”Jos itsearvostus on kymppi, niin ovatko toisten ajatukset/sanomiset yhdentekeviä?”

Tiedäks sä niit ihmisii, jotka sanoo ettei mikään tai kukaan pysty satuttaa niitä?
Ettei toisten arvostelut tai pahasti sanomiset tunnu tai vaikuta?
Haluisiks sä olla sellainen?
Oletko?

Mä en ole sellainen, enkä usko että haluisinkaan olla, mutta en mä silti tiedä, millaista olisi olla sellainen. Nyt mä kuitenkin kirjoitan omia pohdintojani tästä, ihan sen perusteellakin mitä olen havainnut ja pohtinut… Arjen psykologi Outi, ihmekkös mua on aina kiinnostanut Psykologia 😉

20150617_161809

Mä elän tunteet itse aika täysillä. Se voi joskus olla uuvuttavaakin, mutta sellainen mä oon. Sitä kait voisi kutsua tunneherkkyydeksi. Muhun pystyy myös aika helposti vaikuutamaan sanoilla ja teoilla, ainakin hetkellisesti mun mielialaan. Pahat tapahtumat saavat mut helposti ahdistumaan ja mä oon myös todella itkuherkkä ihan jo leffojakin katsoessa. En koe tätä silti heikkoudeksi, kun itseäni pohdin, niin tiedän olevani pirun vahva ihminen. Vahva ja tunteva ihminen. Vahvuus kuitenkin auttaa tunneherkkyydessä, ne tunteet pystyy elämään ja käsittelemään.

IMG_20150611_091731

Olen pohtinut, että jos pahat sanot tai teot eivät pysty satuttamaan tai eivät tunnu pahalta (kaksi eri asiaa…), niin tuntuuko mikään miltään? Onko hyvänolon tunteetkin enintään laimeita…? Kertokaa jos tiedätte. Onhan näitä ihmisiä tullut vastaan, joista saa vaikutelman, ettei mikään tunnu miltään, ihmisiä, jotka ei kykene edes iloitsemaan täysillä, ihmisiä, jotka ei ehkä osaa tai uskalla elää täysillä. Se ei ole mielestäni vahvuutta, se on enemmänkin pelkoa levittää ne siivet ja elää…

Olen silti monen sellaisen ihmisen kohdalla, jotka sanoo, ettei heitä pysty satuttamaan sitä mieltä, että kyllä heitä voi ja kyllä heitä on satutettukin, mutta he eivät sitä jostain syystä voi myöntää, heidän täytyy ehkä pitää kova kuori ja antaa muille käsitys siitä ettei heitä pysty satuttamaan suojellakseen itseään. Ihmiset, jotka näyttävät ja elävät muita tunteitaan, niitä positiivisia täysillä, mutta niitä negatiivisia ei, niin ovatko he ovat itselleen rakentaneet ehkä jonkun kuoren. Enhän mäkään silti aina pahaa oloani kaikille näytä tai kerro, mutta mulla ei oo myöskään tarvetta väittää, että kaikki on hyvin tai ettei jokin olis tuntunut pahalta, jos näin on. Tärkeintä on kuitenkin antaa tunteiden tulla, käsitellä ja purkaa ne.

Sitä mä ihmettelen kuitenkin, miksi joillakin on tarve tuoda esiin sitä, että on pirun vahva ja ettei kukaan pääse oman ihon alle ja ettei kukaan pysty satuttamaan tai loukkaamaan? Onko se itsensä suojelua? Mä luulen, että tällaiset ihmiset on aikas harvassa ja mä en yleensä oo kauhean vakuuttunut tällaisista sanoista…

20150623_152932

Kirjoitin itselleni seuraavanlaisen lauseen vihkooni, käydessäni Sisältä vahvempi -verkkokurssia:

”Jos itsearvostus on kymppi, niin ovatko toisten ajatukset/sanomiset yhdentekeviä?”

Kirjoitin vihkooni hieman omia ajatuksiani… On sanomisia, mitkä kannattaa ja mitkä on syytäkin jättää omaan arvoonsa, millä ei tarvitse olla vaikutusta itseen. Kuitenkin on inhimillistä, että pahat sanat tuntuvat pahalta. Mikäli kuitenkin pahat sanat vaikuttavat itseen paljonkin, tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa miettiä syitä, onko itsellä asian suhteen epävarmuutta? Mikä on itsearvostuksen taso tällä alueella?

Tuohon ylläolevaan kysymykseen viitaten vielä muutama lainaus Sisältä vahvempi -verkkokurssilta itse Immosen Minnan sanoista….

”Usein henkilö, jolla on vahva itsearvostus tulkitsee toisten sanomiset myönteisemmällä tavalla kuin ihminen, jonka itsearvostus on heikko.”

”Jos huomaat, että toisten sanomisilla on sinulle liiaksi merkitystä ja ne vaikuttavat omaan oloosi kileteisellä tavalla, opettele ihmeessä työskentelemään omien tulkintatapojesi kanssa ja kehitä niitä.”

Välillä huomaan, miten ihmiset tulkitsevat väärinkin toisia ihmisiä, kun sivusta seuraa joitakin keskusteluja saattaa huomata että hyvällä tarkoitettu asia otetaankin vastaan negatiivisesti. Välillä myös ystäville ja kavereille annan tulkintavaihtoehtoja, kun he ovat ottaneet jonkun sanomisen ikävästi tai oudoksuen. Mun mielestä rakentavaa palautetta vaikkapa jostain omasta toiminnastaan on myös hyvä osata ottaa vastaan ja sitä kautta kehittää itseään. Joskus sanomisissa voi piillä ihan totuutta, joten kaikkea ei kannata ottaa senkään kannalta negatiivisesti, loukkaantua tai antaa kielteisille tunteille itseään kohtaan valtaa. Meillä on aina opittavaa ja kasvettavaa.

20150606_170023

Sisältä vahvempi verkkokurssi antoi mulle paljon ajatuksia ja monia pohdintoja kurssin myötä on tullut käytyä, pohdintoja, joita en osannut edes odottaa. Olen käynyt nyt kaksi Immosen Minnan verkkokurssia ja voin suositella! Ensimmäinen oli Oman elämän Inventaario. Minnan kurssit löydät osoitteesta http://www.minnaimmonen.com/

Nyt tää arjen psykologi kysyy teiltä

Annatko sä vaikuttaa jonkun toisten sanomisten sun tekoihin tai sanoihin?
Mietitkö mitä muut ajattelevat ja toimit, pukeudut tai sanot asioita sen mukaan?

Itsellä on ainakin petraamista sen suhteen, että uskaltaisin sanoa asioita enemmän ja puhua rohkeammin, pelkäämättä sitä mitä muut ajattelevat ja osaanko sanoa asian oikein (edit) kirjoittaminen on helpompaa. Kuitenkaan muuten tekoihin tai vaikkapa omaan tyyliini en anna toisten tai kuvitelmien toisten ajatuksista vaikuttaa…

Ihanaa, jos osallistutte keskusteluun kommenttiboxissa, ettei mene ihan yksinään hölisemiseksi 😉

Sunnuntaichillailua

”Tänään en tehnyt yhtään mitään
– se oli juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin.”

20150628_170554

No oikeesti mä oon tehnyt paljonkin, mä oon ainakin chillannut paljon 😉 Aamusti kävin rullistelulenkillä ja allaoleva kuva pitää jotakuinkin paikkansa. Mä tein ensin itelleni uutta soittolistaa Spotifyhyn (miten toi kirjoitetaan) ja olihan pakko ottaa myös kuvaa ja kyllä, lenkin jälkeen ladata yks kuva Instaan/Faceen, mutta gepsit ja appsit kyllä jäi multa 😀

lenkkiselfie20150628_11003120150628_105536

En muistanutkaan kuinka nopeasti sitä rulliksilla pääsee, sen muistin kyllä kuinka kivaa rullistelu on! Olin vasta nyt ekaa kertaa tänä vuonna rullistelemassa ja aikas pitkän matkan porhalsin puoleen tuntiin, kotona jatkoin pientä jumppailua selälle, vatsoille ja pepulle (tietty) 😛 Ulkona oli niin ihana ilma, että ilmoitin Riksalle, että mehän lähdetään johkin ulkosalle chillaamaan tovin kuluttua! Mukaan pakattiin viltti ja kirja, päälle kesävaatteet ja arskat silmille ja aurinkovoidetta tietty! 🙂

20150628_185938

Yhden aikaan otettiin sitten suunta chillailemaan. Polkaistiin ensin Rikun veljen luo ja oltiin siinä toista tuntia. Istuskeltiin Heidin kanssa heidän ihanassa kasvihuoneessa ja höpötettiin 🙂 Chillailun jälkeen nopea piipahdus Puuvillassa, jossa kävin vaihtamassa eilen revenneet Vero Moda farkut ehjiin, oli niin kivat housut, että halusin antaa vielä yhden mahdollisuuden niille… Onneks ne eilen revenneet repesi ihan kotona… Rikulle käytiin ostamassa juoksemista varten shortsit, Riku siis aikoo aloittaa lomallaan juoksemaan 🙂 Käytiin ostamassa Subit ja cola zeroa evääksi, oisin ostanut mansikoitakin, mut ne oli Cittarista loppu…

vertsu

Sitten polkaistiinkin Kirjurinluodolle, aivan ihanaan kaupunkipuistoon ihan Porin keskustan tuntumassa, keskellä jokea, jos joku ei tiedä… Levitettiin nurtsille viltti, syötiin ja jatkettiin pari vuotta sitten kesken jäänyttä Narnian yhteislukua. Ite oon nuo kirjat lukenut ja aloitettiin Rikun kanssa sitä joskus lukemaan yhdessä, mutta rakentamisen alettua se jäi…. Yhdessä lukeminenkin on aikas kivaa, jos on vaan suht sama tahti 😉 Otettiin hetki ihan vaan arskaakin ja mun maha oli tullut ruudulliseksi meen viltistä 😀

IMG_20150628_170136

Toista tuntia kun oltiin jo vähän matkaa oltu siinä nurtsilla niin jälkkäriä alkoi tekemään mieli ja pakattiin viltti reppuun ja suunnistettiin jädekiskalle ja mä söin muuten kesän ekan tötterön, mmm…. Siitä polkaistiinkin Rikun porukoiden kautta kotiin…

20150628_171926sunnuntaichillailu20150628_173934

Kotona oltiin joskus seiskan aikaan ja mä halusin vielä terdelle chillaamaan ja niinhän mä sitten teinkin. Nyt luinkin sitten viikko sitten aloittamaani kirjaa ”Ja vuoret kaikuvat” ja kulutin aikaa tunnin… Kasilta laitettiin sitten dinneri kasaan, joka oli aika nopeasti tehty eilisistä jämistä ja hei, ekaa kertaa syötiin omalla kotiterdellä!!! Vaikka ollaan jo pultoista vuotta tässä asuttu, niin nyt vasta on piha ja terde siinä kunnossa…

20150628_19494420150628_201716

Chillailusta ajatellaankin, että se on kuin ei tekisi mitään ja niinhän se onkin, mutta joskus se onkin ihan parasta tekemistä! Huomenna on mun eka virallinen lomapäivä ja ekan viikon lomailenkin yksikseni, ennekuin Riku aloittaa myös loman 🙂

20150628_173906(0)20150628_174002

Mitäs sun sunnuntaihin kuului?