Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuushoidot ja aika niitä ennen

Aluksi kerron ajasta, ennenkuin aloitimme lapsettomuushoidot, enennkuin edes ajattelimme niitä. Me jätimme ehkäisyn pois syksyllä 2014. Silloin minulla myös leikattiin pala kohdunkaulasta pois. Minulta löydettiin solumuutoksia ja patologin kautta löydettiin poistetusta palasta ihan syöpäsoluiksi kehittyneitä muutoksia. Meidän piti jättää ehkäisy jo saman vuoden keväällä pois, mutta nämä terveydelliset asiat oli ensin hoidettava kuntoon. Viime syksynä oli viimeinenkin kontrolli tuon asian tiimoilta, mutta heti toimenpiteestä palauduttua sai kyllä ruveta lasta yrittämään. Sinäänsä tämän sanottiin olevan vaikuttamatta mitenkään tulevaisuuden lapsisuunnitelmiin, kuitenkin olen tänä vuonna miettinyt, että ehkä vaikuttikin. Nimittäin kohdunkaulani saattoi olla rakenteeltaan hieman erilainen tuon poiston jäljiltä ja tämä selvisi lapsettomuustutkimuksissa. Kuitenkaan tätä ei syyksi sanottu lapsettomuudelle missään vaiheessa, nämä ovat vain omia mietteitäni.

Mulla oli ehkäisyn pois jättäessä ajatus, että tässä saattaa hyvin mennä vuosikin. Oltiin siis hyvin realistisia asian suhteen, kuitenkin kun monia vuosia käyttää hormonaalista ehkäisyä niin kestäähän kropankin tasaantua tuollaisesta. Kesti ehkä puolisen vuotta, että hormoonitoimintani tasaantui. Huomasin ruokavalion vaikutukset hormoonitoimintaan, gluteenin ja maidon vähentämisellä oli positiivisia vaikutuksia ja myöhemmin huomasin, että kun nautin niitä enemmän niin kierto pitenee. En ottanut tästä paineita, mutta tein kyllä ainakin kerran raskaustestin kun kierto oli jo kuutta viikkoa noina aika alkuaikoina. Meillä oli rento meininki enkä koe, että ensimmäisen vuoden aikana olisi niin sanotusti yritetty, ei tähdätty mihinkään tiettyihin päiviin, mutta kyllä peitto viuhui ihan muutoinkin aktiivisesti 😉

Lapsettomuushoidot

Lapsettomuushoidot ja edeltävät tutkimukset

Oikeastaan vasta 2015 vuoden loppupuolella aloin miettiä, että miksei mitään tapahdu… 2016 alkuvuodesta päädyin tikuttelemaan ovulaatiota muuataman kuukauden ajan, todetakseni, että joka kierrossa se tapahtuu tismalleen samoilla päivillä. Nyt raskaushaaveet olivat muuttuneet jo pieneksi yrittämiseksi, kun tähän asti oltiin rennoilla mielin, asenteella ”tulee kun tulee”. Tiedostin, koska ovuloitsin ja vaikuttihan se asiaan, halusi tai ei niin ei sitä omaa pääkoppaa pysty aina ohjailemaan ja esimerkiksi olemaan tiedostamatta tällaista. Joka kerta kunkuukautiset alkoivat olisi tehnyt mieli paiskoa tavaroita seinään, se tuntui vaan joka kerta ja kuukausi kuukaudelta pahemmalta, missä vika? Muutaman raskaustestinkin tein, mutta aina kuukautiset alkoivat tyyliin vielä samana tai seuraavana päivänä eikäolleet edes välttämättä myöhässä…

Kesäkuussa 2016 menin omalle gynelleni asiasta juttelemaan ja saimme Rikun kanssa lähetteet alkututkimuksiin. Tosin kaikkia labroja ei pystytty kesän aikana ottamaan, joten saimme odotella elo-syyskuulle. Tulokset olivat kaikki hyvät ja saimme lähetteen lapsettomuuspolille jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksina multa ultrattiin munajohtimien aukiolo ja se oli hankalaa ja kivuliasta, tuolloin selvisi että kohdunkaulan suu pisti hanttiin ja että se saattoi olla hieman poikkeava rakenteeltaan aiempien toimenpiteiden johdosta. En halua ketäänpelotella, yleensä tuo toimenpide on kait suht kivuton, mutta mulla ei ja sen jälkeen heikottikin niin, että keräilin itseäni pari tuntia sairaalalla maaten.

Lapsettomuushoidot

 

Lapsettomuushoidot, diagnoosi ja hoidot

Kaikki oli hyvin tämänkin tutkimuksen osalta ja diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Lääkärin kanssa keskusteltiin jatkosta ja päädyttiin aloittamaan lapsettomuushoidot kevyillä inseminaatiohoidoilla johon yhdistettiin lääkkellinen ovulaation induktio. Ovulaation induktio on lääkkellinen keino edistää ovulaatiota, kypsyttää munasolua ja irrottaa se munarakkulasta ja vaikka minulla nuo ovulaatiot tapahtuivat säännöllisesti, niin tämä yleensä liitetään noihin inseminaatiohoitoihin. Hoidot päästiin aloittamaan joulutaukojen ja kiertojeni takia tammikuussa 2017.

Ensimmäisellä hoitokierrolla inseminaatiota ei saatu tehtyä, mutta toisella kierrolla se sitten saatiinkin tehtyä. Ei siinä enää voinut olla ajattelematta asiaa jo ihan päivittäin. Iltaisin kun pisti vatsanahkaansa pistoksen, niin ei se nyt ihan normi iltatoimista mennyt. Kuitenkin, nyt kun jotain tapahtui niin oli tavallaan helpompaa kuin silloin juuri ennen hoitoja, vaikkakin rankkoja hetkiä tuli edelleen koettua.. Viime lapsettomuuspostauksessani kerroinkin noista tunteista ennen hoitojen alkamista. Tosiaan lääkettä pisteltiin kierron tietyssä vaiheessa aina iltaisin. Välillä käytiin polilla ultraamassa, että miten munasolu kypsyy ja laskettiin, koska ovulaatio olisi ajankohtainen. Sitten inseminaation yhteydessä (tosilla tämä on vuorokautta ennempääkin) niin pistettiin irrotuspistos, joka siis irottaa munasolun munarakkkulasta ja aiheuttaa ovulaation.

En laittanut kauheasti luottoa näihin inseminaatioihin, voisiko se olla muka niin pienestä avusta kiinni, että uimarit tuikattaisiin vain suoraan kohtuun. Kai ne sinne olisi löytäneet jo aikaisemminkin vai oliko joku syy, ettei ne olleet vain päässeet, se kohdunkaulako…? Mietein myös, että jos ovulaationi onkin ollut vain heikkoa, esim. buranakin saattaa heikentää ovulaatiota, en ole lainkaan huomioinut tällaisia heikentäviä tekijöitä, mutta hei, aika moni tulee raskaaksi ihan huomioimatta tällaisia… Kyllä sitä kaikkea liikkui välillä päässä ja pyreinkin pohtimaan ajatukset loppuun niin ettei ne jäisi pyörimään levynä päähäni.

Olin tähän mennessä kuullut jo monen muunkin tarinan lapsettomuudesta ja aika pitkiä prosessseja hoidot olivat kaikilla olleet. Itse olin jo asennoitunut, että tehdään näitä inssejä 4, sitten tuleekin varmaan jo pian kesätauko, että ehkä sitten syksyllä seuraava hoitomuoto… Meillä tosiaan olisi tehty tuo neljä kertaa, määrät käsittääkseni voivat vaihdella ainakin paikkakuntakohtaisesti. Mietein jo sitäkin, että onko näitä pakko tehdä se neljä, että jos ei nyt vaan natsaa, niin mikä todennäköisyys, että natsaisi seuraavistakaan. Tässä kohtaa myös aloin miettimään, että juu lapsia saadaan, mutta kyllä niitä ihan tekemällä tehdäänkin, vaikka toiset sanookin ettei lapsia tehdä,niitä saadaan. Nämä kuitenkin kummatkin taitavat pitää paikkansa, niitä tehdään ja toivottavasti lopulta myös saadaan <3

Meidän lapsettomuushoidot kuitenkin loppui lyhyeen ja lopulta raskauduinkin omin sanoin aika nopeastikin, nopeasti hoitojen aloittamisen jälkeen, mutta tästä lisää vielä postaussarjan seuraavassa postauksessa…

Lue myös aiempi postaus Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3 

Lapsettomuudesta löytyy myös tietoa Simpukka Ry:n sivuilta
 kehotan silti myös miettimään esim. facessa tällaisin ryhmiin liittymistä. Itse liityin Suljettu Simpukka ryhmään hoitojen alettua, mutta välillä koin myös toisten juttujen lukemiset hyvin ahdistavaksi vaikkakin tuolta sai myös vertaistukea… Tällaisiin rymiin kuulumisessa on hyvät ja huonot puolensa ja jokainen kokee henkilökohtaisesti nämä asiat, joten henkilökohtaisesti kannattaa myös punnita haluaako nähdä niitä rankkoja tarinoita ja pystyykö ne kenties suodattamaan tai olemaan lukematta, vertaistuki on kuitenkin hyvä, mitä tuolta voi saada!

Alkuraskaus, pahoinvointi ja painonnousu

Alkuraskaus, palataanpa hetkeksi ajassa hieman taaksepäin ja tuonne alkuraskauteen, nythän on jestas sentään, menossa jo toinen kolmannes ja pian puoliväli. Miten se aika meneekään nopeasti. Kaikkien raskaudet on erilaisia eikä niitä voi tai pitäisi verrata. Itsellä kaikki on niin uutta ja jännittävää. Samalla myös hurjan pelottavaa ja pelottavaa siinä mielessä, että onhan pikkuisella kaikki hyvin. Alkuun sitä pelkäsi ennen varhaisultraa, että onhan kaikki kunnossa ja nyt on omat flunssailut pelottaneet, että voivatko ne vaikuttaa pikkuiseen. Eilen kuitenkin oli neuvolakäynti ja taas täällä porskutetaan rauhallisin ja onnellisin mielin.

Alkuraskaus

Alkuraskaus ja pahoinvointi

Ihan ensimmäisillä viikoilla olin tosi energinen ja ihan hyvinvoiva, mitä nyt välillä röyhytti. Melko pian kuitenkin alkoi etovat olot, oikeastaan siinä RV 5 – 6 tienoilla. Pahoinvointi toi mulle mukanaan väsymystä ja ruokahaluttomuutta, vaikka nälkä olikin. Se alkoi pikkuhiljaa ja paheni päivä päivältä, mutta pysyi lähinnä tuossa etovassa olossa ja ajoittain ilmeni yökkimisenä ja ei kaukana ollut ettei olisi muutakin ollut kuin yökkäilyä. Oikeastaan vain kaksi kertaa olen oksentanut ja ensimmäinen kerta johtui paljolti varhaisultran jännittämisestä. Toisen kerran kun pyttyä halailin, oli se puhtaasti huonovointisuutta. Huonovointisuus ei ajoittanut mulla pelkästään aamuihin, sitä saattoi olla missä kohtaa päivää hyvänsä ja vaikka pyrein pitämään syömisistänikin huolen, välillä se kesti ihan koko päivän. Ruoka ei aina maittanut, oikeastaan perus kotiruoka ei juuri lainkaan, tosi usein jäi syöminen kesken. Välipaloja tuli kyllä sitten napsittua ja pyreinkin pitämään huolen, että edes jotain tulisi syötyä, koska nälkä oli!

Helpotus pahoinvointiin

Oikeasti, ihan pienellä kikka kolmosella pahoinvointi loppui kuin seinään. Tiedän tämän helpottaneen muitakin, muttei kaikkia ja oli vaikutus sitten plaseboa tai ei, niin aivan sama. Raskausviikolla 8 oksenin sen toisen kerran ja laitoinkin Rikulle viestiä, että kävisi ostamassa mulle nyt ne apteekissa myytävät SeaBand pahoinvointirannekkeet. Illalla laitoin ne käteen ja sen jälkeen riisuin vain öiksi pois. Rannekkeissa on muovinen pallo, joka pitää mittaamalla asettaa tiettyyn kohteeseen rannetta, jolloin se painaa tiettyyn akupunktiopisteeseen. Itse kyllä uskonkinihan akupunktioon ja tässä kohtaa myös siihen enemmän kuin plasebovaikutukseen. Pahoinvointi, yökkäily, etova olo, kaikki loppui tuohon. En oikeastaan silloin illalla vielä huomannut mitään, mutta kun seuraavana päivänä ei etonut, eikä seuraavanaakaan niin johan aloin uskoa. Myös se tavallinen ruoka alkoi maittaa normaalisti ja sanoinkin ääneeni muutaman kerran, että voi vitsi kun ruoka maistuu hyvälle ja syöminen on kivaa! Myös väsymys helpotti melkosesti vaikka edelleen väsytti normaalia enemmän. Olin kuitenkin kuin uudesti syntynyt! Nyt olen ollutkin jo kaksi viikkoa ilman pahoinvointirannekkeita ja hyvin on pärjätty.

Alkuraskaus

Alkuraskaus ja painonnousu

Tämä liittyy niin vahvasti tuohon alkuraskauden pahoinvointiin, että liitän tämänkin asian tähän postaukseen vielä. Oon lukenut, että monilla huonovointisuuden takia on paino laskenut, mutta ei vaan mulla. Mulla paino on kyllä noussut ja luulenpa, ettei ruokahaluttomuudesta huolimatta energiansaantini jäänyt miinukselle, ehkä jopa plussan puolelle. En saanut perus ruokaa syötyä ja ajattelin, että kunhan jotain syön ja söinkin periaatteella mitä mieli teki paljon välipaloja, joista muuten voi kertyäkin ihan kunnon enrgiansaanti päivälle. Tähän kun liittää sen etovan olon ja väsymyksen, kun energiaa ei työpäivän jälkeen juuri ollut, niin tällä elohiirellä liikunnan määrä laski ryminällä alaspäin.

Vähän jännittikin eilinen neuvolakäynti siinä mielessä, että onkohan painoa tullut liikaa. Liikaa ehkä vertasin siihen, mitä kuullut ja lukenut muilla tulleen. Mun painonnousu oli kuulemma aivan normaalia, eikä huolestuttavissa määrin laisinkaan. Olin myös toiminut ihan oikein silloin kun oli huonovointisuutta, syöden usein niitä välipaloja. Ei siis tullutkaan noottia vaikka sitä pelkäsin… Meidän neuvolahoitaja on muutenkin tosi mukava ja rento, hänen luonaan on oikeasti mukava käydä!

Nyt kun huonovointisuus on tosiaan kadonnut ja väysymyskin koko ajan helpottunut, rupean olemaan enemmän oma energinen itseni, mitä nyt flunssa vei tässä voimia ja on pistänyt huilailemaan. Kuitenkin ruokailut on järkevöitynyt takaisin normaaliksi, nälkäkin helpottanut ja entiset ruokamäärät tuntuvat riittävän vielä tai sanotaan tällä hetkellä varsin hyvin, verrattuna tuohon alkuraskauteen. Väsymyksen alettua helpottamaan alan olemaan taas aktiivisempi itseni ja sitä onkin ollut vähän ikävä.

Millaisia kokemuksia muilla näissä asioissa on ollut alkuraskauden aikana?

Alkuraskaus

Tsekkaa myös postaus

RV 16 äidin huoli ja helpotus

Seuraa myös muualla somessa
Instagram: @outikarita 
ja samalla nimellä myös sc & fb