Kuuntelet, mutta kuuletko?

Tiedäks ne tyypit, kun selaa puhelintaan koko kahvilla istumisen ajan ”joo, mmm, niin-in, aijaa, just, okei…” Saatat saada vastauksia, mutta ne on lähinnä tuollaisia, joo kyllä mä kuuntelen ja puhelin on kokoajan kädessä. Se toinen ei vaan ole läsnä ja siihen on vaikea saada kontaktia ja kilpailu kumpi voittaa puhuja vai sen kaverin kännykkä on joskus aika turhauttavan tuntuista ja lopulta sitä hiljenee itsekin omiin ajatuksiinsa…

No tieks sä ne tyypit, jotka on heti läsnä, jotka katsoo sua ja kuuntelee. Antaa sun puhua, saattavat kyllä samoilla tokaisuilla kommentoida välejä kun se puhelintaan näpräävä, mutta lopuksi pystyvät sanomaan myös muutakin. Se fiilis on vaan ihan eri kun sun ääni tavoittaa toisen ja kun se toinen on ihan oikeasti läsnä samassa hetkessä missä itse on, eikä jossain kilometrien päässä ajatuksissaan. Silloin syntyy vuorovaikutusta. Tiedäks mitä tarkoitan?

Tänään me startaattiin Marikan kanssa aamua yhdessä kahvilatreffeillä ja puhelin oli läsnä vain kun tarvitsi kuvata aamupala, katsoa kelloa ettei myöhästy töistä ja kun lähdettiin omille teille ja otettiin kaverikuva treffien päätteksi. Kuvastakin näkyy, että oli aikas onnistuneet treffit <3

20150821_093439
Mistä muusta tunnistaa ystävykset kuin samanlaisesta pinkistä hupparista ja vieläpä harmaista (vähän erilaisista) collari housuista? No tietty kovasta pälpätyksestä ja ääneen naurusta! Kiitos yhdelle ihan parhaista tästä aamusta!! <3

”On asioita, joita kuunnellaan korvilla.
On asioita, joita kuunnellaan silmillä.
Ja on asioita, joita kuulee vain sydämellä,
myötäelämisellä.”

Joo, mä olen someriippuvainen osaltani ja oon siitä saanut joskus kommenttiakin, mutta mä osaan jättää sen puhelimen myös pois ja olla läsnä. Jossain illanistujaisissa saatan jossain kohtaa pysähtyä näpräämään puhelintani, mutta kun olen ”treffeillä” ystävän kanssa niin puhelin saa jäädä. Jos on ihan pakko vastata viestiin niin pahoittelen ja vastaan tosi nopeasti ja saatan räpsäistä muutaman kuvan, mutta muuten puhelin pysyy poissa. Jos joku soittaa ja huomaan sen, niin vastaan kyllä, mutta en jää rupattelemaan vaan sanon voidaanko soitella myöhemmin, tietty tärkeä asia sillä hetkellä sanotaan ja kuunnellaan. Yleensä mulla on silti puhelin äänettömällä, mua ärsyttää kun puhelin keskeyttää jonkin hetken olen sitten yksin tai jonkin kanssa. Puhelin on yleensä värinällä ja se värinä ei niinkään keskeytä, mutta soiva ja piipittelevä puhelin keskeyttää ja sen kun ei voi antaa vaan soida. Värisevan puhelimen voi antaa vain väristä ja aina en edes huomaa sitä värinää, ainakaan jos puhelin ei ole ihan vieressä tai taskussa.

20150821_093647

Otteita Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima.

Kuuntelemisen taito

”Kun kuuntelet toista ihmistä, älä kuuntele pelkästään mielelläsi, kuuntele koko kehollasi.”

”Anna toiselle tilaa – tilaa olla. Se on arvokkain lahja, jonka voit antaa.”

”Ihmissuhteet ovat suureksi osaksi mielten keskinäistä vuorovaikutusta – ne eivät ole ihmisten välistä kanssakäymistä, ihmisten yhteisyyttä.”

Osaatko sä olla läsnä samassa hetkessä muiden kanssa?

Outi Karita

4 vastausta artikkeliin “Kuuntelet, mutta kuuletko?”

    • Kiitos siullekin! Oli mitä parhain tapa aloittaa päivä! ❤
      Ja ens viikolla saat rääkätä mua salilla, iiks!!!

    • Hyvin ajankohtainen myös tuntuu olevan. Kiva, että pidit! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta