Meni pupu pöksyyn

Jumppamaikka jumpan jälkeen
Päätin pitää tän viikon pelkkänä jumppaohjaus viikkona, kroppa tuntuis vielä kaipaavaan lepoa ja salitreenien aloittaminen tarkoittais vaan yhtä lepopäivää. Varsinaisesti ei siis pupu mennyt pöksyyn vaan suostuin kuuntelemaan kroppaa vaikka yritinkin kuunnella sen terveeksi 😀 Pakko se oli myöntää kun niistin maanantai aamulla ihan hirmuisesti ja kurkku oli aamupäivän kovin kuiva, että vielä ei kannata lähteä kauheasti urheilemaan, jos edes pääsisi omat jumppaohjaukset ohjaamaan, niin siinä ehkä tarpeeksi tavoitetta tälle viikolle. Maanantai aamun niistämisen määrän syynä tietysti voipi olla myös tuo suolahuonehoito, se kun saattaa pistää liman liikkelle, mutta vaikka syy löytyisi siitä niin eihän tuollaista limamäärää erittyisi jos kunnossa olisi. Tietty jos olot antaa loppuviikosta myötä voisi jonkun koko kropan jumppailun tehdä josain kohtaan salin puolella. Jos jonkun kevyen kävelylenkin…. No let´s see, päivä kerrallaan ja pikkuhiljaa taas! Jumppaohjauksia tulee nyt ainakin kolme tähänkin viikkoon. Toisaalta tällä hetkellä jo salilla käyntikin virkistää mieltä. Se on kuitenkin melkeenpä mun toinen koti <3
 
Eilen olin ohjailemassa pelkät pacetunnit ja kyllä välillä pisti nuo aeromix levyjen biisit kroppaa itselläkin heilumaan noilla tunneilla. Seuraava biisi varsinkin pistää meitiä liikkeelle 😀
 
 
 
Tänään sitten olin ohjailemassa pakarajumppaa. Jumppa meni oikein hyvillä mielin ja oloin, ainoo mikä tuntu pistävän kroppaa turhan koville oli lyhyt sykkeennosto. Siinä sitten sykkeet pomppas kyllä johonkin maksimeihin varmaan. Nyt kuitenkin jaksoin koko tunnin itsekin rehkiä eikä ainakaan vielä tunnu pahalta tuo rehkiminen 🙂
 
Huomenna ainakin luvassa liikunnaton päivä, parin ystävän kanssa katsomaan Les Miserables elokuviin. Katsotaan mitä taas kroppa sanoo loppuviikosta, peukut pystyyn! Nessuja kuluu kyllä edelleen. Eilen sain mykoplasma kokeen tulokset ja vasta-aineiden määrä oli kohtalainen, mutta sen verran pieni ettei mitään tuoretta mykoplasma löydöstä ollut havaittavissa. Luultavasti jäänyt vasta-aineita kahden vuoden takaisesta mykoplasmasta. Jos noita vasta-aineita olisi enemmän niin silloin tauti jylläisi ja kroppa synnyttäisi lisää vasta-aineita bakteeria vastaan. Vasta-aineita voi jäädä kuulemma kehoon loppuelämäksi, mutta josko se tarkoittaisi immuniteettia ko. bakteerille 🙂 Niin ja siis vasta-aineethan ei ole sama asia kuin itse mykoplasma bakteeri, vaan ne on kehon tuottamia vasta-aineita bakteeria vastaan. Luultavasti nyt joku pitkäkestoinen viiruksen aiheuttama flunssa. Kuitenkaan kuumetta ei ole, kurkkukipuilu toivottavasti nyt jo jäänyt pysyvästi pois. Tällähetkellä pelkkää nuhaa ja välillä hieman kuivan oloinen tuo kurkku.
 
Pinaatista alkuviikolla haettu virtaa! Sillointällöin tulee tehtyä pinaattikeittoa. Muutenkin tykkään käyttää paljon ns. suomalaisia superfoodeja ruuissani!
 
 
1/2 litraa 4% kermaa
1/2 litraa rasvatonta maitoa
1/2 dl vehnäjauhoja
1 pss (150 g) pinaattia
suolaa
valkopippuria
 
Koko keitto:
588,5 kcal, 29,05 g proteiinia, 69,95 g hh, 21,95 g rasvaa
1/4:
147 kcal, 7,26 g proteiinia, 17,49 g hh, 5,49 g rasvaa
 
Aika paljon saa tuohon keiton kylkeen kerätä syömistä, kanamuna tietty keiton sekaan ja parit Vuoksen piirakat leikkeleillä, nam!
 
Hyvää tätä viikkoa kaikille!
Kommentteja rohkeasti! 🙂
Miten viikko startannut? Painiiko joku muu flunssailun kanssa?
Ja klikkaamalla myös blogin seuraajaksi 😉
Outi Karita

2 vastausta artikkeliin “Meni pupu pöksyyn”

  1. Viisas päätös kuunnella kroppaa ja varmasti on sen arvoista! 🙂
    Nam, olin jo unohtanut pinaattikeiton olemassaolon! En ole muistanut tehdä sitä pitkään aikaan vaikka se on koko perheen yksi lemppareista! Poikani sanoin: kipparikallesoppaa! 😀
    Oikein mukavaa viikkoa ja aurinkoista mieltä!
    -Marika-

    • Kiitos Marika taas tsempeistä! 🙂
      Joskus on vaikea kuunnella kroppaa tai ehkä hyväksyä niitä sen viestejä, mutta hammasta purren nyt nielty nämä viestit ja nyt alkaa kivasti taas olo kohentumaan 🙂 Suolahuonehoidotkin jatkuu tällä viikolla niin josko siitäkin olis nyt apuja 🙂
      Pinaattikeitto oli lapsuuden yksi inhokki, mutta niin herkkua kyllä nykyään mun mielestä että sillointällöin tulee sitä keiteltyä, on niin helppoakin tehdä 🙂
      Aurinkoista mieltä sinullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta