4. adventin lämpimiä ajatuksia eräästä ystävyydestä

Tänään on jo 4. adventtisunnuntai ja Joulu on jo aivan käsillä. Täällä on enää pientä joulun viimeistelyä.

”Yksikin pieni hyvä teko
kaikilta toisilleen lahjaksi,
niin kasvaa valtava rakkauden keko,
ja pikkujoulukin jouluksi.”

dav

Viikonloppua tosiaan vietettiin Rikun kanssa Turku-Raisio akselilla. Turussa oikeastaan käytiin vain syömässä kahteen otteeseen ja enempi aika vietettiin Raisiossa ystisperheen ja samalla kummitytön perheen luona. Ihana oli nähdä näitä raksuja, joita ei pääse ihan tämän tästä näkemään välimatkan takia, puhelinlinjat taitaa tosin olla viikottain kuumina. Raision Marissa on nimittäin rakkaimpia ystäviäni, jolle ilmoitan varmaan heti ensimmäisenä Rikun jälkeen elämäni eri tuulista. Marissan kanssa tutustuttiin vuonna 2001 lukiessamme lähihoitajiksi ja paljon on elämää jaettu jo yli 10 vuoden ajan. Ollaan ostettu samispaitoja, jaettu sydänsuruja ja hihityksiä ihastuksista, käyty viihteellä ja löydetty mulle mies, heh Marissa ja Riku toisensahan jo tunsikin. Marissa on kantanut mun kauppaostokset kun tähystysleikkauksen jäljiltä en itse voinut, ollaan tuettu toisiamme vaikeina aikoina ja iloittu hyvinä, oltu onnellisia tositemme onnesta. Joskus asuttiin ihan lähekkäinkin ja vaikkei enää asutakaan, niin ollaan silti kokoajan hyvin lähellä tosiamme.

mde

”Monta on kaunista,
monta on hyvää,
vain yksi on parasta tunnetta syvää.

Suuri on ihme myötäelämisen taito,
sen omaa vain ystävä,
jonka sydän on aito.”

Outi Karita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta