Porilainen Sammakko

Porilainen Sammakko on Porilaisen leipomon, Sarpin luomus ainakin alunperin käsittääkseni. Voisihan se olla suustakin pääsevä lausahdus, niin sanottu sammakko vaikka sitten porilaisittain sanottuna 😉

20150224_142033

Tarkoitus ei ollut kirjoitella Sammakko leivoksesta, mutta se on vaan niin veikeä ja mua tänään niin hauskasesti tuijotteli ennenkuin sen söin. Tuli mieleen tuo otsikko, Porilainen sammakko ja eihän tuota otsikkoa voinut jättää käyttämättä, saati kuvaamatta tuota veikeää sammakkoa, joka muuten on aikamoinen sokeripommi. Täytyy todella tykätä makeasta jos tuon syö yhdeltä istumalta. No minä ja isäni olemme aikamoisia makureita ja tuollaiset tänään yhdessä vetäistiin 😛 Iskällä on tänään syntymäpäivä ja hoitokodissa, jossa isäni asuu on tapana kakkukahvetella vain jos joku täyttää pyöreitä, toki muuten muistavat ja huomioivat sankaria. Ajattelinpa kuitenkin viedä sitten synttärikakun tai synttärileivoksen paremminkin, onhan syntymäpäivä hyvä syy herkutella ja Sammakot on olleet iskän ja munkin suurta herkkua. Tänään meillä oli yhteinen hetki Sammakoiden äärellä ja hetki oli todella hyvä, sammakoillakin oli siihen osuutensa…. 😉

20150224_14195220150224_144100

Mä kyllä kovasti mietein, että voinko kirjoitella tällaisen sammakkopostauksen ja mitä tästäkin nyt sitten mahdetaan ajatella. Porilainen Sammakko kuitenkin itsepintaisesti putkahteli mieleen ja eksyi sieltä tänne blogiin, niin… Ja hei, mun blogi, mun säännöt. Mähän voin kirjoittaa just siitä mistä haluan ja nyt halusin kovasti kirjoittaa sammakosta, joka toi hymyn huulille niin isälle kuin tyttärellekin <3 ja nyt sulattelemaan sitä Sammakkoa ja ohjaamaan Pumppia! 😉

Onko Porilainen Sammakko teille tuttu?
Meneekö yhdeltä istumalta?

Vai voiko tällaisia edes syödä?
Pääsikö multa nyt sammakko, kun tällaisen postauksen julkaisin?
Tuliko postauksesta sammakko, Porilainen Sammakko?

😆 🙄  😆

Nyt onkin ollut aikas herkullinen helmikuu, ei niinkään herkuton helmikuu, kuten jotkut pitävät. Tässä piakkoin onkin tulossa yhteenvetoa tästä herkullisesta helmikuusta…

Outi Karita

10 vastausta artikkeliin “Porilainen Sammakko”

  1. Oi oi, yhdeltä istumalta ja muutamassa sekunnissa! 😀 😀 Noi sammakot on niin mun herkkuja, ja juurikin siksi herkuttelenkin näillä vain sen max. 2x/vuodessa. 😉
    Ihanan herkullinen ja kaunis iskä-tytär-päivä teillä ollut yhdessä <3

    • Ei noita usein tuu herkuteltua täälläkään, yleensä jostain spessu syystä 😉
      Meillä oli kyllä mukava kahvitteluhetki iskän kanssa <3

  2. Mä oon joskus muksuna menny syömään moisen ennen automatkaa eikä ne sammakkoleivoshöyryt oikein tehneet hyvää matkapahoinvoinnin kanssa 🙁 Vielä nytkin ensimmäinen tunne kun näen leivoksen on kuvotus. Samalla tavalla oksutauti pilasi multa aikoinaa Arnold’sin donitsit. Mut eipähän tule näillä liikaa mässättyä vaikka saisikin eteensä enemmän 🙂

    Porilaisia sammakoita on tullut kyllä sitten sanallisesti tullut päästeltyä useammin 🙂

    • Voih… :/
      No mutta, toisaalta jos ei tee enää edes mieli, niin tuleepahan pysyttyä erossa, eihän nuo nyt mitään terveysherkkua ole 😛 Ei kyllä mitään mukavinta oksutautikamaa…

      Porilaisia sammakoita saattaa joskus täälläkin päästä suusta 😀

  3. No kyllähän porilainen sammakko aina yhdet IKEAn lihapullat pesee! 😀

    Isäsi ainakin näyttää onnelliselta. Luulen että siihen syynä oli kuitenkin enemmänkin tytär kuin makea leivos. 🙂

    • No todellakin pesee mennen tullen! 😀 😀
      Iskä kyllä ilostui mun kyläilystä ja iskän kanssa oleminen kyllä toi itsellekin hyvän fiiliksen, sammakot oli vain sokeri kakun päälle niin sanotusti <3

  4. Hehh, onpa ihastuttava leivos 😀 En ole ainakaan missään vastaavaan törmännyt ! Tuollaiset olisi kyllä hauskoja lasten synttäreille.

    • Nuo on kyllä hauskasia ja oliskin ihana idea noista vähän minimmät varsiot vielä lasten kutsuille tai sitten tuollainen maxiversio kakuksi 😀

  5. Oo sammakkoleivos, olin jo unohtanut tuon äklömakean lapsuuden herkun! Asuttiin aikanaan ihan siinä Sarpin kulmilla. Syntymäpäivän aamuna mua odotti aina pienessä laatikossa sammakkoleivos, äiti kävi aina hakemassa 🙂 Voi mitä muistoja :,)

    • Ollaan sitten asuttu aika lähekkäin 😀 Siitä Sarpin leipomon ohi kulki mun koulumatkat muksuna ja oi, mikä ihana tuoksu sieltä aamuisin leijaili, vrasinkin talviaamuisin lämpimien ja tuoreiden leipomusten tuoksu lämmitti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta