Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia pienistä asioista…

Laulusta, joka vie ajatuksesi muualle,
sillä on niitäkin, jotka eivät voi kuulla.

Auringonlaskun kauneudesta,
sillä on niitä, jotka eivät voi nähdä.

Kotimme lämmöstä, sillä on niitä,
joilla ei ole ollenkaan kotia.

Ystävien kanssa vietetystä ajasta,
sillä on niitä, jotka ovat yksinäisiä.

Kävelystä rannalla, sillä on niitä,
jotka eivät kykene kävelemään.

Pienet asiat, niistä elämä koostuu.

-Shadi Souferian-

20150205_150228

Elämä on tässä ja nyt, ei kuukauden päässä, ei edes huomisessa, vaan käsillä olevassa hetkessä. Eilinenkin on jo mennyttä, seuraavasta hetkestä et voi olla varma, koska vaan elämä voi muuttua suuntaan jos toiseen, mitä vaan voi tapahtua. Tätä sivusi Läsnäolon voima kirja eilen lukemillani sivuilla ja ylläoleva teksti löytyi helmikuun kohdalta seinäkalenteristani. Näitä ajatuksia on myös sattumalta tänään tullut jaettua keskusteluissa, joten päätin tänne blogiinkin avata aiheen ja mahdollisen keskustelun, tämä kun on nyt selvästi pinnalla nyt ajatuksissani.

Missä hetkessä sinä elät?
Mistä olet kiitollinen?

20150204_134649

Tuossa yllä on monia asioita, mistä olla kiitollinen. Itse olen ajanut tänään pitkän matkan kokouspäivään, olen viettänyt kotona aikaa, olen käynyt kummipoikaa moikaamassa… Tätä päivää miettiessäni….

…olen kiitollinen mahdollisuuksistani olla mukana ay-toiminnassa. Olen kiitollinen siitä, että voin ajaa autoa. Olen kiitollinen, että voin laulaa ja olen kiitollinen ettei kukaan kuule, kun yksin autossa laulan. Olen kiitollinen, että saan ihastella kauniita maisemia, nauttia hyvää ruokaa, käydä hyviä keskusteluja, oppia ja kuunnella kokeneempia. Olen kiitollinen, että minulla on kummilapsia, joita ilahduttaa ja jotka voivat minua ilahduttaa. Olen kiitollinen, että minulla on ystäviä, joita nähdä ja joille soittaa tai viestittää, ystäviä jotka ovat osa elämääni ja joiden elämää minä olen osa. Olen kiitollinen kodista joka tuntuaa ja näyttää omalta kodilta, joka on ”oma koti”. Olen kiitollinen rakkaudesta, jonka saan jakaa ihanan miehen kanssa ja jonka kanssa saan kulkea elämänpolkuja.
Olen kiitollinen, että saan elää tätä hetkeä juuri nyt!

20150205_150210

Lopuksi haluan jakaa yhden tämän hetken parhaista lauluista, jota tänäänkin olen autossa täysillä laulanut Ellin kanssa, kun kukaan muu ei kuullut 😀

Mies meni itkevää lasta auttamaan,
äiti ei uskonu et se tahtois pelastaa
Ja heti syytettiin pedoksi,
kysy vielä miks vesi vaihtuu viiniksi
Nainen kaatuu kadulla maahan,
täällä ei auteta jos sä oot sekaisin
Haloo se oli sydänkohtaus,
eikä paluuta elämään takaisin

Miks on niin helvetin vaikeeta katsoo silmiin,
tai sanoa moi
Aina vaan törmätään pyöreisiin kulmiin
ja sanotaan etten vaan voi
Ja pitäskö ajan tappamisesta joutua vankilaan
Ja vaik tää aika tappaa meitä,
ei sitä kiinni saa kukaan

Et suuta auki saa,
jäät sivuun katsomaan,
kun maailma huutaa hulluuttaan
Mut jos huudat lujempaa,
saat äänes kuulumaan
ja voimaa päivään seuraavaan
Oo-oo-oo, oo-oo-oo,
kiitos ei oo kirosana
Oo-oo-oo, oo-oo-oo,
nouset ylös voittajana

Ja joskus kun hommat rullaa kunnolla
sitä saa mitä tilaa
Eli jos sä pyydät anteeks
sä saat anteeks ja elämä on taas kivaa
Ei kasvatus löydy Googlesta,
mut ei koteja voi aina tuomita
Koska meit on täällä niin moneen,
joku saa pataan ja joku tietokoneen

Ja varo ettet hymyile kellekkään,
koska se voi tarttua
Eikä saada koskaan tietää
rakastiko Hannu piparia vai Kerttua
Ja yksinäisyys on vaarallisempaa kuin ylipaino,
ja luottamus on parempi ku vaino

Et suuta auki saa,
jäät sivuun katsomaan,
…..

Syntyikö ajatuksia? Keskustelu on avattu!

Mukavaa loppuviikkoa!

Outi Karita

2 vastausta artikkeliin “Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia pienistä asioista…”

    • Itseasiassa muistelin eilen, että Petrahan tykkää myös Haloo Helsingistä 🙂 Tossa biisissa on kyllä niin hyvät sanat ja muutenkin biisi vie ihan mennessään powerillaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta