Ei mun pitänyt tavata ketään

”Yökerhoon mennään vaan etsimään seuraa.”
Niin mulle joskus sanottiin. Mä en ole koskaan ollut kuitenkaan yökerhossa etsimässä seuraa, en edes silloin 12 vuotta sitten, kun mun ja Rikun tarina alkoi, enkä varsinkaan sen jälkeen 😉

20150829_215027

Toiset tapahtumat jäävät mieleen hyvin kirkaina muistikuvina.

Mä olin lähdössä viihteelle ystäväni Marissan ja hänen jokusen kaverinsa kanssa. Mä olin ekaa kertaa aikuisälläni sinkkuna liikenteessä, mulla oli vasta kuukautta ennen alkanut sinkkuelämä. Lähdin kotoa käppäilemään Marissan yhden kaverin luokse kaupunkiin, jossa oli ilta tarkoitus aloitella. Matkaa mulla oli joku kolmisen kilometriä. Mulla oli päällä farkut ja sellainen kuviollinen musta harsopaita, josta näkyi läpi, paidan alla vain pelkät mustat rintaliivit. Paita oli sivuilta pidempi ja edestä lyhyempi, niin että napa jäi näkyviin. Kengistä en muista, tukka oli luultavasti auki ja se oli todella tumma, lähes musta jollain punaisella tai liilaisella vivahteella, sitä en tarkkaan muista 😀

Meillä oli hauskaa, sen muistan! Yöllä suunnattiin Porilaiseen yökerhoon, jota ei enää ole, DU:hun. Olin kolmatta kertaa elämässäni yökerhossa, ensimmäistä kertaa sinkkuna, enkä tosiaan ollut hakemassa seuraa. Olin yksinkertaisesti pitämässä hauskaa ja halusin tanssia. Rakastan tanssia!

Aluksi asetuttiin kuitenkin istukselemaan ja siihen tulikin kaksi nuorta ja hoikkaa miestä, toinen tumma ja toinen vaalea. Muu porukka tunsi miekkoset. Mika oikein esitteli istensä kättelemällä, mutta tuolla tummalla miehellä oli kiire vaihtaa kuulumisia seurueessamme olleen Teron kanssa, kyllä sekin taisi esittäytyä ohimennen Rikuksi. Siinä porukalla oltiin hetki, mutta aika nopsaan mun ja Marissan tanssijalka alkoi vipattaa ja haluttiin tanssilattialle. Kuulin, miten tummahiuksinen Riku alkoi suostutella Teroa myös lähtemään tanssilattialle, ”Tuu nyt, mennään…”. No, mä ja Marissa ainakin mentiin tanssimaan ja hetken päästä se tummatukkainen Riku oli myös tanssilattialla ja siinä porukalla jammailtiin. Joo, mä tykkään tummahiuksisista miehistä 😀 Rikulla oli päällä tumma J&J neule ja farkut, muistan tuon neuleen.

Musiikin yli välillä jotain huudeltiin ja jossain kohtaa Riku kysyi multa seurustelenko ja kun vastasin etten seurustele, niin hänpä tokaisi, ”Sitten mä voin varmaan tehdä näin…” otti mua kasvoista kiinni ja suuteli!!! Huh, osasinkohan vastata edes suudelmaan. Hyvin pian, ikäänkuin teinit, karkasin Marissan kanssa vessaan ja sitten alkoi pälpätys, kuka, mitä, millainen? 😀 No aika teinejä vielä oltiinkin, minä hiukan alle kakskymppinen…

Siinä tuli yö tanssitta ja musiikin yli huudeltua Rikun kanssa, ehkä jotain kuiskuteltuakin. Yhdessä lähdettiin yökerhosta, suukot vaihtuivat ja niin puhelinnumerotkin, meidän välillä oli heti vetovoimaa ja tuo vetovoima on edelleen olemassa <3

riku armeija 001
Noin vuosi yhdessä oloa takana 🙂

Eilen tuli siis 12 vuotta tuosta illasta ja olihan sitä pakko romantisoida, sama päivämäärä eri vuonna vain, on myös meidän kihlajaispäivä. Minä lahjaihmisenä lahjoin miestäni ja lahjoihin liittyi meidän yhteisiä juttuja, hih 🙂 Riku vei mut syömään, no ei nyt ihan täytenä yllätyksenä, mutta kuitenkin. Oltiin me sovittu, että syömään mennään ja ensimmäsitä kertaa 12 vuoden aikana en tosin tiennyt mihin. Pyysin Rikua hoitamaan pöytävaraukseen ja olemaan kertomatta minulle mihin. Mua on oikeasti minään merkkipäivinä Rikun todella vaikea yllättää, koska tällainen yltiöromantikko odottaakin jotain ja usein pistää istekin sormensa suunnitelmiin 😀 Ravintolaillallisesta teenkin sitten oman postauksensa!

200799_7987619309_3151_n
Meidän kihlajaiset 8 vuotta sitten <3
20150829_123907
Se Rikulle hankkimani lahja, hih 😉

Hih, yökerhossa ei tarvitse olla hakemassa seuraa ja kyllä sitä yökerhostakin voi löytää jonkun, ainakin silloin kun sitä vähiten odottaa…
Mun villi sinkkuelämä loppui aika lyhyeen, mutta päivääkään en ole asiaa harmitellut!

20150829_165549
Eiliseltä… <3

Outi Karita

11 vastausta artikkeliin “Ei mun pitänyt tavata ketään”

  1. Tää teksti oli vaan ihana! Voi että 😀 Tykkään siitä, että jaat myös tällasia asioita elämästäs blogiin. Musta on kauheen mielenkiintosta aina tietää, miten pari on toisensa tavannu ja tarinat on usein niin erilaisia. Vaikutatte kyllä niin toisillenne luoduilta. Muutenkin kiitos positiivisesta ja elämänmakuisesta blogista 🙂 T. Vakkarilukija, joka kommentoi ihan liian harvoin

    • Voi kiitos Vilja!!! 🙂
      Ihana kommentti ja palautekin! Kiva kuulla, että viihdyt blogini parissa ja kiva kun intouduit kommentoimaankin! 🙂
      Mustakin tuntuu, että ollaan toisillemme luodut, hih <3

  2. Voi te ootte kyllä niin suloinen pari edelleen, näkee, että tykkäätte olla yhdessä 🙂

    • Hih, kiitos! <3
      Tuo meen alkuaikojen kuva on kyllä aikas "lutunen" 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta