RV 34 – supisteluja ja häähumua

RV 34 tuli eilen täyteen, 6 viikkoa laskettuun aikaan, kolme siihen että vauva on täysaikainen, hui! Aika jänniä viikkoja aletaan tässä elämään, vaikka mua ei jännitäkkään ainakaan huonolla tavalla. Enemmänkin on semmoinen kiva kutkuttava tunne, että h-hetki lähenee ja se, että meitä onkin pian kolme <3

rv 34

RV 34 tuntemukset

Kropassa tulee melkein joka viikko jotain uutta tuntemusta ja niinhän se kuuluukin kun se synnytys kuitenkin viikko viikolta lähenee ja keho alkaa siihenkin valmistautua kokoajan enemmän. Näin mä aattelen tämän viikon tuntemuksista paljolti, että se on jonkinlaista kropan valmistautumista. Harjoitussupistuksia mulla ollut jo jonkun aikaa silloin tällöin ja rasituksesta enemmän. Tällä viikolla kuitenkin tuli hieman erilaisiakin supistuksia. To-pe yönä supisteli tunnin ajan niin etten sitten pystynyt oikeen makuullanikaan olemaan vaan nousin sängyssä kontilleni rinta kohti patjaa ja keskityin hengittelemään. Tiesin, ettei kyse ole vielä synnytyssupistuksista, mutta niin erilaisia ne oli ja niin paljon niitä tuli, että näin parhaaksi käydä tsekillä äityspolilla perjantaina vielä, varsinkin kun meillä oli viikonloppureissu edessä. Noihin supistuksiin liittyi myös se, että kropassa oli vähän outo olo. No, polilla todettiin kaiken kuitenkin olevan hyvin ja päästiin reissuun.

Tällä viikolla tuota yhtä yötä lukuunottamatta, kun supisteli aamuyöstä niin nukuttu hyvin! Pääasiassa siis unta riittää! Kipuja tulee rasituksesta edelleen, niille ei taida helpotusta tulla ennen synnytystä. Hormonit heittelee välillä ja kyynelkanavat on ajoittain hyvin vuolaat ihan kaikkien tunteiden suhteen.

rv 34

RV 34 kuulumisia

Kuten tuossa yksinäisyys postauksessa kerroin, niin menot ja tapahtumat painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin. Päivät on kuitenkin pitkiä arjessa. Onhan tälläkin viikolla ollut paljon iltamenoja ja onneksi päivien piristykseksi jotain päivämenojakin. Viikonlopun häähumut olikin sitten niin suurta humua, että tää maanantai on ihan hyvä ottaa nollauksen kannalta ihan rauhassa 😀

rv 34

Iltaisin on ollut mm. synnytysvalmennusta ja odottajien kahvilaa. Päivisin sitten taas  kävin kerran viikon aikana itsekseni uimahallilla vähän vesijuoksemassa ja uimassa. Sitten yhtenä päivänä sain kaveria kylään, siinä aikaa kuluikin höpötellen. Muuten päivät kuluneet hissukseen ja jotain juttuja hoidellen itsekseen. Neuvolassa oli myös yksi käynti ja sitten tuo äitiyspolikäynti, kummallakin noista käynneistä oli Riku mukana, mikä on ihanaa. Kuitenkaan tuollaiset asioiden hoidot ja neuvolakäynnit ei ihan oo samanlaista sosiaalista kanssakäymistä kuin mitä ihmisten treffaaminen.

Viikonloppu vietettiin sitten tosiaan pe-su Espoossa häähumuissa ja oli kyllä niin ihana viikonloppu! Näki paljon ystäviä, jotka asuvat kauempana ja mikä ihaninta, päästiin juhlimaan rakkaiden ystävien onnea ja häitä! Itse olin kaason roolissa yhtenä neljästä kaasosta. Onneksi meitä oli neljä! Neljästä kaksi raskaana ja melkeinpä samoilla viikoillakin. Oli neljä jolle jakaa kaason pestiä ja toisaalta, päästiin Petran kanssa tarpeen tulleen huilaamaankin välillä. Häät oli ihanan lämminhenkiset ja rennot, just hyvät meikäläisen oloihinkin ja ihan bueno juttu että yöpaikka oli juhlapaikan ja kappelin yhteydessä. Häissä oli muuten oktoberfest teemana ja hääparikin hetken juhlittuuaan hääpuvuissa repäisi ja vaihtoi vaatteensa teemaan sopiviksi juhlatamineiksi 😉

RV 34 neuvolakuulumisia

Neuvolakäynneillä oli aikalailla tarkalleen kuukausi eroa, mutta nyt ne alkaakin sitten tiivistyä ja seuraava käynti sovittiin kahdenviikon päästä ja siitä eteenpäin muistaakseni olisi viikoittain. Neuvolan vaa´an mukaan paino ei ollut noussut kuin kilon. Vähän taas tasaantunut painonnousu nimittäin kahdella viime kerralla oli vähän isompia harppauksia tehnyt, mutta kaikilla meillä paino nousee raskauden aikana niin eri tahtisesti. Tällä viikolla vielä käsittelen paremmin tuota painonnousuani tähän asti täällä blogissa.

Viimeksi verenpaine oli vähän laskenut, mutta ei vielä hälyttävästi ja kun ei väsymystäkään ollut niin ei koettu tarpeelliseksi rautalisää. Viime kerran jälkeen oon lisäillyt ruokavalioon mm. parsakaalia, pinaattia ja persiljaa hieman. En tiedä onko näistä kiittäminen, mutta nyt taas verenpaineet oli paremmat ja korkeammat. Hemoglobiinit ja kaikki muutkin edelleen hyvällä mallilla. Eli näiden kaikkien osalta raskaus sujuu hyvin!

rv 34

RV 34 Tiitin kuulumisia

Tiiti touhuaa paljon masussa ja varsinkin jalkojen liikkeet tuntuvat todella hyvin ja se pepun sheikkaus, mitä välillä kaveri pitää. Lauantaipäivä oli selvästi hiljaisempi kun oltiin häähumuissa ja paljon jaloilla ja istumassa. Sunnuntaina otti sitten takaisin ja päätti että nyt on hänen vuoronsa muljata. Edelleen isän käsi rauhoittaa, usein kun Riku laittaa käden mun masulle niin ei tapahdukaan mitään, mutta kyllä välillä sitten annetaan isänkin tuntea liikkeet.

Näin uuden raskausviikon alussa vauva on keskimäärin n. 44 sentin mittainen päästä jalkoihin ja painaa viikon alussa n. 2,38 kg ja viikon lopussa n. 2,56 kg. Meillähän painoarviot ollut aina vähän enemmän, mutta nuo onkin keskimääräisiä lukuja ja Tiiti on kasvanut siinä keski- ja yläkäyrän välissä arvioiden mukaan. Keskushermosto on nyt täysin valmis ja ruoansulatuselimistö lähes kokonaan kehittynyt. Vauva kerää edelleen painoa ja täyttää nyt lähes koko kohdun.

rv 34

Tsekkaa viime viikolta postaukset

RV 33 – potra poika potkii

Mun aamujen todellisuus

Sosiaalisen ihmisen yksinäisyys

Ja seuraa IG:ssä

@outikarita

Sosiaalisen ihmisen yksinäisyys

Yksinäisyys koskettaa monia paljon isompana asiana, mitä tässä postauksessa nyt käsittelen. Toivon että vaikka lähestynkin tätä asiaa paljon pienempänä ongelmana, jos tätä nyt edes ongelmaksi voi sanoa, niin ettei lähdettäisi sille linjalle että yksinäisyyttä on paljon isompaakin. Yksinäisyyttä on monen tasoista ja se on aina jokaisen omakohtainen kokemus. En varsinaisesti isossa ja laajassa mittakaavassa koe olevani kovinkaan yksinäinen, mulla on laaja sosiaalinen piiri. Kuitenkin on päiviä kun mut valtaa valtava yksinäisyyden tunne. Tää tunne on viime aikoina korostunut.

En halua antaa kuvaa, että valitan ja olen ihan maissa. Itseä vain helpottaa nyt purkaa tämä asia kirjoituksen muodossa ja ehkä siellä on joku joka myös kokee tai on kokenut samanlaisia tunteita.

yksinäisyys

Viimeksi koin yksinäisyyttä viime talvena kun olisin kaivannut paljon toisten ihmisten läsnäoloa ja tukea, ajatusten muualle saamista omista murheista. Sainkin sitä kun vain tarpeeksi itse hain, mutta jotenkaan en riittävästi ja kuitenkin monilla oli omia kiireitä ja murheita samaan aikaan. Itsellä tuo aika oli rankin aika lapsettomuuden kohdalla.

Mistä nyt koen yksinäisyyttä? Hyvin erilaisessa elämäntilanteessa olen nyt ja hyvin erilaiset syyt yksinäisyydelle ja nämä kaksi yksinäisyyden kokemustani kertovat juuri siitä, että sitä yksinäisyyttä on niin monenlaista. Tällä hetkellä koen itse kuvailemanani sosiaalisen ihmisen yksinäisyyttä, jota voisi kait kuvailla tylsistymiseksikin.

Mietein onko mulla oikeus puhua omalla kohdallani yksinäisyydestä? Se sana mikä mulle tulee omasta tunteesta päälimmäisenä mieleen on kuitenkin yksinäisyys. Eräs ihminen joskus sanoi, ettei tunne valehtele, se mitä tunnemme niin sen tunnemme.

Jotenkin myös itselläkin herää ajatus, että pitää muistaa ottaa itsekin ihmisiin yhteyttä silloinkin kun ei itse koe yksinäisyyttä tai tarvetta jostain syystä. Miksi, se niin usein on niin, että sitä seuraa tarvii itse pyytää silloin kun sitä tarvitsee. Miksemme arjessamme huomaa ottaa siihen ystävään yhteyttä useammin ihan vain kyselläksemme kuulumisia? Näiden omien kokemusten myötä olen itsekin tullut tomerammaksi kyselemään aina ajoittain ystävien kuulumisia.

Mulla tulee nyt 4 viikkoa täyteen sairaslomaa ja viikko vielä saikkua edessä. Sitten alkaa äitiysloma. Laskettuun aikaan on reilu 6 viikkoa nyt jäljellä. Se voi olla vähemmän tai enemmän. Mä koen olevani hyvin sosiaalinen ihminen ja mulla on ollut myös hyvin sosiaaliset työt. Päätyöni löytyy päiväkodista lastentarhanopettajana ja sen lisäksi olen ollut jumppaohjaajana, joka nyt ollut pidemmän aikaa tauolla. Myös kolmaskin työ löytyy ja se on Party Lite tuotteiden myynti, joka on myös hyvin sosiaalista. Lisäksi mulla on laaja sosiaalinen verkosto. Kuitenkin tuossa verkostossa osa asuu kauempana, osa lähempänä, osa on kiireisempiä, osa vähemmän kiireisiä. Aikatauluja on välillä vaikea sovittaa edes puhelinmaratooneihin.

Monet sosiaaliset menot ja ohjelmat painottuvvat iltoihin, samoin ystävien kanssa treffien sovittaminen on iltapainotteista. Mieskin on iltaisin kotona seurana, usein vasta pitkän työpäivän jälkeen. Tänäänkin kyllä osallistuin odottajien kahvilaan ja oli kyllä piristystähän päivään, mutta sekin oli illalla. Välillä päivät siis tuntuvat todella pitkiltä ja yksinäisiltä kun herää suht aikaisin ja on usein koko päivän yksikseen. Saikun tarkoituskin on toki ottaa iisisti, mutta eihän se nyt tarkoita kuitenkaan yksin linnoittautumista neljän seinän sisälle. Toiset päivät kuluvatkin ihan mukavasti kotoillen yksikseen, mutta ei nyt ihan joka päivä. Ikinä oikein jaksanut montaa päivää putkeen sellaista pelkkää kotoilua. Tällä viikolla ollut yhdet opäivätreffit ja edessä on kyllä hyvin sosiaalinen viikonloppu. Tänään sain myös sovittua kahteen seuraavaan viikkoon, kumpaankin yhdet päivätreffitkin ystävien kanssa ja heti nostatti tämän mamman mieltä!

Oikeasti pitäisi myös rohkeammin itsekin lähestyä ystäviä ja kertoa tarpeestaan…

Mulla on siis kyllä edelleen sosiaalista elämää, mutta se on niin roimasti pudonnut, että kyllä vain välillä mut valtaa suoraan sanottuna yksinäisyyden tunne ja siihen kun liittää raskaushormoonit niin johan on soppa valmis. Oon aina ollut herkkä ja nyt viime viikkoina tuota hormoonimyllerrystä, joka pistää vielä herkemmäksi on ollut havaittavissa kasvavissa määrin. 

Ei tässä loppujen lopuksi paljoa viikkoja ole siihen kun meitä on täällä kotona kolme päivisin. Tiiti kun syntyy niin isimieskin jää hetkeksi kotiin. Elämä tulee paljon muuttumaan ja olenpa huomannut että monet vauvakahvilat ym. on sitten aamupäivisin, jos kaipaan silloinkin enemmän seuraa. Vauva-arki tulee myös olemaan varmasti hyvinerilaista, vaikka oltaisiin Tiitin kanssa kahdenkin kotona. Odotan kovasti sitä! Sen näyttää aika, nyt puhuinkin tästä hetkestä ja teki hyvää kirjoittaa nää sanat ja mietteet nyt konkreettisesti ja jakaa teidän kanssa, jos siellä tosiaan olisi muitakin samanlaisten ajatusten kanssa olevia tai olleita <3

Onneksi on Instgram, jonka storyyn voi höpötellä päivät pitkät juttuja 😉

@outikarita