Onko blogini avoin kirja minusta?

Olen hyvin avoin ihminen, jaan blogissani paljon elämästäni, enemmän kuin pintaa, mutta en silti kaikkea. En tiedä ajatteleeko joku oikeasti, että jaan blogissani kaiken. Jokusen kerranhan sen on kuullut, että mun kuulumiset voi lukea blogista. Uskon että tämä usein sanotaan kuitenkin vitsinä, uskon ja toivon. En usko ainakaan niiden ihmisten kohdalla, jotka todella tuntevat minut, ajattelevan että jaan kaiken blogissani. Minusta voi päätellä paljon blogini kautta, jolatin osin tunteakin minut, muuta ihan somen ulkopuolellakaan mut tuntevat ihmiset eivät kaikki tunne mua täysin ja niinhän se on, ei sitä kaikille tule paljastettua itseeän yhtä paljoa…

20150227_072954

Olen positiivari, se on aitoa ja se, että sen kerron, ei tee siitä yhtään epäaidompaa. Ketään ei kuitenkaan aina, joka hetki elämästään, ole pelkkää auringon paistetta. Koen monia tunteita, koen tunteita hyvin vahvoina, epävarmuutta, pelkoa, surua, alakuloisuutta, ärtymystä, vihaakin… Positiivisuus on kuitenkin voimavara, josta ammentaa! Haluan jakaa sitä ympärilleni, olen saanut siitä itse niin paljon hyvää! Miksi se ei siis näkyisi blogissani suuressa roolissa. Sen vähentäminen vähentäisi mun blogin aitoutta 😉

20150227_163950

Jaan blogissani myös muuta kuin positiivisuutta. Jaan elämäni mutkiakin joissain määrin, jaan vahvoja mielipiteitäni ajoittain. En kuitenkaan perusta negatiivissävytteiseen kirjoitteluun ja valituspostauksiin. Minulla on omat rajani, mitä elämämästäni haluan kirjoittaa. Vaikka paljastaan pintaakin syvemmältä, niin en kaikkea. Kirjoitteluun vaikuttaa myös se, etten halua loukata muita ihmisiä ja joistakin asioista julkisesti kirjoittaminen voisi loukata toisia, vaikka kyse olisi mun elämästä, mun tunteista, mun ajatuksista. Joskus myös voisi olla liian läpinäkyvää kenen teoista tai sanoista olen saanut potkua jonkin asian esilletuontiin blogissa, enkä näinkään halua loukata ketään. En halua olla kuitenkaan mauton, hajuton ja tuoksuton, haluan kuitenkin olla minä!

20150227_163949

Kirjoitan siitä, mikä tuntuu hyvältä, mikä on sillä hetkellä ajatuksissa. Kurjatkin jutut on kuitenkin elämää ja joskus niitäkin sivuan blogissani, joskus isomminkin. Lukija pääsee ehkä lähemmäksi minua. Positiivarin aitous on ehkä uskottavampaakin kun antaa muitakin puolista itsestään. Kuitenkin näistäkin kirjoittaminen lähtee minusta itsestä, halusta / tarpeesta kirjoittaa. Annan ajatusteni virrata ja näppiksen sauhuta, mutta joskus jään miettimään, voinko painaa julkaise painiketta ja joskus jätän painamatta, joskus hion tekstiä pehmeämmäksi ja painan julkaise. Tämä ei ole pelkuruutta, tämä on viisautta. Koen ihan fiksuksi tavaksi vahvoja ajatuksia sulattelemaan, eikä heti suoltamaan kaikkea blogiin.

20150227_163933

Perjantai-illalla tuli tällaisia ajatuksia, noin 10 minuutin sisään kun annoin ajatusten virrata tekstiksi ja nyt alan tsekkaamaan ja mahdollisesti hiomaan ylläolevaa tuotosta 😉 Melkein jäi tänään postaamatta, mutta sitten näppis alkoi vaan sauhuta ja tämä teki hyvää! Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Naisten vaivat heittävät hormoonit sekaisin. Päivä on ollut ihan hyvä, mutta jotenkin tänään olen kovin herkästi huomannut ja imenyt negatiivisia viboja ympäristöstä, helpottaa kun tämän tiedostaa vaikkakin olenkin ollut vähän ärtsyherkkänä… Tämän tekstin kirjoittaminen myös  rauhoitti ja rentoutti mua 🙂

Pst. Kuvat on tältä päivältä ja tuo viimeinen kuva tuli otettua kun olin makuuasennossa, katse kohti sinistä taivasta…

Outi Karita

8 vastausta artikkeliin “Onko blogini avoin kirja minusta?”

  1. Mää en ymmärrä miksi positiivisuus koetaan usein jotenkin epäaidoksi ja ne ketkä urputtaa ja ovat ehkä negatiivisia niin niistä saatetaan sanoa, että se on sitten aito ihminen. Eihän se nyt niin mee hyvänen aika, jos ihminen on positiivinen ja antaa sen ilmi ja tuleehan se väkisin ilmi niin ihan aito ihminen se on sekin. Oon tästä asiasta vaahdonnut aviomiehelleni useamman kerran, hän on kans todella postiivinen ja iloinen ja täysin aito. =)

    Sun blogia on ihan paras lukea, kaikki positiivisuus vaan maailmalle mikä susta lähtee, niin sen mun mielestä pitää olla. Kiitos. =)

    • Ihanasti jaanaba kommentoitu <3
      Jotkut ajattelevat myös että positiivarit eivät ole elämässään kokeneet paljoa vastoinkäymisiä, mutta eihän se niin ole. Itse ajattelen, että juuri ne kaikki elämän mutkat ja niistä eteenpäin menemiset ovat musta tehneet osaltaan just tämmösen positiivarin. Niistä eteenpäin meneminen on todistanut sitä positiivisuuden voimaa 🙂 ja kyllähän niitä mutkia on mahtunut elämään...

  2. Minkä ikäinen olet? 😀 kysyn vain uteliaisuuttani, en tiedä oletko joskus aikaisemmin blogissasi ikääsi julkaissut, mutta kysyn nyt kumminkin, jos et pahastu 🙂

    • En pahastu 😀
      Joskus se luki tuolla esittelyssäkin, mutta se on sieltä jäänyt pois. Olen 31-vuotias 🙂

  3. Hienoja ajatuksia sinullakin tästä aiheesta! 🙂 Ja ihanaa että sinäkin olet tuollainen positiivinen ja energinen ihminen, vaikka toki kaikilla myös niitä negatiivisia fiiliksiä elämään mahtuu. Positiivisuus kuitenkin kantaa pitkälle!

    • Kiitos Jasmina ihanasta ja piristävästä kommentista 🙂
      Positiivisuus kantaa ja antaa voimaa niihin negatiivisiinkin asioihin 🙂

  4. Samaa mieltä! 🙂 Ei positiivinenkaan ihminen ole aina positiivinen, onhan se selvää. Mä itsekin lähtökohtaisesti yritän jakaa blogissani iloisia asioita, koska tykkään lukea niitä myös itse – niistä saa voimaa 🙂 Samalla tavalla välttämättä aivan kaikkia asiat eivät edes kuulu blogiin vaan itselle tai pienelle piirille ihmisiä.

    http://lungelady.blogspot.fi

    • Juurikin niin!
      Ihanaa, miten tämä teksti toikin keskustelua 🙂
      Sulla onkin ihana hyvänmielen blogi Petra <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta