Niin se someaika

Tiettekö, kun lapsilla on se suositeltu ruutuaika, niin meille aikuisillekin voisi olla suositeltu someaika, onkohan sellainen?

20150119_185552

Tämä jotenkin sopii jatkumoksi eiliseen kirjoitukseeni Läsnäolon vaikeus ja voima ja myös taannoiseen Olen addikti kirjoitukseeni myös. Mietein, että tänä aamuna mulla olis aikaa kirjoitella jotain, mutta en tiennyt mitä kirjoittaisin ja ehän stä nyt ole pakko kirjoitaakaan mitän jos ei ole mitän ajatusta, mistä kirjoittaisi. Ajatus kuitenkin tuli sen kummempia mmiettimättä, kun tuossa aamupalaa syödessä ja blogeja lukiessa sain AHAA-elämyksen, Monnan blogia lukiessa. Monna kirjoitti postauksen Kännykkä kasvanut käteen kiinni.

Myönnän, että voisin vähentää sitä somessa hillumista ja lisätä sitä läsnäoloa sitäkin kautta omassa elämässni, voisiko ne päänsisällä olevat pyörremyrskytkin rauhoittua ainakin jossain määrin tämänkin kauttaa 😉 Viittaan nyt siis eiliseen tekstiini. Usein tulee kaivettua känny esiin ja selattua Instaa, kävellessä kadulla, seistessä odottamassa jotakuta, kauppamatkalla pelkääjän paikalla, ajantapoksi. Sitä voisi keskittyä enemmän olemaan läsnä hetkessä, eihän sitä tiedä mitä jä huomaamatta. Kuvat kyllä pysyy siellä instassa 😉

20141225_144037

Mikä siis avuksi? Tomisiko oikeasti jokin sallittu päivittäinen someaika? Vai auttaisiko jos alkaisi pitämään kirjaa somessa vietetystä ajasta ja sitä kautta vähentämään sitä someaikaa?

Mikä on someaikaa? En koe blogini kirjoittamista someajaksi, koska se on osaltaan myös omien ajatusten purkua, mun tapakin käsitellä asioita, niinkuin juuri nyt teen 😉 Entäs blogien lukeminen? Josksu tulee luettua ihan diipadaapaa, mutta joskus tulee todella hyviä ja syvällisiäkin tekstejä, jotka herättelevät ajatuksia, onko se sen pahempi kuin kirjan lukeminen?

Mihin siis päädyin?

Jos nyt lähdetään siitä jatkuvasta instan ja blogien selailuista. Sitä ei tarvi tehdä joka hetki, kun siihen on mahdollisuus. Niinä pieninä hetkinä ei tartukaan siihen kännykkään vaan selaa sitten kun on sille ”oma aika”. Pidän pientä kirjaa siitä paljonko olen somessa ja pyrin sitä kautta vähentämään tuota aikaa ja lisäämään läsnäolon aikaa. Kun on pakko kirjata someaika, niin ehkei siihen kännyyn tartu niin helpolla niinä pieninä hetkinä kun ei viisti alkaa kirjaaman 😀 No saas nähdä pidänkö konkreettista kirjaa vai vaan ajatustasolla, tietysti ajatustasolla saattaa jäädä huomaamatta ja ikäänkuin helpommin juksata itseään käytetystä ajasta, mutta olen niin huono pitämään tuollaistaa kirjaa, jos edes pari päivää  ihan konkreettista kirjanpitoa niin ehkä se jo opettaa jotakin 😉

20150115_054905

Tuleeko teidän vietettyä paljon aikaa Somessa? Liikaa?

Outi Karita

4 vastausta artikkeliin “Niin se someaika”

  1. Moi,

    Just kirjoitin itselleni ylös tuon Läsnäolon Voima kirjan, sekä kommenteissa mainitun Anna Perhon kirjan. Pistän hankintalistalle 😀 Ja kyllä – voin myöntää että somessa tulee vietettyä ihan liikaa aikaa. Sovittiin miehen kanssa, että jatkossa pidetään sunnuntait somevapaina, tosin jos whatsapilla tulee viestiä, siihen saa vastata.

    http://healthylifeofmine.blogspot.fi/

    • Perhon kirjan laitan itsekin muistiin 🙂
      Someton päivä voi olla hyvä ratkaisu myös. Huomasin silti jo eilen tuon somen vähentyneen, nyt kun ns. nostin kissan pöydälle 😉

  2. Voi vitsit! Joku some- tai koneaika vois olla ainakin itelle tosi hyvä 😀 Joskus surffaamisesta tulee sitä, ettei keskity oikeestaan mihinkään kunnolla vaan selaa sataa blogia samaa aikaa kun toisella kädellä kurkkii instaa… Jos olis oma someaika, keskittyis ehkä siihenkin suuremmalla teholla 🙂

    http://lungelady.blogspot.fi

    • No just niin 🙂
      Huomaan ihan samaa välillä….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta