huhtikuu 2014

Ystävyyttä vai kaveruutta?
Niillä on mielestäni hieman eroa tai oikeastaan aika paljonkin 😉

Miten ystävyys mitataan?
Eihän siihen pitäisi tarvita mitään mittareita, sen tietää ja tuntee. Silti sitä joskus pysähtyy miettimään onko tämä niin syvää että voi kutsua ystävvydeksi vai jääkö tämä kaveruuden tasolle. En väheksy silti kaveruuttakaan, toiset kaveruudet vain syventyvät syvemmiksi.
♥
Riittääkö että on hauskaa?
Riittääkö että tanssitaan baarissa kaulakkain ja vuorotellen tarjotaan shotteja?
Riittääkö että toinen on ihana persoona ja mukava ihminen?
Onko se välttämättä ystävä jota näkee viikottain?
Onko ystävyys kilpailua?
Ketä tsemppaa eniten kisoihin? Ketä kehuu eniten? Kadehtii? Palvoo?
Tarviiko ystävien jakaa samat harrastukset, samat intressit, elää samoin?
♥
Ylläolevat kysymykset avaavat melkoisen paljon ihmissuhteen syvyyttä. Millään noista ei ole loppujenlopuksi merkitystä kun kyse on ystävyydestä.

Ala-asteella en kuulunut siihen koulun kingit ja queenit joukkoon, enkä kyllä yläasteellakaan 🙄 Omia ystäviä toki löytyi, mutta kova halu olisi ollut kuulua SIIHEN porukkaan, johon en kuulunut. Sitä en tiedä tai osaa sanoa mistä se halu syntyi, kait sen on tuntenut aika moni ”ulkopuolinen”. Kuitenkin oli aina selvää ettei minua pyydetty mukaan koulun kevätjuhlan tanssinäytökseen (vaikka harrastin balettia ym.) tai kutsuttu ensimmäisten joukoissa pesisjoukkueeseen liikkatunnilla (hyvä jos ei ihan viimeisenä). En ole kuitenkaan katkera vaikka lapsena tuo tuntuikin pahalta. Olen löytänyt oman jengini, omat ystäväni!

Noilta ”karuilta” ja kasvattavilta peruskouluajoilta jäi yksi hyvä ystävä joka on edelleen elämäni hetkissä mukana. Välillä on ollut hiljaisempikin kausi ystävyydessämme, mutta ystävyys on säilynyt <3 Hiljaisempi kausi tuli kun halusin kuulua siihen johonkin cooliin jengiin ja kuuluinkin. Nuoruutta tuli vietettyä aivan uudenlaisessa porukassa, jossa mulla oli oma ”isosisko” (todella hyvä YSTÄVÄ olikin) ja jolta mä sain lempinimeni Ode. Noitakin aikoja muistelen todella lämmöllä vaikka myöhemmin kun alettiin aikuistumaan, tiet alkoivat kulkea ehkä hieman eri suuntiin. Edelleen moikataan kun nähdään ja facesta seuraillaan toistemme elämää tai mä ainakin teidän 😆

♥

Ystävien kanssa eletään niin ylä- kuin alamäet elämästä, niin pienet kuin suuretkin hetket, niin kohokohdat kuin sudenkuopatkin. Ystävyys on molemminpuolista, siihen annetaan oma panos ja se saadaan moninkertaisena takaisin. Ystävän edessä voit nolata itsesi vaikka kuinka usein, se tuntee sinut ja on silti ystäväsi 😉

Ystävykset ovat kiinnostuneita toistensa asioista ja tekemisistä ja jutuista jotka ystävän elämässä ovat sillä hetkellä pinnalla, vaikkei ne täysin kohtaisi omien intressien kanssa. Minua ainakin kiinnostaa ystävieni lapsijutut ja koirajutut vaikkei ne omassa elämässä olekaan pinnalla ja koirista en oikeasti ymmärrä tuon taivaallista tarkoittaen että esim. koiraroduista tunnistan just susikoiran, collien ja lapukan, ehkä… 😛 Minusta ainakin tuntui kisoihinkin valmistuessani hyvältä ystävien kyselyt ja tsemppaukset vaikkei heitä kaikkia muuten laji ole ollut muuten lähellä.

♥

Onhan totta että jokaisella on elämässä hektisiä aikoja ja silloin saattaa jäädä ystävien huomioiminenkin vähälle ja jotkut ystävän tärkeät ja suuretkin jutut saattavat mennä itseltä hieman ohitse, jos itsellä on elämässä menossa jotain niin suurta joka vie kaiken ajan/voimat. Eihän nämäkään aisat ole kovin mustavalkoisia. Kovin helposti ei kuitenkaan pitäisi ystävän tärkeät hetket jäädä täysin huomiotta 😉

Ystävyys saattaa kokea myös joskus hiljaisempia aikoja, ei nähdä niin paljoa, mutta kun taas nähdään tuntuu ettei mitään aikaa olisi koskaan välissä ollutkaan…  ♥

Ihmissuhteet voivat myös joskus muuttua kovin yksipuolisiksi ja tällainen itseäni ainakin väsyttää ystävänä. Jossain kohtaa sitä ajattelee että antaa olla, katsotaan koska toisesta jotain kuuluu ja samalla toivoo ettei vallan hiljenisi… Tällaiset pistää kyllä ihmettelemään joskus, että mitä tapahtui…? Minua on myös vaikea saada suuttumaan ja minusta riitely ei kuule ystävyyteen vaikka nuorempana sitä tuli joskus jotain kinojakin, eri mieltä toki voi ystävien kanssa olla asioista ja keskustelut onkin ihan parhautta ja rikastuttavaa silloin. Mä nyt en oo mikään riitelijä missään ihmissuhteissa, olen jo yleensä purkamassa riitaa ennekuin se ehtii edes alkamaankaan 😀 Mikäli minut kuitenkin onnistuu suututtamaan niin se on usein menoa sitten, kun mä suutun jostain niin mä suutun ja silloin on syytäkin. Toisaalta olen myös anteeksiantavaa sorttia, mutta täytyy sanoa että silta on vaikea rakentaa uudestaan kun se on kerran sortunut ja olen ollut turhankin sinisilmäinen joskus enkä vieläkään sitä täysin menettänyt (enkä haluakaan menettää). Negatiivisia viboja aiheuittavat ihmiset pyrin myös pitämään etäällä, elämä kuluttaa muutenkin 😉

Olenko sitten itse täydellinen ystävä?

En todellakaan tätä kirjoittaessani niin ajattele! Pyrin kyllä olemaan hyvä ystävä. Onko minulla kuitenkaan aina tarpeeksi aikaa ystäville? Minun elämä on usein todella hektistä, mutta asiaa hepottaa että niin monen ystävänikin, joten olen itselleni armollinen tässä suhteessa 😀 Toiset ystävät asuvat myös kaukana ja välillä kyllä (aika useinkin)ikävätulee… Maratonpuheluita saatetaan vedellä, viestiä heitellä ja ihan somessakin kommentoida ja tykkäillä, jolloin edes ilmoitan, että ”hei täällä olen ja yhä seuraan touhujasi” 😀 Joidenkin kanssa lentää jopa joskus postikortti kirjeineen 🙂 Kuitenkaan näkemistä ”face to face” ajan kanssa ei mikään korvaa, joten pyrin silti elämän kiireissäkin mahduttamaan ystävien kanssa treffailuja sinnetänne. Yhden kaverin kanssa sovein viimeviikolla treffejä, saatiin kalenterit natsaamaan niin että toukokuun loppupuolelle saatiin treffit, sometellaan siihen asti 😛

Tällaisia pohdintoja liikkunut mun pikkupäässä syystä tai toisesta 😉
Oli tarve ruveta rustailemaan paperille pohdintaa ja mietein kyllä kirjoitanko tänne julkisesti näitä aatteitani, mutta mikäpä jottei, tällaisia pohdintoja ja ajatuksenjuoksuani olen ennekin postaillut. Kirjoittaminen auttaa asioiden pohdinnassa ja näkemään asioita monipuolisemmin. Mikäli syntyy vielä keskustelua, on se vielä rikastuttavampaa 😉

 ♥