Muuttotauko ja pakkolepo

HMPH! Viikko on kulunut viime päivityksestä ja syy siihen on treenaamattomuus ja kiire. Viimeksi olen salilla ollut viikko sitten tiistaina. Ei hyvä – ei lainkaan! Kuitenkin ylämäet voitetaan positiivisella asenteella ja päättäväisyydellä eikä valittamisella! 

Viime viikko meni tiistain jälkeen täysin muuttopuuhissa. Ei olisi uskonut kuinka paljon se aikaa viekään ja kuinka paljon sitä pakattavaa vielä vaan oli, vaikka pakattu oli jo etukäteenkin paljon. En vain ehtinyt muuttopuuhilta salille ja tähän olin kyllä varautunutkin. Muutto oli kuitenkin viime viikon ykkösasia, se kun oli pakko saada alta pois! Ja kyllä olin iltaisin aika poikki, onneksi pääsin ajoissa kuitenkin sänkyyn ja sain lunastettua lupauksen levätä paremmin. Monena iltana piikkimaton kautta untenmaille ja uni kyllä maittoi! En kyllä enää koskaan halua muuttaa ja tuskin tarvitseekaan 😉

Pieni kurkkaus tulevan kotimme keitiöön ja lisää löytyy toisesta postauksestani täältä.

Viime viikolla sitten ajattelin että kunhann tämä muuttorumba on ohi niin salille vaan heti mars! ja kunnon treeniä kehiin, mutta kuinkas kävinkään….? Kroppa oli eri mieltä ja vaati lepoa! Stressi laukesi ja muuttopuuhissa kärsitty pölystä ja vuorotellen oltu sisällä lämpimässä ja ulkona kylmässä…. Mistä näistä syistä tietää, mutta jokatapauksessa niin kävi kuitenkin että bakteeripöpöt pääsivät iskemään….
La-su välisenä yönä herättiin miehen kanssa kummatkin kurkkukipuun joka paheni sitten sunnuntain aikana. Sunnuntaina oli vielä vähän rivarikämpällä tyhjentämisstä jäljellä ja siivoilu. Onneksi anoppi oli apuna, mies oli pois pelistä jo alkupäivästä ja meitilläkin veto aika vähissä… Mutta valmista tuli ja uusi asukas pääsi maanantaina muuttamaaan meidän vanhaan kotiimme. Ensimmäiseen yhteiseen kotiimme, jossa 8 onnellista vuotta asustimme
Illalla sitten kun tiirailimme kurkkujamme, totesimme että valkoisessa peitteessä on nielurisat kummallakin ja maanantaina lääkäri diagnosoi sen mitä jo arvelimme, kummalkin angiina. Kunnon lääkekuurinhan tuosta sitten sai ja saikkuakin ihan loppuviikon ajaksi. Treenitaukoa siis lisää ja kun treeneihin taas pääsen käsiki niin hissukseen ja kevyillä treeneillä liikkeelle, tästä ei haluta nyt mitään kierrettä! Nyt vaan ensin taistellaan tauti pois levolla ja ravinnolla sekä lääkkeidenkin avulla. Eilen vain en oikein saanut syötyä enkä juotua mitään, nieleminen kun oli yhtä tuskaa ja kalorit jäivätkin melko mataliksi :/ Tänään olen jo kuitenkin onneksi saanut syötyä normaalin määrän vaikka on tuo kurkku vieläkin kipeä, mutta ei aiheuta enää niin pahaa tuskaa kuin eilen. 
Kuumetta ollut eilen ja tänään ja eilen korkeimmillaan 38,68 ja ajattelinkin nukkumaan mennessä kun tuo kuume oli korkeimmillaan, ”vie kuume paha tauti pois”. Minulla kun ei kuume aina edes nouse pöpöistä ja jos nousee niin se on sellaista juuri ja juuri kuumetta, että ihan hyvä että kuumekin tuli nyt taisteluun mukaan.
Positiivista voimaa on tuoneet myös ystävät ihanine viesteineen ja parane pian toivotuksineen. Yksikin veti tautia turpaan mun puolesta 😀 Ja kun tuo mieskin on samassa taudissa niin saa jakaa ja kirota tuntemuksia toisen kanssa. Me ollaan niin made to each others 😀
TÄÄLTÄ NOUSTAAN, ÄLKÄÄ HUOLIKO!
 
Outi Karita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta