Syysaamujen ihanuus sanoo kiirestressille heipat

Heräsin…
Kello on seitemän, mutten jaksa ihan heti nousta, kympiltä pitää lähteä, mun piti käydä aamureippailulla, mutta täytys myös katsoa kamat kasaan, poistaa kynsilakat, lakata uudelleen, kirjoittaa joku blogikirjoitus – MIKÄ?? Ehdinkö? Jos meenkin vaan vartin lenkille kolmen vartin sijasta, kiire tässä tulee… ja kiirestressi on valmis….

Hetkonen, onko muin pakko tehdä näistä mitään? Mitä haluan tehdä? Niin ja se kympin lähtökin oli optimistinen arvio, realistinen on siinä 11 maissa. Tiedän myös, että ihmiset joiden kanssa viikonloppua lähdetään viettämään sanoisivat ettei se nyt haittaa jos tuutte sen kolme varttia myöhempää paikalle, älä nyt stressaa! VoimaMinä muistuttaa sähköpostiin kilahtaneilla linkeillä ”päivän tehtäviin”, sielläkin käsketään  vetämään henkeä ja nauttimaan hetkestä. Niin, läsnäolohan on mulle usein helppoa…

Mä halusin sinne aamureippailulle ja niinpä mä lähdin. Ulko-ovella mietin, ettei mulla oo korvanappeja mukana, ei oo koko viikkona ollut musiikkeja korvissa pauhaamassa, enkä mä kaivannutkaan musiikkia lenkille. Lähdin hiljaiseen raikaaseen aamuun ja kyllä kannatti…

20150912_074241

Syysaamut on jo viileämpiä, mutta viileydellään hempeän raikkaita, ilmaa on helppo hengittää ja se virkistää. Ilma on hieman viileää, aurinko on nousemassa ja sen säteet lämmittävät vuoroin kasvoja, vuoroin selkää. Korvissa kuuluu lintujen viserrys. Näin jokusen tuntemattoman miehen, yksi koiraa ulkoiluttamassa ja toivotti mulle hyvät huomenet ja toki minäkin hänelle, naapurukset vaihtamassa aamuisia kuulumisia tien varrella, katosvat mua ehkä hieman hämmentyneenä, harvoin kuljen tätä katua pitkin, hymyilen heille ja nyökkään tervehdyksen… Muutaman kerran huomasin pysähtyväni vetämään raikasta syysilmaa oikein kunnolla sisääni. Muutaman kerran oli otettava myös valokuva. Tiesin, mitä haluan teille muillekin jakaa, tiesin mistä kirjoittaa teille blogipostaus ja huomasin, että haluan kirjoittaa, haluan jakaa teille syysaamuni….

20150912_08102020150912_08104720150912_081600

Kotiin päästyäni mun kiirestressi oli tipotiessään, mulla oli rauhallinen, energinen ja iloinen olo! Kotona auvautui eilen siivoamani keittiö, voi kuinka se toi hyvän mielen. Tajusin, miten hyvää reippailu teki mulle, osasin nauttia ihan eritavalla asioista. Keittiössä mua odotti valmiiksi kannuun tehty sitruunavesi. Napsasin radion päälle ja aloin laulamaan heti suomihittejen tahtiin. Join kannullistani tyhjäksi samalla kun tein aamupalaa ja tein juuri sitä mitä mieli teki, kaurapuuroa ja juustomunakasta, Rikullekin tää kelpasi.

20150912_08325920150912_08342420150912_08523620150912_08482420150912_085547

Lenkiltä kotiin tullessani olin napannut päivän lehden mukaani postilaatikosta. En ole pitkään aikaan lukenut päivän lehteä. Se ei ole ollut mulle hetkeen mieluista, huomasin lukevani jossain kohtaa lehteä ikäänkuin pakosta enkä nauttinut aamuhetkestä sanomalehden kanssa. Eilen kuitenkin huomasin kahvilassa nauttivani lehden selaamisesta ja tänään jotenkin teki mieli avata lehti. Niinpä luin lehden ja neutein aamuhetkestäni, ehkäpä päivänlehti tulee uudelleen tavaksi… Rikukin kyllä hilautui saman pöydän ääreen ja puolitettiin lehti, Riku kun haluaa aamulehtensä aamupalan kanssa.

20150912_085617

Kello on hieman yli kymmenen, mutta ei tässä ole mitään hätää, me lähdetään sitten yhdeltätoista sinne tien päälle ja ehditään ihan hyvin perille. Perille Espooseen, jossa vietetään syksyistä viikonloppua mm. rapujuhlien merkeissä.

20150912_074309

Tänään tuo aikainen aamu on jo takana, mutta suosittelen jonain aamuna kun aurinko on vasta nousemassa ja pieni usva maan pinnassa lähtemään ulos ilman musiikkeja, kuuntelemaan luontoa ja vetämään raikasta syysilmaa keuhkot täyteen…. Kirjoitin tuossa siitäkin, mitä haluaa tehdä. Lenkille ei välttämättä aina mieli halaja aamuvarhaisella, mutta mieti haluatko sen fiiliksen minkä siitä saat ja saatatkin huomata haluavasi lenkille…

Outi Karita

4 vastausta artikkeliin “Syysaamujen ihanuus sanoo kiirestressille heipat”

  1. Tää on kyllä niin totta – yhdeksässä tapauksessa kymmenestä sitä on loppujen lopuksi vaan iloinen siitä, että saa itsensä raahattua ulos ja reippailemaan heti aamutuimaan 🙂 Mielettömän kauniit aamulenkkimaisemat sulla ainakin on ollut!

    • Juuri niin, se pitäis vaan aamuisessa unenpöpperössä ymmärtää paremmin 😀
      Täällä on kyllä ihania peltomaisemia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta