattelin, että kolmekymppisenä mulla on 3 lasta. Noh, olen 32 jo… Elämää ei mielestäni pitäisi elää niin, että jossain iässä tehdään jotain koska siinä iässä kuuluu tehdä, sen verran pitää hetkessä elää, että elää sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Alle kolmekymppisenä ei tullutkaan sitä fiilistä, vaikka selvää oli, että perheen haluan. Tietysti lapsiasioissa jossain kohtaa alkaa se ikä tulemaan vastaan, mutta luulenpa, että jos niitä lapsia haluaa niin kyllä se fiilis tulee ennen kuin on 50 vuotta vanha 😀 Omat vanhempani eivät ole ikinä kyselleet asiasta. Joskus äidilleni sanoinkin, että sä et kysele ikinä että onkos niitä lapsenlapsia tulossa ja se on kyllä kiva! Tuolloin kysymystä sai kokoajan kuulla… Äitini asiaan tokaisi, että ei se ole hänen asiansa vaikka hän hyvin mielissään olisikin vauvauutisista ja että kyllä hän asiasta kuulee kun jotain kerrottavaa on. Aivan, äiti on yksi niistä ihmisistä joille soitan ensimmäisten joukossa elämäni ilot, surut sekä isot ja pienet muutokset ja uutiset. Ei hänen tarvi kysellä eikä hän myöskään halua udella ja painostaa. Hän on aina kunnioittanut päätöksiäni, joskus puristellut päätään tekemisilleni, muttei ikinä arvostellut.

Niin ja miksi? Hmm, paha kysymys. Kait se on vain niitä haaveita, jotka kumpuavat sisältäni, en ole asiaa sen syvällisemmin pohtinut. Ehkä asiaa tulisi pohdittua syvällisemmin jos tuollaisia haaveita ei olisi (?)

20151101_111240
Heräsikö ajatuksia?

Outi Karita

11 vastausta artikkeliin “Kerronko itsestäni liikaa ja mitä mieltä olen tarkoituksenmukaisesta lapsettomuudesta”

  1. Hei!
    Nyt täytyy heti ensimmäisenä sanoa, että en kyllä ymmärrä mitkä lähkökohdat on kysyä toisten lapsettomuudesta/lapsellisuudesta. 😉 Niin kuin Outi sanoi, se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Itse olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Esikoisemme syntyi viime kesänä ja jo oikeastaan ennen hänen syntymäänsä ihmiset jo kyselivät, että koskas sitten seuraava jne. Olen kolmekymmentävuotias, ja itse olin sitä mieltä vielä parisen vuotta sitten, että en edes halua koskaan lapsia. No, sitten alkoi se kuuluisa kello tikittämään ja saatiin tuollainen ihana pieni tyttö. Ja olenkin todennut monelle kyselijälle, että voi olla että hän jää ainokaiseksemme, koska ensinnäkin, niitä lapsia ei hankita, ja tällä hetkellä on hyvä näin. Mieheni on reissutöissä paljon ulkomailla ja tässä asiassa pitää ottaa myös elämän realiteetit huomioon, eikä tehdä niitä lapsia vain sen takia kun ”pitää olla” vähintään kaksi lasta ja mieluiten tietysti tyttö ja poika. Itse en ole ikinä kyseenalaistanut sitä onko jollain lapsia vai ei. Se onko ihmisellä lapsia, ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa taikka huonompaa. Jokainen tekee omat valintansa. Ja minä en ainakaan tule ikinä tivaamaan keneltäkään, ”Koskas teille tulee perheenlisäystä?” tai ”Onkos se toinen jo suunnitelmissa?”. Nimimerkillä; Onnellinen yhden lapsen äiti. 🙂

    • Juuri niin. Ajattelen että on vielä eri asia kysellä, haaveileeko lapsista/haluaako joskus lapsia kuin kysellä koskas niitä lapsia tulee, ja koska lisää…. Tosin en ole haaveistakaan kysellyt muistaakseni keneltäkään. Läheisten ihmisten kanssa tuollaiset asiat tulevat ehkä luonnostaan jossain vaiheessa ilmi. Läheisten elämä toki kiinnostaa, mutta kun ei se asia ole minun asiani, joten mitä sellaista sen enempiä utelemaan…. En koe sitä pahana jos minulta kysytään haluammeko lapsia joskus, mutta kyllähän tuollaisenkin kysymyksen kanssa kannattaa olla varovainen, voi olla jollekin lapsia haluavalle kova paikka….

      Noinhan saattaa myös käydä, never say never 😉 Onnea ja ihanaa kevättä perheellenne <3

  2. Tähän on kyllä pakko kommentoida =) On nimittäin kokemusta tahattomasta lapsettomuudesta ja noista ihmisten kysymyksistä…Onneksemme meillä kuitenkin on kaksi lasta, vaikka helposti se ei käynyt. Ja tosiaan, kun ensimmäinen syntyi, alkoi ne kyselyt koskas sitten toinen…ja nyt, kun ikää alkaa olla sen verran, että (ulkopuolisten mielestä) kello tikittää, kysellään että kai te vielä sen iltatähden teette….TEETTE?! Me emme enää voi saada lapsia, minun terveyteni ei sitä kestäisi, mutta asia on meille ihan ok eikä sureta, onhan meillä jo lapsia. Vastaan silti näille tökeröille kyselijöille vain, että meillä on lapsiluku täynnä, olemme onnellisia juuri näin <3

    • Kiitos paljon kommentistasi!
      Ihanaa, että olette saaneet lapsia elämäänne 🙂
      Jotkut ihmiset ovat hirvittävänajattelemattomia, mutta olet osannut fiksusti vastata, en tiedä osaisinko itse yhtä fiksusti 😛
      Ihanaa kevättä teille <3

  3. Täällä myös kolmenkympin rajapyykki lähestyy ja jännityksellä odotan tuleeko mulle jossain vaiheessa vauvakuume. Tähän mennessä ei ole vielä ollut. Varmaan moni miettii että milloin meille tulee lapsia kun on hankittu yhteinen koti ja menty naimisiin. Se olis sellainen ”seuraava” askel. Tällä hetkellä en ole yhtään varma että haluanko lapsia. Varmasti sen sitten tietää jos niitä alkaa haluamaan. Mun ystävä jolla on lapsia sanoi aika hyvin että ei niitä kyllä kannata hankkia (ja siis niitähän nimenomaan saadaan, ei hankita) jos niitä ei halua, niiden kanssa on välillä haasteellista vaikka on halunnutkin. Tällä hetkellä tuntuu että elämä on tyydyttävää ja mukavaa ilmankin. Onneksi yleinen mielipide alkaa kääntyä siihen suuntaan että on ihan ok vaikka lapsia ei olekaan. Toki niitäkin riittää jotka aiheesta kyselee. Se on tosi ajattelematonta. Voihan olla että on vuosia yritetty eikä ole tärpännyt.

    • Tietenkään lapsia ei kuulu ”hankkia” (inhoan tuota sanaa tuossa yhteydessä) jos ei oikeasti halua lapsia. Jotkut saattavat haluata lapsia, mutta varsinaista vauvakuumetta ei tule kuitenkaan, tällaistakin olen kuullut. Elämässä jännää on se, ettei koskaan tiedä tulevasta, ei edes siitä mitä haluaa vuoden tai kahden päästä 😉
      Samanlaisiin odotuksiin olen törmännyt. Häidemme jälkeisenä jouluna odoteltiin jo kovasti uutisia ja on tultu tsekkaamaan eräänä juhannuksena juonko alkoholia, hivenen ahdistavaa…. Itse olen joskus mennyt sanomaan, ettei meille tulisi lapsia ennenkuin oltaisiin naimisissa, sitten häiden jälkeen ilmeisesti oletettiin että niitä alkaisi sitten vaan tulemaan, mutta sellaisesta en ollut kyllä sanonut 😛

  4. Hyvin kirjoitettu Outi! Minä en alle kolmikymppisenä halunnut lapsia. Kohta o ikää 37 mittarissa ja takana pitkät, tuloksettomat lapsettomuushoidot. Minulta usein asiakkaat kysyvät lapsista ja aina vastaan suoraan, että voi kun tulisikin, mutta kun meikäläisen munasolut ovat heikkolaatuisia. Sen jälkeen voi nauttia asiakkaan hämmentyneestä ilmeestä ja ajatella, että oppiipahan kyselemään 😀

    • Kiitos Susan!
      Mun mielestä lapsista voi kysyä esim. onko sinulle/teillä lapsia. Voi ehkäpä myös kysyä haaveeiletteko/haluatteko lapsia, mutta se menee jo hieman siinä rajoilla, täytyy olla mielestäni kyseessä läheinen ihminen… Sitten on niitä ajattelemattomia kysymyksiä, eikö teillä ole lapsia, koskas niitä lapsia tulee, eikös jo olisi aika…. Tällöin voi olla ihan hyvä joskus vastata lyömällä ns. luu kurkkuun kohteliaasti.
      Toivottavasti haaveistanne tulee jonakin päivänä totta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta