Kateutta ilmassa

Olen ollut tällä viikolla kateellinen… Onko kateus aina negatiivista vai voiko se olla positiivista? Voiko kateuden kääntää hyvää tuovaksi asiaksi?

IMG_1813

KATEUS

Kadehtiminen usein ajatelleen ehkäpä negatiivisena, mutta minun mielestäni sitä on positiivista sekä negatiivista. Saatan kadehtia joskus jonkun ihmisen jotain ominaisuutta tai vaikkapa uutta laukkua, jota olen himoinnut, mutta kadehdin ikäänkuin ihaillen ja kehuen. ”Tuo on niin hieno laukku, kelpais mullekin.” En koe negatiivista kadehtimista, en ymmärrä sitä. Se, että jollain on jokin asia, mitä minäkin himoitsen tai joku ominaisuus (esim. laulutaito), jonka itsekin haluaisin, ei vaikuta minuun negatiivisesti. ”Vitsit olis ihana osata laulaa noin hyvin, vähän oon kade sun laulutaidosta.” En käyttäydy sen takia ihmistä kohtaan erilailla, tee tai sano ikäviä asioita. Kateus saattaa saada minut yhä innokkaamin tavoittelemaan jotain. ”Tuollaisen kehonhalinnan minäkin haluan.” Kateus siis voi tuoda hyvää niin minulle kuin kateuden kohteelleni. Kateuden kohde saa minulta ihailua ja kehuja, minä saan motivaatiota, vaikkapa kokeilla käsilläseisontaa 😉

Mitä sitten olen tällä viikolla kadehtinut…

  • Olen kadehtinut lapsia, jotka ovat tarjenneet olla t-paita päällä päiväkodissa sisällä, kun itsellä on ollut vilu pitkähihainen päällä
  • Pikkuisen olen ollut kateellinen myös eräälle Karibian risteilijälle, jonka blogin kautta olen päässyt ihaniin tunnelmiin mukaan ja odotankin, että päästään livenä tuosta matkasta höpisemään 😉

Niin, siinäpä ne… 😀 Tuo ensiksi mainuttu kateuden aihe, jonka taisin oikein ääneen työkaverillekin tokaista sai minut kirjoittelemaan tätä postausta. Mietein kyllä olenko ajatukissani jotain muutakin kadehtinut, mutta eipä tullut mieleen mitään asiaa, jota olisin edes ajatukissani tällä viikkoa kadehtinut. Kyllä niitä välillä on muitakin, kuten joskus kateellisena katselen kun joku vetää leukoja, tätä nyt tapahtuu kuitenkin melkein viikottain 😉 Yleisesti ottaen kadehdin sanavalmiutta, järjestelmällisyyttä, säästötaitoja, kehonhallintaa, lihaksia, ulkomaanmatkoja…

IMG_1819

Mitä sinä kadehdit ja tosiaan, miten se sinuun vaikuttaa? Näkyykö se?

Outi Karita

6 vastausta artikkeliin “Kateutta ilmassa”

  1. Sellaiset tyypit jotka ovat kateellisia sillä ikävällä tavalla, eivät varmaan suurin surminkaan myöntäisi olevansa kateellisia. Mahtavatko kauheasti jaella kehujakaan, vaikka jotain hienoa huomaisivat?
    En osaa sanoa olenko kateellinen toisten hankkimista tavaroista. Mulle on aivan sama esimerkiksi onko naapurin pihassa BMV vai Saab ja kuinka uusi se on. Tottakai se on mukavampi ajella mitä uudempi kosla takapuolen alla on, mutta kyse ei kuitenkaan ole jostain täysin saavuttamattomasta asiasta, joten miksi kenenkään täytyisi jäädä kadehtimaan?

    Sellaiselle positiiviselle kateudelle, mikä saa toimimaan ja tekemään asioita, pitäisi keksiä joku ihan uusi sana, koska en mä osaa yhdistää sitä itseeni mitenkään kun sillä on niin negatiivinen kaiku. Ehkä sellaisista asioista, joille ei kertakaikkiaan voi tehdä mitään, esimerkiksi ekstrovertti luonne ja upea laulutaito, saa joskus aikaan kateuden pistoksia. Mutta lapsellista se olisi tuollaisten juttujen antaa jäädä kaivelemaan ja jättää tutustumatta upeisiin tyyppeihin, joten sekin voi kääntyä lopulta voitoksi 🙂

    • Eipä heiltä taida kovastikin ainakaan aitoja kehuja sadella…
      Tuollainen ihailevakin kateus, mistä puhuin, niin sekin tarvisi varmaan aivan oman sanan…
      Sellaista kateutta on vaan vaikea ymmärtää mikä saa toimimaan jotenkin ikävästi tai just vaikka, että jättäisi kateuden takia tutustumatta johonkin ihmiseen. Kuulostaa todella hölmöltä…

  2. Olen miettinyt tota ”positiivista kateutta” monta kertaa! Ja olen kanssasi samaa mieltä tuosta! Tässä hyvinvointi haasteen aikana huomasin että niin rakas kuin kotini ja sen tunnearvoiset esineet ovat, jos pitäisi valita kodistani yksi asia/esine jonka saisin, en lopulta keksinyt mitään, valokuvat ainoastaan. Hoksasin että kaikki se joka mulle oikeesti merkitsee ja on tärkeää, löytyy meikäläisestä itsestään: perhe/tunteet/ajatukset/hyvinvointi/muistot/. Oli aika helpottavaa huomata ettei sitä lopulta materiaa tarvitse ollakseen onnnellinen. 😉 Eli materiasta en kadehdi, enkä oikeastaan koskaan olekaan kadehtinut. Kotoa opetettu että sen tilalla saattaa itsellä olla paljon suurempaa jota toisella ei ole. Mutta toki koen tota ”ihailtavaa kateutta” ja juuri helsingissä eräälle kauniille naiselle jonottaessamme kerroinkin kuinka kauniit hiukset hänellä on ja miten itse olen pikkutytöstä sellaisesta haaveillut. 😀

    • Juuri noin ajattelen minäkin ja valokuvat minäkin pelastaisin, jos vaikka koti palaisi ja jotain saisi pelastaa, kertoo paljon…
      Materian kadehtiminen on niin turhaa, juuri sellaista ihailevaa ja hetkellistä kateutta, että ”vitsit, mäkin niin haluaisin tommosen” ja siihen se kadehtiminen sitten jää 🙂 Tälle pitäisi olla ihan oma sanansa tai juuri ehkäpä se ihaileva kateus kuvaa hyvin…. Olin mä muuten sullekin vähän kade tällä viikolla ja sun Apis keikalles ja saatkin siitä kertoa kun soitan, niin saan lisää kadehtia 😀

  3. Kateus voi olla myös motivaattori, kuten sanoitkin 🙂 Saatan olla jollekin kateellinen vaikkapa hienosta laukusta, upeasta kropasta tai ihanasta matkasta – mikäpä parempi boosteri sitten vaikka säästämään jotain reissua varten tai treenaamaan! 🙂 Tietty on asioita, joita ei voi edes treenaamalla saada, luonnollinen lahjakkuus taitaa olla niitä… Mutta oon yrittänyt lahjakkuudenkin ajatella niin, että on reilua, että mä oon todella musikaalinen, mutten osaa sitten vastaavasti yhtään piirtää… 😀 Jollakin toisella on lahjat, joita mulla ei ole ja mulla ehkä jotain, mitä jollain toisella ei ole.

    http://lungelady.blogspot.fi

    • Hyvin kirjoitettu Petra, samoilla aaltopituukisilla ollaan 🙂
      Kaikki ei mene aina tasan, mutta jokaisella on ne omat lahjakkuutensa ja niihinhän sitä sitten kannataa enemmän keskittyäkin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta